Onko tämä Suomen vanhin harrastus? Ensiaskeleet otettiin jo 1850-luvulla
Nuorisoseurat alkoivat järjestää kansanvalistuksen hengessä tanssi-iltamia.
Kaustisen Nuorisoseuran tanssijoita esiintymässä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesällä 2017. Kuva: Tero PajukallioKansantanssia harrastaa arviolta jopa 25 000 suomalaista. Maamme kenties vanhimman harrastuksen ensitahdit otettiin 1850-luvulla, jolloin kansantanssi oli osa yleiseurooppalaista kansallisromantiikan aaltoa.
Harrastajina olivat pääasiassa yläluokkaiset nuoret, jotka jäljittelivät tanssiessaan maalaisväestön pukeutumista ja tapakulttuuria.
Suosittujen tanssien, kuten polskan juuret olivat tosin Puolassa ja jenkan Saksassa. Vaikka tanssit olivat usein tuontitavaraa, puhuttiin vierasperäisen ”tanssi”-sanan sijasta tanhusta, joka oli alkujaan merkinnyt poljettua tannerta eli maata.
Tanhusta tuli lopulta yleisnimitys kansantanssille ja se pysyi käytössä 1980-luvulle asti.
”Suosittujen tanssien, kuten polskan juuret olivat tosin Puolassa ja jenkan Saksassa.”
Koko kansan harrastus kansantansseista tuli 1890-luvulla, jolloin nuorisoseurat alkoivat järjestää kansanvalistuksen hengessä tanssi-iltamia. Tavoitteena oli kasvattaa nuorista hyviä kansalaisia tarjoamalla heille ”kunnollisia harrasteita”.
Perinteet olivat toiminnassa vahvasti läsnä. Nuorisoseuran tanssiryhmät esittivät esimerkiksi kruunuhäitä, tosin ilman hääparia. Suosittuja ohjelmanumeroita olivat myös purpurit eli tanssisikermät, joissa tärkeä rooli tanssijoiden lisäksi oli pelimanneilla.
Paritanssia ei sen sijaan katsottu hyvällä, ja se olikin pitkään kielletty useimmissa nuorisoseuroissa.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä kansantanssia harrastettiin nuorisoseuroissa kaikkialla maassa, mutta se ei vielä sisältynyt järjestön työohjelmaan.
Vasta 1930-luvulla nuorisoseuroihin syntyi tanssiryhmiä, ja kansantansseista tuli virallisesti osa seurojen toimintaa. Kansantanssijoiden ensimmäinen suuri yhteisesitys nähtiin nuorisoseuraliikkeen 50-vuotisjuhlilla vuonna 1931.
Koko kansan harrastus kansantansseista tuli 1890-luvulla.
Sotien jälkeen nuorisoseuroista oli ehtinyt muodostua merkittävä kansantanssiorganisaatio.
2000-luvulle tultaessa seurojen kansantanssi kattoikin jo puolet koko maan harrastetoiminnasta.
Kansantanssit ovat vakiintuneet osaksi harrastetoimintaa ja juhlatilaisuuksien seremonioita. Tärkeä rooli näytöksissä on myös kansallispuvuilla, vaikka ne eivät olekaan enää ainoa vaihtoehto esiintymisasuksi.
”Kansantanssin estetiikka periytyy tekemisen yhteydessä sukupolvelta toiselle hiljaisena tietona. Silloin on kysymys elävästä perinteestä”, määrittelee Piia Semeri etnomusikologian pro gradussaan (2012).
Hänen mukaansa eri aikakausien muistiin merkityt seuratanssin muodot ovat säilyneet kansantanssin esityksissä ja harrastetoiminnassa.
Semeri kuitenkin muistuttaa kansantanssien muuttuvan jatkuvasti uusien tulkintojen myötä.
Nuorisoseurojen ohella tanssiperinnettä vaalivat ainakin Karjalainen Nuorisoliitto, Finlands Svenska Folkdansring, naisvoimistelujärjestöt sekä jo vuonna 1901 perustettu Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry. Suomessa toimii lisäksi Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK).
Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
