Popeda-kitaristin kesäpäivät kuluvat keikoilla ja Kangasalla

Näistä maisemista Costello Hautamäki starttaa Popedan kesäkeikoille. Silloin crocsit vaihtuvat bootseihin. "Se on sama homma kuin timpurin hommissa, että tekeminen alkaa siitä kun vetää haalarin ja työkaluvyön yllensä", kitaristi vertaa. Jouni Hirn Kuva: Viestilehtien arkisto

Kangasala

Popedan 51-vuotias kitaristi-säveltäjä asuu vanhassa puutalossa Tampereen Viinikassa, mutta kesänsä hän viettää Kangasalan kesäasukkaana.

Kaukajärven rannalla sijaitseva huvila huokuu historiaa.

Sen rakensi hämeenlinnalainen oluttehtailija vuonna 1890 Aulangon maisemiin. Hautamäki osti rakennuksen ja siirsi sen Hämeenlinnasta Kangasalle kuusi vuotta sitten.

"Hienoa, että kunta myönsi rakennusluvan, koska tällaisia taloja ei enää tehdä. Uudet valmistalot ovat kuin linnunpönttöjä, mutta tämä näyttää upealta vielä sadan vuoden kuluttua", Hautamäki toteaa katsoessaan vastarannalle.

Hautamäki syntyi tamperelaiseen työläisperheeseen vuonna 1963. Äiti oli lastentarhaopettaja ja isä putkimies.

"Kotonamme laulettiin paljon, mutta kyllä rock'n'rollin löytäminen oli kaikista suurin juttu. Uuden musiikin etsiminen oli vaikeaa siihen aikaan. Muistan esimerkiksi haaveilleeni lapsena pitkään omasta kasettinauhurista. Eiväthän nykynuoret voi käsittää sellaista, kun nykyisin musiikkia tulvii joka paikasta."

Sitten punk vei mennessään. Hautamäki liittyi punk-yhtyeeseen 15-vuotiaana. Popedaan hänet kaapattiin suoraan lukion penkiltä vuonna 1982.

"Muut Popedan jäsenet olivat minua kymmenen vuotta vanhempia aikamiehiä, joilla oli vaimot, lapset ja asuntolainat. Olin nuori ja innostunut soittamisesta, kun taas he keskittyivät enempi viinanjuontiin. Yhteentörmäyksiä ei voitu välttää."

Hautamäki on tehnyt pitkällä muusikonurallaan monenlaista. Hän on julkaissut soololevyjä ja käsikirjoittanut ja säveltänyt musikaaleja.

Poikamainen innostus on edelleen tallella.

1980-luku oli suomirockin kulta-aikaa. Monet artistit tekivät keskeiset levynsä ja sävelsivät hittejä liukuhihnalta. Elämä oli huoletonta ja rankkaa.

Hautamäki muistelee nostalgisena aikaa, jolloin Popedat, Juicet ja Eput esiintyivät maaseudulla täpötäysille työväen- ja seurojentaloille.

Vielä 80-luvulla nuorisolla oli tapana kokoontua lähitienoon tanssipaikoille.

"Sen ajan yleisömäärät olivat valtavia. Köyliön Lallintalolla ja Suonenjoen Mansikkamajalla saattoi olla arki-iltaisin 2 000 henkeä. Tänä päivänä olemme erittäin tyytyväisiä, jos Popeda vetää Tampere-taloon 1 500 ihmistä.

90-luvulla maaltamuutto kiihtyi ja nuoriso kaikkosi tanssipaikoilta. Rokkibändien keikat siirtyivät ravintoloihin.

Hautamäki toteaa, että moni asia on nykyisin paremmin.

"En haikaile takavuosien karuja olosuhteita. Joissain paikoissa soitettiin ilman lämmitystä, vaikka lunta oli maassa. Valomiehen oli laitettava kaikki lamput päälle, jotta lavalla tarkeni olla."

"Nykypäivänä hotellien yökerhoissa on miellyttävät puitteet esiintyä. Ruokatarjoilu pelaa ja sauna lämpiää. Ennen vanhaan keikoilla sai vain makkaraa ja limsaa."

Popeda on ollut jo pitkään Suomen kysytyimpiä keikkaesiintyjiä. Hautamäki pitää tämän hetken kokoonpanoa parhaana, jossa hän on koskaan ollut.

"Nykyinen Popeda on minun näkemykseni hyvästä rokkibändistä. Se on niin huippuunsa viritetty, etten tiedä, millä osa-alueella voisimme tästä parantaa."

Hautamäki ei osaa sanoa syytä Popedan vuosikymmeniä kestäneelle suosiolle.

"Antiikki myy. Huonekalu tekee kauppansa, kun se vanhenee tarpeeksi. Meidän keikoilla käy nykyisin paljon nostalgiaväkeä. Monet viisi–kuusikymppiset tulevat katsomaan Popedaa aikuisten lastensa kanssa. Ehkä meidän on alettava myymään heille eläkeläislippuja", Costello naurahtaa.

Takavuosina Popedan keikkabussi starttasi reissuille Teiskontieltä ravintola Pohjanakasta. Keikkareissuihin liittyi usein runsas viinaksien nauttiminen.

"Silloin juotiin viinaa päiväaikaan, mutta nykyisin ajamme keikoille pääasiassa omilla autoilla. Silloin kun ollaan keikkabussissa, niin siellä on todella rauhallista. Porukka surffaa netissä ja täyttää sudokuja. Vanhoista ajoista ovat jäljellä enää äijämäisen rasvaiset jutut."

Vapaa-aikanaan Hautamäki remontoi ja entisöi huvilaansa. Hän harrastaa melontaa ja pyöräilyä. Aamurutiineihin kuuluu 20 kilometrin lenkki maastopyörällä.

Hautamäki kertoo olevansa tyypillinen harrastaja, jonka nälkä kasvaa syödessä.

"Maantiellä ohitseni menee hienoja maantiepyöriä, joten haluaisin itsekin sellaisen. Myös kevyempi mela pitäisi ostaa. Se maksaisi 450 euroa. Sillä hinnalla saisi muuten hyvän kitaran", Hautamäki tuumailee.

Jouni Hirn

Avaa artikkelin PDF