Oletko ystävää vailla? Miten olisi koiratreffit tai pikadeitit?

Teemu Ojala harrastaa kuntosalilla käymistä ja valokuvausta. Kirkon sinkkuilloissa hän on saanut mukavaa juttuseuraa. Nina Lehto miettii, että toisilleen ennestään tuttuun porukkaan on pieni kynnys mennä mukaan. "Mutta ei heti tarvitse avata suuta. Voi kuunnella, mitä muut puhuu", hän rohkaisee. Kuva: Rami Marjamäki

Teemu Salmisen mukaan sinkkuillat ovat matalan kynnyksen toimintaa, joka lähtee ihmiseltä ihmiselle olemisesta. Kuva: Rami Marjamäki

Helmikuisessa sinkkutapaamisessa paistettiin yhdessä pannukakkua. Kuva: Rami Marjamäki

Sinkku, yksinelävä vai itsellinen? Onko niillä eroa, pohdittiin helmikuisena lauantaina Tampereen sinkkujen kokoontumisessa.

Sinkku voi olla omasta valinnastaan tai sitten hänellä on kaipuu löytää kumppani. Yksinelävän osoitteessa ei asu muita, mutta hän voi seurustella. Itsellinen on valinnut tai löytänyt tyytyväisyyden siinä, että elelee sinkkuna. Mikään näistä ei välttämättä tarkoita yksinäistä mutta voi olla sitäkin.

"Kaikissa ryhmissä tunnistetaan kaipuu tarvittaessa yhteyteen", summaa Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa yhteiskunnallisen työn diakonin virkaa tekevä pastori Teemu Salminen.

Monissa seurakunnissa järjestetään toimintaa yksineläville, vaikka sitä ei varsinaisesti sellaiseksi ole nimetty. Tampereella toiminta on monimuotoista: on työikäisten saunailtoja, lauantaikävelyjä, koiratreffejä ja K63+-parittomien iltoja.

Seurakunnan järjestämillä pikadeiteillä kokoontuu joko yksi tai useita ikäryhmiä. Deittejä on järjestetty kymmenisen vuotta, ja suosio on ollut suuri. Kullakin on kolme minuuttia aikaa tutustua yhteen ihmiseen, ja jos haluaa, voi jättää yhteystietonsa myöhempää tapaamista varten. Sitten vaihdetaan paria. Koirapikadeiteillä lisäbonuksena on tutustuminen koiran kanssa.

Tampereen pikadeiteille on tullut väkeä Nokialta, Kangasalta, Pirkkalasta, Helsingistä, Turusta ja Porista asti.

"Oli huikea kokemus olla mukana tällaisilla pikadeiteillä ja katsoa, millä tavoin eri ikäluokissa lähestyttiin toiseen tutustumista. Tunnetilat vaihtelivat porukan mukaan, mutta yhteistä oli, että kaikki tietävät, mitä on olla yksineläjä."

"Ei tarvitse jäädä sen pyörityksen alle, että puhutaan vauvaperheen asioista tai teinien haasteista ja itse on kummajainen, kun puhuu yksineläjän ahdingosta", Salminen kuvailee kohtaamisia.

Seurakuntien toiminta on kaikille avointa, evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyttä ei kysytä. Silti myös monelle seurakunnan jäsenelle kirkon kynnys on korkea.

Sinkkutoiminnassa kynnystä on yritetty madaltaa ja toivottaa tervetulleeksi myös parisuhteessa eläjät, jos yksineläjien kysymykset kiinnostavat. Toimintaa on myös yksin lastensa kanssa eläjille.

"Siitä on kahdenlaista mielipidettä, onko yksinhuoltaja-vanhempi sinkku. Meillä kaikki ovat tervetulleita mukaan", Salminen rohkaisee.

Sinkkuilloissa toiminta lähtee siitä, että ollaan ihmisenä ihmiselle. Hengellisyyttä on mukana, jos ryhmä niin toivoo. Se voi olla yhteislaulu tai papin lyhyt puhe tapaamisen lopuksi.

Salmisen mukaan osallistujat ovat toivoneet tapaamisiin toiminnallisuutta mieluummin kuin luentoja ja opettamista. "Tarvitsisi löytää ratkaisukeskeinen ote. Että kun olen tällainen kuin olen, niin millä tavalla toimien voisin solmia yhteyden toisiin. Harjoiteltaisiin sitä."

Tampereen lauantaisissa sinkkuilloissa mummonkammarissa käy vaihteleva joukko 25–35-vuotiaita miehiä ja naisia. Toiminnasta ilmoitetaan Tampereen Sinkut -Facebook-ryhmässä ja Aamulehden menovinkit-palstalla sekä seurakunnan lehdessä ja nettisivuilla.

Teemu Ojala, 30, on osallistunut pari kertaa Tampereen sinkkuiltaan. Hän suosittelee toimintaa kaikille yksineläville.

"On ollut tosi mukavaa, saa jutella avoimesti. Tai pelata vaikka lautapelejä. Viimeksi paistettiin pannaria ja jaettiin tehtävät, kuka tekee mitäkin."

Ojala on ollut yli viisi vuotta yksin ja kokee itsensä yksinäiseksi.

"Olisi aika löytää jo kumppani, mutta ei ole tullut vastaan. Kolmisen vuotta sitten yritin, mutta se meni liiaksi yrittämiseksi. Nyt olen löytänyt juttuseuraa noista kirkon systeemeistä."

Seurakunnan järjestämät kävelytreffitkin vaikuttavat kiinnostavilta, mutta kellonaika on haasteellinen, Ojala sanoo. "Herääminen on vaikeaa."

Ojalan mielestä on hyvä, että kirkko järjestää tällaista toimintaa. Hän on tätä nykyä eläkkeellä mutta haluaisi vielä joskus tehdä töitä. Vanhemmat asuvat lähellä ja kummitytöstä on iloa, mutta muuten ei ole kavereita.

"Tinderiä olen kokeillut, mutta ei sieltä löydy kumppania. Siitä pitäisi vielä maksaakin jotain. Ei sovi mulle."

"Uskon kohtaamiseen, en lähde mihinkään deittijuttuihin hakemalla hakemaan kumppania", sanoo tamperelainen Nina Lehto.

Lehtoa ärsyttää, että ihmistä arvotetaan sen mukaan, onko tämä sinkku vai suhteessa. "Ekana kysytään, onko sulla mies vai ootko sinkku. En jaksa alleviivata sitä."

Lehdolla on takanaan kymmenen vuoden suhde, josta hän erosi lähes kymmenen vuotta sitten. Nelisen vuotta sitten Lehto lähti mukaan Tampereen seurakunnan sinkkujen kesäisiin saunailtoihin, ja vuoden verran hän on osallistunut myös talvitoimintaan.

"Saunaillat ovat hirveän kivoja, kun voidaan grillata, uida ja ottaa rennosti. Niissä käy kaikenikäisiä miehiä ja naisia, ja olen saanut uusia kavereita."

Lehto on huomannut, että tutustuminen ottaa aikaa, mutta kun pitempään käy, oppii tuntemaan uusia ihmisiä.

"Nautin, että siellä käy ihmisiä, jotka tietää historiasta, heitä on kiva kuunnella. On nähty näiden tapahtumien ulkopuolellakin."

Lehto ei ole muuten juuri osallistunut seurakunnan toimintaan, mutta koska hän rakastaa vanhoja kirkkoja ja hautausmaita, hän käy aina uudella paikkakunnalla katsomassa ne.

Lehdon toiveissa on vielä löytää uusi kumppani.

"Ei auta kuin uskoa siihen, että kyllä se kohtaaminen tulee, vaikka ei heti kulman takaa kävelekään vastaan. Tykkään käydä myös teatterissa ja konserteissa. Voin mennä niihin yksinkin, kun en aina jaksa pyytää seuraa. Niihin on kiva pukeutua, sillä harrastan 70-luvun pukeutumista."

"Aluksi tuntui, että apua, kun ihmiset tuijottaa, että mistä toi on repäisty. Sen sijaan noihin saunailtakokoontumisiin voi mennä ihan verkkarilookilla, sillä se on sellaista kivaa oleilua."