Enää ei hytistä uimareitten seassa – lämmin terapia-allas innosti närpiöläiset vesijumppaamaan

Aikuisten vesijumpparyhmät Närpiön uimahallin terapia-altaassa ovat suosittuja. Naisia on enemmistö, mutta miehetkin ovat uskaltautuneet mukaan. Kuva: Sanne Katainen

Johanna Sigg käyttää vesijumpassa apuna muovisia "nyrkkeilyhanskoja", ämpärinkansia ja uimapötköjä. 

Helmikuinen leuto pakkaspäivä on kääntymässä iltaan. Kolme miestä ja tusinan verran naisia polskahtaa Närpiön uimahallin terapia-altaaseen, missä on alkamassa päivän toinen vesijumpparyhmä.

Uimaohjaaja Johanna Sigg kääntää soittimestaan volyymit kaakkoon ja aloittaa. Käsiä veivataan vedessä ylös ja alas, eteen ja taakse. Jalat vatkaavat pohjalla.

Kun otsaan on noussut jo pieni hiki, käsiin pujotetaan solumuoviset "nyrkkeilyhanskat" liikkeiden tehostamiseksi.

Altaan laidalla on myös valkoisia ämpärinkansia. Ne otetaan käyttöön seuraavaksi. Kansi painetaan jaloilla altaan reunaa vasten ja liu'utellaan kahdeksikkoa ja V-kirjainta. Ai että ottaa vatsalihaksiin!

Lopuksi tartutaan "matoihin" eli solumuovisiin pötkylöihin, joiden päällä kiikutaan tai painetaan pötköt jalkojen väliin ja ratsastetaan. Nyt naurattaa.

Kun 45 minuutin jumppa on ohi, olo on virkistyneen rento. Useimmille maistuu vielä saunan lempeä löyly ennen kotiin lähtöä.

Närpiön uimahallin vesijumppa on niin suosittua, että ryhmät täyttyvät yleensä ensimmäisillä minuuteilla, kun ilmoittautuminen alkaa.

Moni on ollut mukana alusta asti, yli kymmenen vuotta. Saunassa naiset kertovat, että harrastuksen suosio nousi varsinkin silloin, kun halliin remontoitiin terapia-allas ja poreamme. Lämpimässä vedessä on paljon mukavampi jumpata kuin viileässä uima-altaassa.

Mikaela Sjögård Närpiön aikuisopistosta kertoo, että myös uimatekniikkaryhmät ovat suosittuja. Aikuisryhmässä 40–63-vuotiaat opettelevat tekniikkaa, ja lapsille on ryhmiä sen mukaan, osaako uida 25 metriä vai jo 200 metriä.

Lasten uimakouluihin Närpiössä jopa jonotetaan, koska opettajia ei ole tarpeeksi pienten ryhmille, joissa nuorimmat ovat 4-vuotiaita. Silloin tarvitaan sekä uimaopettaja että valvoja.

Esikouluopettaja Rebecca Skrifvars on Närpiön Folkhälsanin uimalähettiläs. Hän on omien lastensa kanssa osallistunut jo vauvauintiin ja pitää sitä hyvänä pohjana uimaharrastukselle.

"Mitä nopeammin tottuu veteen ja tuntee olonsa turvalliseksi, sitä helpommin oppii uimaan", Skrifvars sanoo.

Uimahallin uimakouluissa on alaikäraja. Skrifvarsin mukaan raja on sen vuoksi, että uimahallissa ollaan ilman vanhempia, jolloin lapsen täytyy osata kuunnella ja huolehtia tavaroistaan. "Kesäuimakouluissa voi olla jopa neljävuotiaita, mutta silloin aikuisen on oltava mukana."

Skrifvarsin mukaan närpiöläislapset ovat tottuneet veteen, mutta eri asia on, ovatko he uimataitoisia ja jaksavat uida 200 metriä.

"Lähes kaikki 6–7-vuotiaat oppivat uimaan kymmenen päivän uimakoulussa 10–15 metriä. Kaikki koululaiset käyvät uimahallissa kolme kertaa lukukaudessa, jotkut useamminkin."

Vaikka uimataito jäisi puutteelliseksi, vesijumppaan voi aina osallistua, sillä siinä jalat ylettävät pohjaan ja pää pysyy pinnalla.

Vesi tehostaa ja pehmentää

Vesijumppa sopii monille, koska veden ansiosta harjoittelu ei kuormita niveliä.

Jokainen voi vedessä liikkua omaan tahtiinsa, jolloin harjoitus on sopivan raskasta veden vastuksen ansiosta.

Hydrobicissa liikutaan vedessä musiikin tahtiin ja tehdään lihaskuntoa vahvistavia harjoituksia erilaisten välineiden avulla.

Vedessä voivat liikkua nekin, jotka eivät pysty siihen kuivalla maalla esimerkiksi ylipainon tai nivelvaivojen takia.

Veden noste kasvattaa liikeratoja ja lisää nivelten liikkuvuutta.