Mummulehmä jätti jäljen moneen sydämeen – tuntemattomat kyselevät somelehmän viime vaiheista ja elämästä edelleen

Mummu oli länsisuomenkarjaa, mutta sen musta väri tuli holstein-esivanhemmalta. Kuva: Sari Rouvinen

Oletko joskus itkenyt some-eläimen tähden? Niin taisi käydä monelle, kun kiteeläinen Piiroomäen maatila marraskuussa kertoi Mummulehmäksi kutsutun Usvan poismenosta.

Viimeiseksi jääneessä kuvassa Mummun tumma pää lepää Sari Rouvisen sylissä. Siinä se nukahti ikiuneen, emännän silitellessä lempilehmäänsä loppuun asti.

Jos Mummua pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi huomaamaton, Rouvinen kertoo.

Mummusta ei ikinä ollut vaivaa. "Se tuli tiineeksi jo siemennyspillin nähtyään, ja eläinlääkäriä se ei tarvinnut kuin vasta vanhoilla päivillään."

Yksi poikimahalvaus ja yksi utaretulehdus, siinä Mummun koko 16 vuoden elämänkaaren sairastelut.

Mummun elämä päättyi marraskuussa rauhallisesti, pää emännän sylissä. Kuva: Sari Rouvinen

Mummu oli rodultaan länsisuomenkarjaa – lähes kokonaan. Neljännessä polvessa taaksepäin oli yksi holstein, joka periytti Mummulle mustan värin.

Mummu ei ollut mikään huippumaidontuottaja, mutta vasikoita se ehti pyöräyttää 13. Viimeisellä kerralla tupsahti kaksoset.

"Ne syntyivät laitumelle. Mummu oli sen näköinen, että viekää nyt joku nämä pois täältä, minä en jaksa! Rauhaan jäätyään se näytti huokaisevan helpotuksesta."

Muiden lehmien joukossa Mummu oli nuorempana "minä ensin ja muut sitten" -tyyppiä. Vanhana se mieluummin väisti muita. Laitumelle se kuitenkin kirmasi ensimmäisenä joka ainoa kevät, siihen ei ollut muilla sanomista.

Sari Rouvinen ikävöi lempilehmäänsä jatkuvasti. Kuva: Sari Rouvinen

Lehmällekin voi hakea eläkepaperit. Sen jälkeen sen ei tarvitse poikia eikä lypsää, koska se ei enää vaikuta tilan tuotoslukuihin.

Mummu jäi eläkkeelle 2019. Rouviset päättivät, ettei vanha rouva lähde tilalta elossa vaan saa elellä rauhassa niin kauan kuin terveitä päiviä riittää.

Eläkepäivät jäivät odotettua lyhyemmiksi. Yhtenä marraskuisena tiistaipäivänä Mummu oli kaatunut ja loukannut takajalkansa navetassa. Ilmeisesti nuori, kiimassa ollut eläin oli hypännyt sen selkään.

Mummu on nyt ikivihreillä niityillä. Kuva: Sari Rouvinen

Mummun toivottiin toipuvan, annettiin kipulääkettä ja lepuutettiin heinäpatjalla omassa rauhassa.

Lauantaina Mummu ei enää maannut normaaliin tapaan vaan aivan pitkin pituuttaan. Syödäkään se ei halunnut. Eläinlääkäri arvioi, ettei se enää toipuisi – sillä oli luultavasti sisäinen verenvuoto.

Oli pakko tehdä lopetuspäätös.

"Ikävä on edelleen", Rouvinen myöntää. Mummun vanhoja kuvia tulee somevirrassa vastaan jatkuvasti, ja aina ikävä kouraisee. Samoin silloin, kun tutut ja tuntemattomat kyselevät kylillä Mummun viimeisistä päivistä.

"Ehkä jostakusta toisesta lehmästä vielä tulee minulle lohduke, mutta siihen menee aikaa", Rouvinen sanoo.