Kirja-arvio: Mauri Kunnaksen Joulupukki-saaga saa jatkoa – mutta onko keski-ikäisiä tonttuja olemassa?

Mauri Kunnas: Joulupukin joululoma. 40 sivua. Otava. Kuva: Kirjailijan Niclas Mäkelä / Otava

Mitä tapahtuu, kun Joulupukki on palannut aaton pitkältä retkeltä kotiinsa? Mauri Kunnaksen kuvakirja Joulupukin joululoma kertoo seuraavista kahdesta viikosta.

Se sijoittuu Kunnaksen aikaisemmasta tuotannosta tuttuihin maisemiin Korvatunturille, ja hyvä niin. Lukeminen tuntuu alusta alkaen kotoisalta, mutta ei silti vähääkään tylsältä. Vain tonttulapset näyttävät aikaisempaa monikulttuurisemmilta.

Joulupukki-kirjassa (ilmestynyt 1981) on kerrottu, että joulupäivänä Korvatunturin väki aterioi yhdessä. Nyt salaisuuden verho raottuu lisää, ja selviää muun muassa, että Korvatunturilla 27.12. on teatteripäivä, 29.12. urheilupäivä ja 5.1. möhkimispäivä.

Kirjassa vieraillaan myös Joulupukki ja noitarumpu -kirjasta (1995) tutun Vekara Väkkärän luona.

Lukijaa alkaa väkisinkin kiinnostaa, mitä Kaksitoista lahjaa Joulupukille -kirjasta (1987) tutulle Ville-tonttupojalle nykyisin kuuluu. Onko hänellä kenties omia lapsia? Mietintöjä seuraa kammottava havainto: Keski-ikäisiä tonttuja ei ole! On vain lapsia ja valkopartaisia satavuotiaita ukkoja.

Huumoria tästäkään uutuudesta ei puutu. Kuten joka työpaikalle, myös Korvatunturille mahtuu yksi työnarkomaani. Ahkera-Artturi on helpottunut, kun joululoma vihdoin päättyy.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.