Monikulttuurinen Suomi sopii kirkolle
Simo Peura seuraa aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua. Televisiosta hän katsoo uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Sen sijaan sosiaalista mediaa hän ei käytä lainkaan. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoSeinäjoki (MT)
Tämä syksynä Suomessa on käyty poikkeuksellisen vilkasta yhteiskunnallista keskustelua, joka ulottuu aivan perusarvoihimme asti.
Työelämän muutospaineet ja pakolaiskriisi ovat herättäneet ihmisissä paljon huolta ja purkautuneet ajatusten vaihtona lehtien palstoilla, verkkokeskusteluissa ja arjen kohtaamisissa.
Keskustelua on seurattu ja kuunneltu tarkasti myös kirkossa – eikä aina kovin hyvillä mielin. Sellaiset kristityille keskeiset asiat kuin lähimmäisenrakkaus ja yhteisvastuu näyttävät näinä aikoina kaikonneen taka-alalle.
”Se ajatus, että saavutetuista eduista ei luovuta, on yhteiskunnan kannalta tuhoisa periaate. Meidän kaikkien on luovuttava jostakin, muuten ei sopimista tapahdu”, sanoo Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura.
Hän on huomannut itsekkäitä sävyjä myös pakolaiskeskustelussa.
”On vaikeaa ymmärtää sitä argumenttia, että ensin pitäisi panna omat asiat kuntoon ja sen jälkeen autetaan muita. Eihän se niin mene. Se on itsekkyyttä.”
Kun Suomessa ja koko Euroopassa käydään kriittistä keskustelua siitä, pitääkö Lähi-idän pakolaistulvaa päästää rajojen yli ja millä lailla tulijoita olisi kohdeltava, evankelis-luterilaisen kirkon johto on ottanut yksiselitteisen myönteisen kannan: tulijoita pitää auttaa. Linja on looginen, sillä kirkolla on pitkät perinteet kansainvälisessä avustustyössä. Kun kriisi hyökyy kotiportaille asti, ei ovea silloin voi sulkea.
Ongelmaton asetelma ei kuitenkaan ole, sillä laaja seurakuntalaisten joukko ei ole yhtä päättäväisellä mielellä kuin johtoporras.
”Monet kriittisistä ihmisistä ovat seurakuntien jäseniä. Nyt tarvitaan avointa keskustelua seurakuntien sisällä.”
Peura ei halua leimata kriittistä keskustelua käyviä kansalaisia. Toki silkkaa rasismiakin on nähty ja kuultu.
”Verkossa on ihmisiä ja ihmisryhmiä halventavia syytöksiä. Se on rasismia. Siihen on sanottava selkeästi, että tämä ei käy.”
Hän uskoo, että pelkoja voidaan lievittää pehmeillä otteilla: kärsivällisellä kuuntelemisella ja kertomalla mahdollisimman paljon faktatietoja.
”Toivon, että ihmiset olisivat valmiita kuuntelemaan pakolaisten omia kertomuksia.”
Keskustelu sosiaalisessa mediassa ei Peuran mielestä ole kovin hedelmällistä.
”Keskusteluryhmät ovat samanmielisten kerhoja. Se on yksi sosiaalisen median aikamoinen ongelma.”
Itse piispa ei käytä sosiaalista mediaa lainkaan. Hän on ulkoistanut sen puolen avustajilleen.
”Se on tietoinen valinta.”
Peura uskoo, että monikulttuurisuuden myötä tavallisille seurakunnille aukeaa hieno mahdollisuus.
”Kolme neljäsosaa maahanmuuttajista on kristittyjä. Toivon, että heille olisi aidosti tilaa meidän jumalanpalveluksissamme ja seurakunnissa.”
Hän muistuttaa, että kirkon luonne on kaikkia kansoja yhdistävä.
”Maahanmuuttajien saapuminen korostaa Suomessa uskonnon merkitystä. Oman uskonnon merkitys on heille varsin suuri, ehkä suurempi kuin keskivertosuomalaisille”, Peura sanoo.
”Meillä on ollut vahva uskontoneutraalisuuden trendi. Maahanmuuttajat eivät tule tätä rajausta kunnioittamaan.”
Vaikka Peura on ilahtunut jumalanpalvelusten mahdollisista uusista kävijöistä, hän ei lämpene lainkaan useiden perussuomalaisten esittämälle ajatukselle siitä, että tulijoista pitäisi valikoida kristittyjä turvapaikanhakijoita.
”Hädässä olevaa pitää auttaa rodusta ja uskonnosta riippumatta. Siitä löytyy Raamatustakin esimerkkejä. Laupias Samarialainen kuului eri ryhmään kuin juutalaiset. Ihminen on ihminen, Jumalan luoma, ja häntä autetaan.”
Peura arvioi, että vahvimpia käyttövoimia muukalaisvastaisuudessa ovat islaminuskoon liittyvät pelot ja epäluulot.
”Aika paljon kannanotoissa tulee Isis esiin. Otettaisiin pakolaisiksi lapsiperheitä, mutta ei nuoria miehiä. Kannattaa muistaa, että Isis ei noudata islamin lakeja, vaan on silkka terroristijärjestö.”
Hän kehottaa ihmisiä miettimään omia asenteitaan ja arvojaan.
”Mitä kristillisyydestämme on jäljellä? Jos siitä ei olla huolissaan, se on todellinen kulttuurin uhka.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
