Tunnetko sinäkin lukuhäpeää? Ei kannattaisi!

Kun maailma ympärillä myrskyää, hyvän mielen kirjallisuus tarjoaa lempeän pakopaikan, missä asiat järjestyvät.  Kuva: Sanne Katainen

Hyvän mielen kirjallisuuden suosio on viime vuosina kasvanut huimasti. ”Kyllä voi puhua ilmiöstä”, vahvistaa Bazar Kustantamon myyntipäällikkö Leena Kero-Taiminen, joka itsekin tunnustautuu hyvän mielen kirjojen ystäväksi.

Hän on seurannut alaa ensin parikymmentä vuotta Akateemisessa kirjakaupassa ja nyt muutaman vuoden kustantamon puolella. ”Kaikkien näiden vuosien aikana ei ole koskaan ollut tällaista. Koko ajan uusia nimiä nousee listalle”, Kero-Taiminen kertoo.

Ilmiö alkoi jo ennen pandemiaa, mutta pandemia ja sota ovat vauhdittaneet sitä. ”Selkeästi näkee, että maailma on nyt sellainen, että kaivataan hyvän mielen kirjallisuutta.”

Maailmalla puhutaan Feel good -kirjallisuudesta. ”Me Bazarilla ollaan suomennettu se hyvän mielen kirjallisuudeksi ja sitä käytetään nyt laajemminkin”, Kero-Taiminen toteaa.

Niin kutsuttu chick lit, jossa sankarittaret ovat nuoria kaupunkilaisia, oli pitkään maailmalla suosittua viihdekirjallisuutta. ”Se ei Suomessa ole ollut samalla tavalla valtavirtaviihdettä. Toisaalta kotimaisessa kirjallisuudessa on ollut vahva maalaisromantiikkaan perinne”, Kero-Taiminen toteaa.

Hyvän mielen kirjallisuudessa suosion kasvun ohella on tapahtunut evoluutio pelkästä viihderomaanista. Enää ei puhuta vain romantiikasta, vaikka toki hyvän mielen kirjallisuus tarjoaa sitäkin. Nyt sankarittaret ovat kypsempiä ja tarinat syvempiä.

”Pointti ei ole enää se, että löytyy rakkaus. Nyt voidaan käsitellä vaikeitakin asioita, vaikkapa eroa tai työpaikan menetystä niin, että lukijalle jää lopuksi hyvä mieli. Siinä on aina toivon pilkahdus”, Kero-Taiminen kuvaa.

Suosiosta huolimatta harva huutelee lukevansa hyvän mielen kirjallisuutta. ”Tähän liittyy vielä lukuhäpeää, se pitäisi kyseenalaistaa”, Kero-Taiminen sanoo.

”Taustalla on ajatus, että tämä on liian kevyttä kirjallisuutta, jota voi lukea ehkä korkeintaan aurinkolomalla.”

Kero-Taiminen on toiveikas, että nuorempi polvi muuttaa tätä turhaa häpeää. ”Nuoret tulevat rohkeammin kertomaan somessa, että tarina kosketti.”

”Olkoon sitten eskapismia, miksi meille ei sallittaisi pientä pakoa tästä todellisuudesta”, Kero-Taiminen pohtii. ”Mikäs sen parempi tapa, lukeminen kannattaa aina.”