Suuren murroskauden presidentti on poissa

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto osallistuivat MTK:n liittokokoukseen Tampereella vuonna 1982. Kuva: Risto Pöntinen

Presidentti Mauno Koivisto kuoli myöhään perjantaina 12.5. Helsingissä 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Turussa 25.11.1923.

Koivisto toimi tasavallan presidenttinä vuosina 1982–1994 ja oli järjestyksessään yhdeksäs itsenäisen Suomen valtionpäämies. Maan itsenäisyyttä Koivisto joutui nuorena miehenä puolustamaan myös rintamalla Jatkosodassa muun muassa kaukopartiomiehenä.

Koiviston valtakauteen ajoittui suuria murroksia niin kotimaassa, lähialueilla kuin maailmanpolitiikassakin.

Jo Koiviston nousu presidentiksi 1982 edusti murrosta suomalaiseen politiikkaan. Urho Kekkosen pitkän valtakauden jälkeen suomalaisilla kesti hetken totutella presidentin nimen ja poliittisen päätöksenteon muutokseen.

Koivisto korosti parlamentarismia ja palautti Kekkosen ajalla presidentille keskittynyttä valtaa hallitukselle ja eduskunnalle. Toki Koiviston valtaoikeudet silloisessa perustuslaissa olivat edelleen vahvat, ja hän myös käytti niitä tarvittaessa.

Ennen presidenttikauttaan Koivisto oli leimallisesti talousmies. Hän toimi muun muassa pääministerinä, valtiovarainministerinä sekä Suomen Pankin johtajana. Presidenttinä hän joutui kohtaamaan sekä 1980-luvun talouden hurjan ylikuumenemisen että 1990-luvun syvän laman.

Keskeisen talouspoliittisen roolinsa takia Koivisto ja hänen pitkään ajamansa vahvan markan politiikka joutuivat myös kritiikin kohteiksi maan talouden horjuessa. Koivisto oli kuitenkin järkkymätön tuki 1990-luvun alun nuorelle pääministerille Esko Aholle ja tämän hallitukselle, jotka joutuivat vaikeassa ilmapiirissä taistelemaan valtion taloudellista romahtamista vastaan.

Suurin murros tapahtui kuitenkin lähialueilla. Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa muutti nopeasti Suomen kansainvälistä asemaa ja vaatimuksia presidentin johtamalle ulkopolitiikalle.

Itänaapurissa vallitsi sekasorron uhka, joka pakotti Suomea varautumiseen. Baltian maiden vapautuminen neuvostomiehityksestä ja julistautuminen jälleen itsenäisiksi oli suomalaisille suuri ilon aihe, mutta ulkopolitiikan johdolle kiperä tilanne. Koivistoa myös arvosteltiin siitä, että Suomen valtiojohdon tuenilmaus Virolle, Latvialle ja Liettualle kesti ratkaisevina päivinä turhan pitkään. Suomen varovaisuus ja sen tarve kuitenkin ymmärrettiin myös Baltiassa.

Murroksen keskellä Suomelle avautui tie vahvistaa integroitumistaan Länsi-Eurooppaan, mikä johti nopeasti EY-jäsenyysprosessin käynnistämiseen. Koivisto oli tässä keskeinen toimija.

Neuvostoliiton mureneminen tarkoitti perinteisen suurvaltajaon loppua. Kylmä sota oli päättynyt, mutta uuteen aikaan liittyi paljon epävarmuutta.

Presidentti Koiviston läheiset suhteet sekä Neuvostoliiton viimeiseen johtajaan Mihail Gorbatšoviin että toisen suurvallan USA:n presidenttiin George Bushiin nousivat epävarmuuden keskellä myös kansainvälisesti tärkeään asemaan. Tämä korosti myös Suomen roolia välittäjänä. Suurvaltajohtajat tapasivat Helsingissä vuonna 1990.

Mauno Koivisto syntyi vaatimattomiin oloihin. Hän menetti äitinsä jo 10-vuotiaana, ja ajan mukaisesti raskaatkin työt tulivat Koivistolle tutuiksi jo lapsena. Työura, joka johti lopulta tasavallan huipulle, sai alkunsa Turun satamasta. Koivisto oli ensimmäinen tasavallan presidentiksi noussut sosiaalidemokraatti.

Koiviston johtamistapaa leimasi rauhallisuus – Turun murteella esitetyt "fundeeraukset" vaativat kuulijoilta usein tulkintaa, jota Koivisto tarvittaessa oikoi. Presidentin rauhallisuus rauhoitti luonnollisesti myös kansaa suurten murrosten keskellä. Kansanomaisuus suurtenkin kysymysten keskellä teki Koivistosta kansansuosikin.

Parlamentarismin korostuksen rinnalla Koiviston poliittisen perinnön keskiöön kuuluu päätöksenteon kansallisen riippumattomuuden varjeleminen. Tekipä Suomi viisaita tai vähemmän viisaita ratkaisuja, päättäjien tehtävä on varmistaa, että Suomi ja suomalaiset tekevät ratkaisut itse.

Koiviston voimat hiipuivat vähitellen, eikä perjantai-illan suru-uutinen tullut kansalle yllätyksenä. Silti uutinen koskettaa jokaista suomalaista.

Koivisto jää historiaan presidenttinä, joka luotsasi Suomen läpi suurten murrosten Kekkosen ajasta EU-jäsenyyden kynnykselle ja vaali samalla kansakunnan yhtenäisyyttä. Tämän päivän näkökulmasta on vaikea hahmottaa sitä maailmaa, jonka keskellä Koivisto presidenttinä toimi. Se kuitenkin tiedetään, että Suomi Koiviston johdolla selvisi murroksista menestykseen.