Läksyhelpissä eletään hetkessä
Mohammad, Sirpa, Nuuri ja Ali taivuttavat porukalla verbejä. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIEKSA (MT)
Synnyinkaupunkiinsa Lieksaan vuosi sitten palannut Sirpa Riikonen ei aikonut heti ryhtyä Suomen Punaisen Ristin (SPR)aktiiviksi.
Ystävä kuitenkin pyysi mukaan, ja asiat alkoivat rullata paljon odotettua helpommin. Tarpeellisuuden tunne veti puoleensa.
Nyt 32-vuotias Riikonen voi sydämen äänellä sanoa, että auttaminen auttaa aina myös itseä.
”SPR:ssä saa toteuttaa tekemisenhaluaan, ja erityisesti läksyhelpissä näkee pienenkin hetken merkityksellisyyden.”
Iloisia poikia astelee rohkeasti ovesta sisään, tervehditään ja ollaan heti sinut. Valokuvaajan ja toimittajan läsnäolo ei heitä häiritse.
”Missä teidän kirjanne ovat?” Riikonen kysyy rauhallisen selkeästi, jotta kaikki ymmärtävät, mitä hän tarkoittaa.
Teinipojat Nuuri, Ali ja Mohammad istuutuvat sohvalle Sirpan viereen ja kaivavat repuista monistenippunsa.
Täydentää pitäisi onkia-verbin muotoja, samoin ampua-verbiä. Entä miten taipuu lentäminen: ”minä lennän, sinä lennät, hän lentää...”
Pojat ovat opiskelleet suomea jo kuusi tuntia päivällä Lieksan kristillisellä opistolla. Silti heillä on läksykerhossakin suorastaan kiihkeä halu kuulla lisää, kirjoittaa vastauksia ja kysellä kaikkea.
Yhteistä kieltä ei ole. Pojista vain Reza puhuu englantia ja kääntää kysymyksiä dariksi. Enimmäkseen puhutaan kuitenkin suomea, huidotaan, piirretään paperille ja selvitellään asioita.
He ovat saapuneet maahan Afganistanista ilman vanhempiaan, mikä tekee läksyhelpistä ja muusta vapaa-ajan iltaohjelmasta, kuten jalkapallosta, erityisen tärkeää.
Riikonen perustelee tekemäänsä vapaaehtoistyötä vaatimattomasti niin, että ”jotakinhan ihmisen on tehtävä”.
Hän on valinnut maahanmuuttajien kohtaamisen sen sijaan, että istuisi kotisohvallaan katselemassa televisiosarjoja.
”Toki televisiolle, liikunnalle, monille erilaisille harrastuksille sekä läheisille ihmisillekin jää aikaa.”
Hän käyttää SPR-toimintaan 5–10 tuntia viikoittain. Siihen sisältyy tapahtumien organisointia ja käynnistämistä.
Ulkopuoliselle maahanmuuttajien maailma avautuu sellaisena, että jokainen heistä todella tarvitsisi kumminsa, auttajansa – ja työtä tuntuisi riittävän määrättömästi.
Miten riittämättömyyden tunteiden kanssa selviytyy?
”Olen miettinyt sen niin, että teen tätä vapaaehtoisesti. Koska en ole ammattilainen ja annan vain aikaani, niin opettelen myös tarvittaessa sanomaan ei.”
Yli kymmenen vuotta sitten Sirpa Riikonen lähti lukion jälkeen maailmalle pelkkä menolippu taskussaan. Hän asui pitkiä jaksoja Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa, teki kaupan ja ravintola-alan töitä.
Paluumuutto Lieksaan tuli ajankohtaiseksi, kun tarjoutui työtilaisuus matkailualan yrityksessä. Myös vanhemmat asuvat edelleen Lieksassa.
”Lähdöt ovat aina olleet omia valintojani, joten sikäli niitä ei voi edes verrata näiden maahanmuuttajanuorten kokemuksiin. Lieksassa minua viehättää nykyisin asioiden helppous ja byrokratian vähäisyys”, Riikonen sanoo.
Hän myöntää kuulleensa kriittisiä äänenpainoja, etteikö muka Lieksassa olisi muita autettavia kantaväestön keskuudessa.
”Auttamisen syyt ovat aina henkilökohtaisia, ja jokainen valitsee vapaa-ajalleen sen tekemisen, mikä itsestä tuntuu mielekkäimmältä. Olen huomannut, että aina löytyy valittajia, mutta tekijöitä on vähemmän.”
Riikosen rinnalla läksyhelpin vetäjäksi on ryhtynyt hoitoalan opiskelija Johanna Meriläinen. Hänestä läksykerho tuntuu mielenkiintoiselta matalan kynnyksen vapaaehtoistoiminnalta. Auttaessa näkee ja oppii uutta.
”Paljon on Lieksassa mielipiteitä pakolaisista, vaikkei monikaan tiedä heistä mitään”, Meriläinen toteaa ja aikoo olla työssä mukana avoimin mielin.
”Voin osallistua entistä paremmin pakolaiskeskusteluun, kun tiedän, keitä nämä nuoret ovat.”
Sirpa Riikosen viesti kaikille on selvä: jos jää vaikkapa työttömäksi tai eläkkeelle, SPR:n vapaaehtoistoiminta voi tarjota hyvän kanavan toimimiseen. Tätä kautta pääsee ryhmään, saa ystäviä ja vaikkapa jonkinlaisen oljenkorren elämäänsä.
”Kuka vain saa tulla. Ei ole ammattivaatimuksia, pienikin ajan antaminen riittää. Yhtään enempää ei kenenkään tarvitse antaa itsestään kuin voi.”
Hän iloitsee siitä, että turvapaikanhakijoiden tulo tänä syksynä Lieksan kristilliselle opistolle on tuonut peräti parikymmentä uutta vapaaehtoista SPR:n paikallistoimintaan.
”Meillä on kaksi läksyhelppiä viikossa, jotka ovat vasta muutama viikko sitten aloittaneet kokoontumisensa. Erityisesti kaupungissa kokoontumiset ovat houkutelleet paljon nuoria”, Riikonen kertoo.
Hänellä on käytännön kokemusta samantyyppisestä läksykerhosta Turussa, jossa hän tuli SPR-aktiiviksi, kävi kursseja ja organisoi toimintaa. Nyt on Lieksan vuoro.
Liisa Yli-Ketola
Maahanmuuttajat esiintyvät
tekstissä vain etunimillään
vastaanottokeskuksen pyynnöstä.
Sarjassa esitellään
vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
