Vaareja kaivataan alakouluihin lukemaan lapsille

Adrienn Jalonen toivoo, että yhä useampi vaari innostuisi lukemaan lasten kanssa. Kuva: Petteri Kivimäki

Suomalaislapset oppivat yleensä teknisen lukutaidon suhteellisen helposti. Oppimista helpottaa, että kielessämme yhtä kirjainta vastaa pääsääntöisesti yksi äänne.

Ongelma on, että osa oppilaista jää hitaiksi lukijoiksi. Hidas lukija saattaa arvailla vaikeita sanoja, jolloin väärinkäsitysten vaara lisääntyy.

Kun lukeminen takeltelee, se tuntuu vaivalloiselta eikä lapsen huvita lukea. Ja kun lapsi ei lue, taito ei kehity. Seurauksena on hankala kierre.

Lukemisen pulmia on selvitysten mukaan 5–10 prosentilla oppilaista, keskimäärin siis ainakin yhdellä oppilaalla luokassa.

Yhä harvempi lapsi lukee kirjoja. Lasten lukutaito on heikentynyt, mistä kertovat muun muassa Pisa-tulokset. Vapaaehtoiset lukumummit ja -vaarit yrittävät omalta osaltaan kääntää kehityksen suuntaa.

Lukumummeina ja -vaareina kouluissa käy noin 2500 vapaaehtoista, kertoo toiminnan hankevastaava Adrienn Jalonen Niilo Mäki Instituutista.

Sen pääyhteistyökumppani toiminnassa on Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL).

Lapsi saa diplomin osallistuttuaan lukutuokioihin. Kuva: Petteri Kivimäki

Lukumummeja ja -vaareja on kaikkien kymmenen MLL:n piirin alueella.

Mummit ja vaarit käyvät alakouluissa lukemassa muutaman lapsen kanssa, yhden kanssa kerrallaan.

Näin lapsen ei tarvitse jännittää ääneen lukemista muiden edessä. Hän saa aikuisen jakamattoman huomion.

Lukutuokiossa käytetään yhdessä lukemisen menetelmiä, jotka on todettu tutkimuksissa toimiviksi, Jalonen kertoo.

Mummi tai vaari lukee kirjasta pari kappaletta, vieressä istuva lapsi seuraa sormella tekstiä. Sitten lapsi lukee saman tekstin. Vaikeat sanat sujuvat, kun lapsi on ne kerran kuullut.

Välillä voidaan lukea vuorotellen, välillä yhteen ääneen.

Lukemisen lomassa pysähdytään keskustelemaan aiheesta.

Mitä ajatuksia teksti herättää? Mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi? Onko lapsella kokemuksia kirjan aiheesta? Näin tuetaan myös luetun ymmärtämistä.

Lukumummiksi ja -vaariksi voi ryhtyä kuka vaan.

”Ei tarvitse olla opettaja, toki paljon heitäkin on mukana”, Jalonen kertoo.

Vapaaehtoistoimintaan lähdetään mukaan, koska tykätään lapsista ja lukemisesta.

”Usein lukumummi ja -vaari ovat lukeneet paljon lapsilleen ja lapsenlapsilleen. He pitävät tärkeänä, että lapsen ympärillä on lukevia aikuisia näyttämässä mallia.”

Vain kymmenisen prosenttia vapaaehtoisista on vaareja, mikä on Jalosen mukaan harmi.

”Pojilla on tyttöjä enemmän haastetta lukemisen kanssa, joten lisää vaareja tarvittaisiin lukevan miehen malleiksi.”

Ennen toimintaan mukaan tuloa lukumummi ja -vaari saavat muutaman tunnin mittaisen koulutuksen, jossa perehdytään yhdessä lukemisen tekniikoihin.

Vapaaehtoisten vertaistapaamiset ovat osa toimintaa. MLL:n marraskuun puolivälissä Hyvinkäällä järjestämään tapaamiseen osallistui vetäjien lisäksi kahdeksan mummia.

Osallistujat kertoivat, että kouluissa heidät on otettu myönteisesti vastaan. Lukumummin tai -vaarin tuokiolle päästään, ei jouduta. Opettajat ovat mielissään, kun saavat koululle lisäkäsiä lasten lukutaidon tukemiseen.

Lapsi saa valita tarran omaan passiinsa jokaisen lukukerran jälkeen, näyttää Adrienn Jalonen. Kuva: Petteri Kivimäki

Osallistujien havainto oli, että nykylapsi ei jaksa keskittyä pitkää aikaa, varttikin saattaa olla liikaa.

Mieluinen aihe pitää kiinni kirjassa parhaimmin. Eläimet ja erityisesti hevoset kiinnostavat monia, joku saattaa innostua lukemaan jalkapallon säännöistä.

Lukemisen epäiltiin vähentyneen kodeissa. Tapaamiseen osallistunut Marja Pikkupeura kertoi kerran kysyneensä 2.–3.-luokkalaisilta, kuinka monelle luetaan iltasatu. Yhtään kättä ei noussut.

”Vapaaehtoiset ovat sitoutuneita toimintaan. Osa on mukana vielä viiden vuoden jälkeenkin ja lopettaa vasta, kun oma kunto on heikentynyt”, Jalonen kertoo.

Mummit ja vaarit arvostavat sitä, että toiminnassa on selkeä konsepti. Aikaa kuluu vain tunti viikossa, mutta jokainen tuntee tekevänsä tärkeää työtä.