Mitä tehdä, kun lapsi ei halua mennä kouluun?

Kuva: Joel Rosenberg, Tammi 2024, koonnut: Valtti Koivune

Paljon uutisoidaan koulupudokkaista, lapsista jotka eivät suostu käymään koulua. Kuitenkin jokainen lapsi halunnee kuulua joukkoon, pärjätä kavereitten, opettajien ja vanhempien silmissä. Mutta kaikille se ei ole tahdon asia.

Lotta Stenroos (s. 1984) pohjaa esikoisromaaninsa löyhästi omiin lapsuuskokemuksiinsa. On silmiä avaavaa lukea, miten lapsen mieli saattaa toimia.

Riina ei halua lintsata, eikä häntä kiusata koulussa. Silti koulu tulee 9-vuotiaalle mahdottomaksi. Tunnilta on päästävä pois, ennen kuin sisäinen kaaos vie itsehallinnan.

Kun koulupaniikki on alkanut, paluu sinne käy päivä päivältä mahdottomammaksi. Toisessa tasossa Stenroos kuvaa Riinaa aikuisena. Riina rakastaa tytärtään, mutta hänellä ei ole aikaa kärsivällisiin kohtaamisiin.

Ollakseen hyvä ja kelpaava Riina tekee työpaikalla enemmän kuin jaksaisi. Huono omatunto seuraa kaikkialle. Stenroos on media-alan ammattilainen, joten hän osaa kuvata tuotantotiimin työpaineet niin, että lukijakin hengästyy. Kuvauskeikka Norjanmerelle katkaisee kamelin selän.

Lotta Stenroos: Jossain on aina päivä. 250 s. Tammi 2024 Kuva: Tammi 2024

Riinan suhde omaan äitiinsä on ongelmallinen. Mutta myös äidin lapsuus oli traumaattinen. Kyse on sukupolvelta toiselle periytyneestä taakasta.

Kumpi on ratkaiseva tekijä: lapsen kohtelu vai geeniperimässä saatu mielen herkkyys. Ehkäpä molemmat yhdessä. Otteet lastenpsykiatrien lausunnoista kertovat miten haastava tilanne voi olla ammattilaisillekin. Lapsi-Riinan keino päästä umpikujasta ei aivan vakuuta. Aikuisena kohdattu romahdus kertookin, että pohja jäi hataraksi.

Romaani näyttää yksilön solmuvyyhden, mutta antaa myös yleisellä tasolla pohdittavaa. Miten kierteen saa poikki? Solmut on ainakin nähtävä, että pääsee alkuun.

Monitahoisuus tekee kokonaisuudesta hajanaisen. Mutta Stenroosin kieli on vereslihaista ja välittyvää.