Kirja-arvio: Kauan eläköön Kekkonen

"Kekkonen ei ollut vallan­himoinen vaan luuli vilpittömästi vain tekevänsä oikein. Hän oli maailman vaatimattomimmin elänyt yksinvaltias", Kekkosesta ja 1970-luvusta romaanin kirjoittanut Pekka Seppänen sanoo. Kuva: Markku Vuorikari

Eräänä aamuna kirjailija Pekka Seppäsellä oli kirkas hetki. Hän tiesi, miten vuosikymmeniä mielessä pyörinyt aihe 1970- luvusta ja presidentti Urho Kekkosesta pitää kirjoittaa.

Sitten hän ryhtyi hommiin, ja vuoden päästä Nyman-kirja oli valmis.

Romaanissa Kekkonen onkin elossa ja voimissaan ja asuu New Yorkissa. Kekkonen on Nyman.

Kirja vaatii hyvää mielikuvitusta, sillä lukijan täytyy kuvitella Kekkonen hyvä­kuntoisena, vahvana ja terveenä 2000-luvulla.

Ajatuksiin on jäänyt niin vahva kuva heikosta ja väsyneestä vanhasta miehestä, että siitä on vaikea päästä irti.

Kun se onnistuu, on kirja aika hauska. Lause on lyhyt ja tiivis. Kirjallisien erikoi­suuksien sijaan Nyman tarjoaa oivalluksia politiikasta ja yhteiskunnasta.

Seppänen sanoo, että kirja ei julista, mutta kyllä hän käyttää Kekkosta eli Nymania kommentoimaan nykymenon hoopoiluja.

Eikä sitä voi moittia, sillä hahmo on siihen oikein kätevä.

”Missä Trumpilla oli suurin kannatus? Maaseudulla. Arvaa, montako valitsijamiestä sain Helsingin vaalipiiristä, kun minut valittiin ensimmäis­tä kertaa presidentiksi? En ainoatakaan, koska olin koko kansan asialla”, Nyman kommentoi Yhdys­valtain viimeisiä presidentinvaaleja.

Pekka Seppänen: Nyman. 477 sivua. Otava.

Romaanin Kekkosesta kirjoittanut: ”Suomella oli hyvä itsevaltiasonni”