Eläinten hyvinvointi on Suomessa parantunut merkittävästi, sanoo kunnaneläinlääkäri Riikka Lasonen – MT seurasi päivän työtä, jossa tapaa asiakkaiden karvaisen kirjon

Kuva: Sanne Katainen

Eläinten hoitoon liittyvistä epäkohdista keskustellaan ahkerasti. Ikävissä uutisissa ei ole koko totuus.

Eläinten hyvinvointi on Suomessa parantunut merkittävästi, sillä niiden kanssa työskentelee nykyisin osaavia ihmisiä, tietää Vääksyssä praktiikkaa pitävä kunnaneläinlääkäri Riikka Lasonen.

Esimerkiksi karjan ruokintaan liittyviä häiriöitä on aiempaa vähemmän ja aiemmin yleinen lehmien asetonitauti on harvinaistunut. Poikimavaikeuksista tulee eläinlääkärille yhteydenottoja harvemmin. Lehmät ovat myös parempijalkaisia ja sorkkia hoidetaan enemmän.

Entisaikaan tuottajien osaaminen saattoi jäädä ohueksi, sillä muutamaa lehmää pitäville ei päässyt kertymään kokemuksia erilaisista tapauksista.

Kunnaneläinlääkärin työssä Lasonen saa läpileikkauksen sekä tilojen että tavallisten lemmikinomistajien arjesta. Lasonen nauttii työstään erityisesti päästessään ratkomaan ongelmia yhdessä tilallisten kanssa. Eläinlääkärin työ on kuitenkin vaativaa ja ammatti koettelee monen jaksamista (MT 19.11.2019).

Lähdemme kunnaneläinlääkärin mukaan seuraamaan hänen tavallista työpäiväänsä.

Eläinlääkäri: Osa ihmisistä suhtautuu lemmikkinsä aggressiivisuuteen kevyesti – "Se ei ole mikään vitsi, jos koira yrittää purra"

Jos koira on joskus ollut aggressiivinen eläinlääkäriä kohtaan, sille kannattaa laittaa kuonokoppa. Rokotukseen tullut 12-viikkoinen, monirotuinen Donna ei pure vaan pusuttaa. Kuva: Sanne Katainen

Päivä alkaa kahdeksalta aamulla puhelinpäivystyksellä. Lisäksi Oriolasta tullut lääkekuorma pitää purkaa ja välineitä puhdistaa.

Aamuun ajoittuva puhelinpäivystys on agraarisen Suomen peruja. Ihmiset tulivat aamunavetasta seitsemän maissa ja soittivat, jos karjassa oli kipeä eläin.

Enää tapa ei palvele yhtä hyvin. Kännykät ovat tehneet sen, että ihmiset haluavat hoitaa asiansa heti.

Nykyisin iso osa työstä on ennakoivaa terveydenhuoltoa, mihin varataan erillinen aika. Uran alkuaikoina työ oli ennemminkin tulipalojen sammuttelua, Lasonen kertoo.

Varattujen aikojen lisäksi pitäisi ehtiä hoitamaan myös akuutit tapaukset. Kunnaneläinlääkärin arkea kuormittaa, ettei sovituista aikatauluista pysty yllättävien tapausten takia aina pitämään kiinni.

Kiireellisiä tapauksia varten Lasonen kantaa joka päivä mukanaan työpuhelinta. Se mikä on kenenkin mielestä kiireellistä, vaihtelee.

Karjanomistajat soittavat tunnollisesti puhelinaikaan, ellei tapaus ole vakava. Lomailevan mökkiläisen mielestä taas jopa koiran saama ampiaisenpisto saattaa olla hätätapaus.

Klo 9.30: Vanhan koiran terveydenhoitokäynti Kuva: Sanne Katainen

12-viikkoinen Donna tulee klinikalle ensimmäistä kertaa. Touhukkaan pirteä pentu on eläinlääkärin mallioppilas ja nuolaisee hoitajaansa kiitokseksi.

Rokotuksia saisi myös yksityisiltä klinikoilta. Kunnaneläinlääkärijärjestelmää on toisinaan syytetty hintojen polkemisesta.

Suomessa pieneläinlääkinnän hintataso on ollut perinteisesti matalampi kuin Ruotsissa, jossa eläimiä on vakuutettu pitkään, Lasonen kertoo.

Hän ei kuitenkaan koe kilpailevansa pörssiyhtiöiden kanssa asiakkaista.

”Näen, että syötän yksityiselle puolelle asiakkaita. Perusjuttuja voidaan tehdä täällä, erikoissairaanhoitoa heillä.”

Klo 10.22: Lähtö kierrokselle Kuva: Sanne Katainen

Hannu Kainulaisen perheen vauva kotiutui eilen synnytyslaitokselta. Herkkävaistoinen Retu lopetti samaan aikaan syömisen.

Syömättömyyden lisäksi tutkitaan 11-vuotiaan koiran selkää ja liikkuvuutta. Lämpöä on, mutta se voi johtua stressistäkin, Lasonen pohtii. Vasemmassa takajalassa asentotunto on heikentynyt.

Retu tiputtaa karvaansa Kainulaisen housuille jännittäessään hoitotoimen­piteitä ja kuvaajan salamavalon räiskettä.

Luonteeltaan se on kuitenkin kiltti, Kainulainen toteaa. Se saa kipulääkkeen lisäksi pahoinvointi- ja mahansuojalääkettä.

Lääkkeet, instrumentit, missä on toinen puhelin? Jopa auton kumimatto saa desinfioivan kylvyn: taudeilta suojautuminen on jatkuvasti läsnä.

Maatiloilla tautisuojaus on usein parempi, sillä tiloilla on haalarit ja kumisaappaat vieraille valmiina, Lasonen kertoo. Hevostallit ovat toinen juttu: käsienpesumahdollisuuttakaan ei aina ole tarjolla.

Klinikalta lähtemisen hetki on usein hieman kaoottinen, sillä muistettavaa on paljon. Myöhästyminen sotkee helposti päivän suunnitelmat.

Nykyään eläinlääkärin asiakkaat ovat yhä enemmän töissä muualla ja he joutuvat ottamaan eläinlääkäriä varten vapaata.

Klo 10:37: Poniäitipysähdys tallilla 

Lasonen vie tyttärelleen ratsastusvaatteita. Samalla käydään tervehtimässä linssi­ludetta eli Topi-­suomenhevosta. Topi (i. Pilven Poika) on Lasosen oma kasvatti ja kilpailee kouluratsastuksessa.

Tavoitteelliseen ratsastukseen ei ole työn takia voimavaroja, mutta talli on tärkeä paikka rentoutua.

Klo 10:55: Hevosten rokottamista 

Eläinlääkäriä ilahduttaa, että eläimet on otettu valmiiksi sisään.

Anne Fränti ja Mila Tuominen auttavat pitämään hevosia paikoillaan toimenpiteen ajan. Rokotukset kirjataan Hippoksen Heppa-järjestelmään, josta niiden ajantasaisuus voidaan tarkistaa esimerkiksi ratsastuskilpailuissa.

Ruunikko Cassandra tuskin huomaa piikkiä. Vaaleampi AMR Catman ottaa hätäisen sivuaskeleen lääkärin ja piikin nähdessään. Muutama päivä rokotuksen jälkeen kannattaa ottaa kevyemmin, Lasonen ohjeistaa.

Viimeinen poni on sidottu ulkokatokseen. Eläinlääkärin kädet pysyvät pihallakin lämpiminä. Leuto talvi on näkynyt Lasosen työssä useampina hiekkaähkytapauksina.

Rokotukset sujuvat hyvin, mutta hevosten kanssa on oltava valppaana. Ne ovat reaktioissaan nopeampia kuin naudat.

Työturvasta huolehtiminen on eläinlääkärille jatkuvaa tasapainoilua. Vaikeuksia voi syntyä, vaikka eläin ei olisi iso.

Kunnaneläinlääkäri toivoisi, että lemmikkien omistajat kertoisivat reilusti jos koira on esimerkiksi aggressiivinen.

Eläinlääkärille tilanne on totinen: jos koira puree, puremat usein tulehtuvat. Haava kädessä ei voi leikata potilasta tai poi’ittaa lehmää. ”Se ei ole mikään vitsi, jos koira yrittää purra. Jos aggressiivisuus on tiedossa, koiralle voi laittaa kuonokopan. Kuonokoppa ei vahingoita, mutta sitä ei laiteta muuten vain.”

Klo 11:26: Lounastauko 

Klo 12:45: Lypsykarjatila Padasjoella Kuva: Sanne Katainen

Padasjoen ABC:lla on tauolla sattumoisin myös Lasosen kollega Ari-Matti Pyyhtiä. Padasjoelle vuonna 1985 tullut Pyyhtiä toimi aiemmin kunnaneläinlääkärinä. Nykyisin hänellä on oma, yksityinen praktiikka.

Siat ovat hänen erikoisalaansa. Sikaloissakin työ on yhä enemmän vaivojen ennaltaehkäisyä. James Herriot -kirjoista tuttu mielikuva sairasta emakkoa lääkitsevästä eläinlääkäristä ei ole tätä päivää. Käynnistä pitää olla enemmän hyötyä kuin kustannuksia.

Pyyhtiä vaihtoi kunnaneläinlääkärin työstä yksityiseen praktiikkaan helpottaakseen työtaakkaansa.

Myös 43-vuotiaalta Lasoselta erityisesti päivystysvuorot vaativat venymistä. Työjakso voi jatkua perjantaiaamusta maanantai-iltapäivään saakka. Vaikka kaiken aikaa puheluita ei tule, on aina oltava valmis lähtemään potilaan luo.

”On tunnustettava, että kolmekymppisenä jaksoi enemmän. Jos valvoi yhden päivystysyön, oli seuraavana päivänä aivan kuollut, mutta yhden hyvin nukutun yön jälkeen taas terässä. Nykyisin yhden valvotun yön jälkeen koko viikko menee sumussa.”

Kun Pyyhtiä toimi kunnaneläinlääkärinä, päivystysvuoroja oli kolmekin kertaa viikossa.

”Akun (Pyyhtiä) ikäluokka on ollut valmis tekemään hirveästi töitä. Meidän polvi on niitä, jotka sanovat, että pitää hakea lapset viimeistään viideltä.”

Ison työsidonnaisuuden takia nuoria eläinlääkäreitä ei tahdo saada töihin ainakaan täysipäiväisesti.

”On väistämätöntä, että ala muuttuu”, Lasonen pohtii.

Klo 15:15: Paluu klinikalle Kuva: Sanne Katainen

Tilalle tehdään säännöllinen terveydenhuoltokäynti viiden viikon välein. Samalla eläinlääkäri vie tilalle lääkkeitä.

Maatiloille voidaan luovuttaa esimerkiksi kipulääkkeitä. Sitä varten tehdään erillinen lääkityssuunnitelma.

Aamun kiire näkyy: yksi lääke on jäänyt matkasta. ”Pahus, kolme neljästä muistin”, Lasonen virkkoo emäntä Liisa Aholalle. Hän on hoitanut tilan eläimiä liki kymmenen vuotta.

Aholalle vakiintunut eläinlääkärisuhde on tärkeä. ”Eläinlääkäreilläkin on keskenään näkemyseroja. Riikka tietää täällä, missä mennään.”

Ohjelmassa on tiineystarkastuksia. Lasonen asettaa anturin muovihanskan sisään ja ultraäänilaitteeseen kuuluvat lasit otsalleen. ”Iso hieno keltarauhanen vasemmalla”, hän sanoo Näkemys-lehmää tutkiessaan. ”Tämä on mielettömän kivaa hommaa, kun lehmät ovat tiineitä.”

Tiinehtyvyyden kanssa on ollut tilalla haasteita. Aholan ilme kirkastuu, kun Lasonen toteaa eläimen toisensa jälkeen kantavaksi. Hän siementää lehmät itse.

Tilalla on parsi, mutta lehmät ulkoilevat säännöllisesti. Pihatto olisi parempi, mutta parsinavetassakin pystytään tarjoamaan varsin hyvät olosuhteet. ”Maailma ei ole mustavalkoinen”, Lasonen muistuttaa.

Lexus- ja Loitsu-lehmien kohdalla ilme muuttuu mietteliääksi. ”Kohdussa on vähän nestettä... on aina vaikeampi sanoa varmaksi, että eläin on tyhjä.”

Tarkastusten jälkeen Lasonen ottaa kolmesta hiehosta seleeninäytteet. Käynnin lopuksi hän antaa muutamille lehmälle kiimapiikin ja rakkulahoitoa.

Tiivis suhde asiakkaisiin jää kunnaneläinlääkärin työn hyvänä puolena helposti huomiotta.

”Jos on isolla klinikalla töissä, joutuu tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin.”

Edessä on paperitöitä ja hiehoista otettujen verinäytteiden lähetys eteenpäin. Kotimatkalla on tiedossa vielä ponin rokotus Vesivehmaalla klo 17. Matkalla soittaa valvontaeläinlääkäri, jonka kanssa Lasonen keskustelee yhteisestä työryhmästä.

Hän vaihtaa kollegoiden kanssa ajatuksia puhelimitse päivittäin. Heiltä saa myös vertaistukea.

Jaksamisongelmien yhteydessä on puhuttu myös siitä, että alalle hakeutuu kympin suorittajia. Perfektionistille työ on haastavaa, joskaan Lasonen ei sellaiseksi tunnustaudu.

”Tässä täytyy pystyä muuttamaan suunnitelmaa lennossa.”

Miellyttämisenhalu ja herkkyys voivat aiheuttaa Lasosellakin sen, että kiistatilanteet voivat jäytää mieltä monta päivää. Toisessa vaakakupissa painaa kokemuksen tuoma varmuus.

”Näillä työvuosilla ei tarvitse yrittää tietää kaikkea, vaan voi sanoa, että onpa mielenkiintoinen kysymys – minäpä selvitän.”

Hänellä on jaksamisensa ylläpidossa yksi vastaansanomattoman suuri valttikortti: ”Olen ihan sairaan hyvä nukkumaan.”

Perimmäisenä tunteena omaa työtä kohtaan on kiitollisuus. Syöpähoitojen takia Lasonen joutui pitämään taukoa töistä 1,5 vuotta.

”Olisi ollut hirveä ihmiskohtalo, jos en olisi päässyt takaisin. Kun työ otettiin pois, huomasin, että se on todella iso osa minua. Voi auttaa muita ja pelastaa henkiä – aika harvassa työssä sellaista saa kokea.”