Kangasniemen Laitialassa sijaitsee entinen kyläkoulu, joka tarjoaa puitteet monenlaiseen olemiseen ja lisäksi lämpimän kohtaamisen kultturellin ja ideoita pursuavan isäntäväen kanssa. Liisa ja John Nelson tarjoavat yhden yön tai pidempää majoitusta sopuhintaan, heittävät vieraat vaikka tanssilavalle, kiikuttavat aamupalalle kahvia ja sämpylöitä ja tarjoilevat sopivasti historiapaloja, jos kävijää kiinnostaa kuunnella. Huomaa, että majoitusta tarjotaan suurella sydämellä.
Vieras voi pulahtaa humppailun jälkeen järvessä ja peseytyä hauskassa ulkosuihkussa, ja kellahtaa sitten petiin yläkertaan kansakoulun rehtorin entiseen asuntoon.
Alakerrassa onkin sitten toinen maailma: suuri tupakeittiö, jumppasali puolapuineen, toisessa salissa istuinryhmiä ja kolmannessa isäntäparin valtakunta. Siellä nahkasohva kutsuu lukemaan, sello nojailee raukeasti nurkassa ja nuottiteline seisoo soittovalmiina.
Isäntäväellä on näet musiikkitaustaa. John eli Jussi on toiminut Mikkelin musiikkijuhlien intendenttinä ja pitää muusikkoyhteyksiä yllä edelleen.
"Tämä paikkamme on ollut hyvä myös Kangasniemen musiikkijuhlien ja laulukilpailun osallistujille, koska täällä voi majoittua ja harjoitellakin."
Saleissa on pidetty kamarikonsertteja, seurakunnan virikeiltapäiviä, 4H-kerhon kokoontumisia ja tähän syksyyn saakka kunnan kursseja. Vuosien saatossa on nähty kuuluisia kapellimestareita, kirjailijoita ja pidetty huolta eläkeläisistä, järjestetty kirpputoreja, teatteria ja pihalla piknik-konsertteja.
Paikkaa on markkinoitu myös kirjailijoille ja muille luovaa työtä tekeville taitelijaresidenssinä, ja myös pyöräily-, koira-, hevosurheilu- curling- ja kuoroporukat olisivat hyviä kohderyhmiä, Nelsonin ideoivat.
Petipaikkoja voisi tosin lisätä ja laajennukseen olisi hyvät mahdollisuudet, mutta Nelsonit eivät sitä enää tee. Kouluniemen Loma ja Retkeily on myynnissä, ja irtaimistoa on hakenut jo Huutokauppakeisarikin.
Mutta kuinka koko majatalon tarina alkoi?
John syntyi ja kävi koulunsa Englannissa, mutta äiti oli Jämsästä kotoisin.
Liisa taas lähti nuorena Lontooseen ja tapasi merimieskirkossa vuonna 1969 Johnin. Syntyi kaksi tytärtä, joiden elämä näyttää myös jakautuvan Suomen ja Englannin välillä.
Kouluniemen vanhan koulun Liisa hankki vuonna 2004 suomalaisia eläkeläisiä varten.
"Ulkomailla asuu miljoona suomalaista. Ajattelin tästä ulkosuomalaisten seniorien kesäkotia, sillä Lontoossa näin, kuinka niin moni oli yksinäinen, eikä Suomessa ollut sukulaisia tai paikkaa minne mennä."
Kolmisen vuotta menikin kivasti, mutta sitten paluuväki alkoi hankkia Suomesta omia asuntoja ja mökkejä. Nelsonit siirtyivät aamiaismajoitukseen, ja kävijöinä on ollut matkailijoiden lisäksi paikkakunnalle keikkatyöhön tulevia rakennus- ja tutkijaryhmiä.
"Meillä on aina varauduttu yöpyjiin. Kerrankin pihalle tuli nainen koiran kanssa ja rinkka selässä. Hän oli kävellyt Helsingistä asti ja oli matkalla Inariin. Sanoimme, että kulkureilta emme ota edes maksua. Aivan ihana tapaus!"
Mutta:
"Minua harmittaa tämä suomalainen matkailumarkkinointi. Kymmenen vuoden välein keksitään samat asiat uudestaan, kuten luonto ja puhtaus, ja tehdään isoja ponnistuksia", Jussi Nelson sanoo.
Sitten asia hiipuu, ja nämä pienet matkailuyritykset jäävät taas yksin.
Erityisen kipakat terveiset lähtevät päättäjille siitä, ettei maaseudun julkisesta liikenteestä ole pidetty huolta. Tämäkin majatalo sijaitsee vain kivenheiton päässä isommasta tiestä, ja pysäkkikin on, mutta ei enää busseja. Ne ajavat nykyään Lahdesta suoraan Joutsan kautta Jyväskylään. Yritä siinä sitten.
Eräänä syyskuisena viikonloppuna Nelsoneilla oli kuitenkin tavallista enemmän vipinää, kun paikalle pelmahti neljä curling-kisoihin osallistunutta sveitsiläispariskuntaa ja work away -järjestön kautta työtä tekemään tullut puolalaispariskunta.
"Aivan mahtavaa! Niin kaunista ja metsät ovat sieniä täynnä!", sveitsiläisnaiset hehkuttivat hurmaantuneina.
Naisten mukaan Sveitsissäkin saa metsistä poimia marjoja, mutta sieniä vain 20 päivänä kuukaudessa ja enintään kaksi kiloa päivässä. Rajoituksella torjutaan sienihullujen italialaisten invaasiota.
Matka Jyväskylän lentokentältä oli kyllä epäilyttänyt naisia, kun auton ikkunasta näkyi pelkkää metsää.
"Mutta välillä järviäkin, niin upeita maisemia!" Monika Lutz, Chantal Fourer, Liliane Huwyler ja Ursula Miller ylistävät.
Naiset ovat havainneet senkin, ettei majoituksen lähimaillakaan ole kauppaa, ja toimittajalta he kyselivät suomalaisesta ruuasta, koska olivat löytäneet Kangasniemeltä vain pitsaa ja kebabia.
Vieraat asuvat Sveitsissäkin pikkukaupungeissa.
"Maisema on kyllä metsäinen, mutta eri tavalla. Siellä kivutaan vuorille ja huudetaan wau! Täällä maisemaa on vaikeampi nähdä."
Kauniina ylistetty Kangasniemikin on heistäkin oikein kaunis, ja "vielä enemmän ehkä ylhäältä katsottuna".
