Korkeakouluopiskelijat hakeutuvat toistensa luokse, vaikka opinnot olisivat etänä

Koronapandemia siirsi suuren osan opinnoista luentosaleista verkkoon, mutta korona-aikanakin 15–24-vuotiaiden tulomuutto korkeakoulukaupunkeihin on kasvanut. Kuva: Kari Salonen

Suomen korkeakoulukunnat pitäisi värittää kartalta, itse asiassa väriä voisi sutia koko karttaan. Avointen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimipisteitä on jo ennestään ollut ympäri maata, mutta viimeistään koronapandemia teki etäopiskelusta valtavirtaa, muistuttaa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, koulutustutkimuksen professori Jussi Välimaa.

”Tietenkin opiskelijoita halutaan myös kampuksille, sillä valtaosasta opintoja jää jotain puuttumaan, jos niitä tehdään ilman vuorovaikutusta opettajien ja opiskelutovereiden kanssa. Opiskelijoiden näkökulmasta on kuitenkin oleellisempaa tehdä opintoja kuin muuttaa opintojen perässä opiskelupaikkakunnalle.”

Etäopintojen yleistyminen on sekä mahdollisuus että haaste suomalaisille korkeakouluille, huomauttaa opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Jonna Korhonen.

Yhtäältä koronapandemia kirittämä koulutuksen digiloikka on koskee muitakin maita kuin Suomea. Tämän vuoksi ulkomailla opiskelu ei enää välttämättä vaadi suomalaisopiskelijalta ulkomaille muuttamista.

Toisaalta taas suomalaisistakin korkeakouluista on tullut aiempaa saavutettavampia. Kaikkia aloja ei voi jatkossakaan opiskella etänä, mutta osalla aloista maantiede ei ole enää yhtä ratkaisevaa kuin ennen pandemiaa.

Monella on tuoreessa muistissa, miten perheasuntojen kauppa kävi kuumana kehyskunnissa ja mökkien kysyntä ponnahti pilviin pandemian alettua keväällä 2020.

Koko Suomi ei kuitenkaan hylännyt kaupunkeja edes pandemian pahimmassa vaiheessa, kertoo aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro.

”Jos tilastoja katsoo, 15–24-vuotiaiden tulomuutto korkeakoulukaupunkeihin on jopa kasvanut vuoteen 2019 verrattuna myös Helsingissä. Poismuutto on tapahtunut muissa ikäryhmissä.”

Tähän on syynsä, Aro huomauttaa. Opiskelu on nimittäin niin paljon muutakin kuin vain luentosalissa kököttämistä. Opiskelu ei tietenkään ole vain parikymppisten etuoikeus, mutta valtaosa täysipäiväisistä opiskelijoista on elämänvaiheessa, jossa vasta opetellaan itsenäistä elämää. Tällaisessa elämänvaiheessa vertaistuki on tärkeää.

”On täysin ymmärrettävää, että nuoret ja nuoret aikuiset haluavat kokoontua ja luoda ihmissuhteita”, Aro tiivistää.

Esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diakissa) erilaiset etäratkaisut olivat jatkuvassa käytössä jo ennen koronapandemiaa, sillä ne ovat elinehto pitkien etäisyyksien maassa ja monen kampuksen korkeakoulussa, kertoo Diakin rehtori Elina Juntunen.

Digitaalisuus on kuitenkin haluttu pitää renkinä. Oppiminen on yhteisöllistä puuhaa ja Diakista valmistutaan ihmisläheisille aloille, joten opiskelijoita ei ole haluttu jättää yksin ruudun ääreen, Juntunen muotoilee.

”Muut opiskelijat ovat vertaisryhmää, ja päämäärätietoisella kehittämistyöllä myös etäopiskelusta saadaan yhteisöllistä.”