Kuva: Johannes Tervo
SOL:n toimitusjohtaja Jussi Holopaisen nuoruutta varjosti musertava tragedia – ”Tiesin, että suruun ei voi jäädä kiinni”
Toimitusjohtaja Jussi Holopainen ei suostu asettumaan jalustalle, vaikka alaisia on SOL Palvelussa tuhansia. Hän uskoo nöyryyteen ilman nöyristelyä.
”Haluan olla lähellä työntekijöitä ja tavata heitä sekä asiakkaita. Olen vienyt tätä ajatusmallia myös muille johtajillemme”, Jussi Holopainen kertoo työskentelytavoistaan. Kuva: Johannes TervoSOL Palveluiden toimitusjohtajan Jussi Holopaisen, 56, alaisuudessa työskentelee noin 7000 työntekijää siivous- ja toimitilatehtävissä. Kysyttäessä, haluaako Holopainen työntekijöiden teitittelevän häntä, puhkeaa mies nauruun.
”No en todellakaan, olen sama Jussi kuin olen aina ollut. Tittelit ovat titteleitä, tärkeintä on se, miten ihminen kohtelee muita ihmisiä.”
”Olen myös sitä mieltä, että niin muihin ihmisiin kuin työhönkin täytyy suhtautua nöyrästi ilman nöyristelyä.”
Holopainen tuntee työnantajansa läpikotaisin. Hän aloitti työt yrityksessä vuonna 1993 siivoojana. Sen jälkeen hän on edennyt ylöspäin askel kerrallaan nykyiseen virkaansa, missä hän aloitti reilu vuosi sitten.
Toimitusjohtaja pitää tärkeänä ihmisläheistä johtamista. Hän haluaa tietää mitä työntekijöille kuuluu ja miten he voivat.
”Jokainen on tärkeä, pyrin kohtelemaan muita niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. En myöskään ymmärrä johtamista, missä työntekijöitä katsotaan jalustalta.”
”Peräänkuulutan samalla ihmisten aitoutta, jos joku vetää roolia ja teeskentelee, se paljastuu varmasti jossain vaiheessa.”
Seinäjoella asuvan Holopaisen sanoihin on helppo uskoa, sillä mies on tuttu näky SOL Palveluiden eri kohteissa.
”Ajan autolla vuodessa noin 60 000 kilometriä, sillä haluan olla lähellä työntekijöitä ja tavata heitä sekä asiakkaita. Olen vienyt tätä ajatusmallia myös muille johtajillemme, sillä me teemme kaikki samaa työtä.”
Holopainen pitää tärkeänä kiitoksen sanomista niin työntekijöille kuin muillekin kanssaihmisille.
”Yhdellä sanalla voi olla kuulijalleen todella iso merkitys. Uskon myös siihen, että kun itse antaa, saa samaa takaisin, eli jos vastaavasti kohtelee toista huonosti, tulee sekin jossain vaiheessa takaisin.”
Kajaanissa kasvanut Holopainen oppi työnteon jo nuorena. Perheeseen kuului hänen lisäkseen vuotta häntä vanhempi isoveli sekä parturi-kampaajana työskennellyt äiti.
”Elimme varsin niukasti ja säästeliäästi, sillä äitini oli yksinhuoltaja. Pidin myös itse tärkeänä tehdä jo nuorena mitä voin ansaitakseni perheelle rahaa. Tämä tarkoitti varhaisessa vaiheessa esimerkiksi pullojen keräämistä sekä erilaisten pihatöiden tekemistä.”
KUKA?
SOL Palveluiden toimitusjohtaja Jussi Holopainen on 56-vuotias ja asuu Seinäjoella.
Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi omaa ja kaksi vaimon lasta sekä yhteensä kolme lastenlasta.
SOL-konserni toimii seitsemässä maassa ja työllistää 15 000 henkilöä siivous-, kiinteistö-, pesula-, logistiikka- ja henkilöstövuokrauspalveluissa.
Harrastaa biljardia kilpatasolla sekä golfia ja muutakin liikuntaa.
Kuuntelee kotimaista musiikkia, kuten Eppu Normaalia ja Juha Tapiota.
Holopaisen asenne työhön on kodin oppeja, samat periaatteet kantavat yhä.
”Opin jo varhain, ettei mitään saa ilmaiseksi, eli töitä on tehtävä. Perheellemme oli myös tärkeää olla mukana erilaisissa talkoohommissa tekemässä yhteistä hyvää, sellainen on aina tuonut minulle hyvän mielen.”
”Äidin perintöä on myös arvomaailmani, mihin kuuluu periksiantamattomuus, positiivinen tulevaisuuden ajattelu sekä toisten kunnioittaminen, ne ovat olleet elämäni ohjenuora.”
Holopainen joutui kokemaan lukioikäisenä rankan menetyksen, hänen äitinsä menehtyi veritulppaan vain neljäkymmentävuotiaana. Hän muistaa synkän uutisen saapumisen hetken edelleen elävästi.
”Olin pelaamassa biljardia, kun veljeni tuli paikalle. Hän pyysi minut sivummalle, mistä olin aivan ihmeissäni. Sen jälkeen todellisuus paljastui, veljeni kertoi äidin menehtyneen. Tuo hetki syöpyi syvästi mieleeni, aika tuntui pysähtyvän.”
Veljekset lähtivät seuraavaksi yhdessä mummolaan, mistä asioita alettiin hoitaa. Sen jälkeen pyörivät monet ajatukset Holopaisen mielessä. Hän pohti usein, miksi äidin oli lähdettävä pois niin aikaisin.
”En voinut ymmärtää sitä, suru oli suuri. Muistin kuitenkin samalla koko ajan hänen oppinsa elämästä. Tiesin, ettei suruun ja menettämiseen voi jäädä kiinni.”
”Suruprosessissa auttoi, että olin oppinut tekemään töitä ja kantamaan vastuuta, eli erilaisten askareiden tekeminen ja opiskelu veivät ajatukset toisaalle.”
Holopainen sanoo, ettei ollut äitinsä kuoleman jälkeen vaarassa ajautua huonoille poluille.
”Ainahan olisi mahdollisuus lähteä vaikka päihteiden maailmaan tai tehdä jotain muuta vähemmän positiivista. Itselläni tämä tie ei kuitenkaan ollut edes mielessä.”
Äitinsä menettänyt Holopainen jäi pian yksin Kajaaniin veljensä muutettua Helsinkiin. Hän suuntasi lukion ja armeijan jälkeen kauppaopiston pankkilinjalle tehden sen jälkeen töitä muun muassa rakennusmiehenä, rautakaupassa, vakuutusyhtiössä sekä viikonloppuisin ja iltaisin mielisairaalassa.
”Viimeksi mainittu työ oli tuohon aikaan mahdollista, eli alan koulutus ei ollut välttämättömyys. Opin samalla paljon ihmismielestä, viisauden ja hulluuden raja on hetkittäin todella ohut. Opin samalla paljon ihmisten kunnioittamisesta, jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on.”
Holopainen tutustui Kajaanissa Seinäjoelta kotoisin olevaan avovaimoonsa. Nuori perhe kasvoi jo vuonna 1989 tytöllä. Laman vyöryessä koko Suomen ylle, muutti perhe vuonna 1991 Seinäjoelle. Samalla alkoi kovan työmiehen pisin työttömyysjakso.
”Etsin töitä jatkuvasti eri paikoista saamatta niitä. Olin työttömänä kaikkiaan puolitoista vuotta.”
Työnhaku tuotti lopulta tulosta, Holopainen sai puoleksi vuodeksi siivoojan töitä SOLilta. Hän ajatteli työhön lähtiessään etsivänsä sen jälkeen pankki- tai myyntialan töitä. Uuteen työhönsä hän suhtautui samalla alusta saakka vankalla periaatteella.
”Päätin tehdä alusta saakka parhaani, sillä en ole ikinä kyennyt suhtautumaan työhöni puolella teholla. Huomasin samalla, että viihdyin siivoojan työssä, mikä oli samalla pieni yllätys.”
Hän ei kohdannut siivoojan työssä ikäviä kommentteja tai aliarvostamista. Sellaiseen hän on kuitenkin törmännyt myöhemmin.
”Tällaista on tapahtunut takavuosina varsinkin maahanmuuttajatyöntekijöiden osalta, he joutuivat kuulemaan hyvin rankkoja ja ikäviä kommentteja.”
”Nykyään näen siivoojia arvostettavan varsin hyvin, myös korona-aika lisäsi heidän arvostustaan. Alalla on nyt suorastaan työvoimapula, missä ovat tärkeitä apuja olleet Ukrainasta saapuneet ihmiset, joita olemme palkanneet kymmeniä.”
Palatessaan tämän hetken pohdinnasta menneeseen, kertoo Holopainen SOL-pestin edenneen viimeiseen sovittuun työpäivään ennen jatkon varmistumista.
”Sain puhelun esimieheltäni, hän kertoi olevansa sitä mieltä, että voisin edetä yrityksessä. Tämä tarkoitti mahdollisuutta siirtyä palveluesimieheksi, ja tartuin tilaisuuteen.”
Holopainen työskenteli palveluesimiehenä seitsemän vuotta, minkä jälkeen hänet ylennettiin palvelupäälliköksi, minkä lisäksi hän perusti SOLille yksikön ilmastointikanavien puhdistukseen.
”Vuonna 2007 oli jälleen uuden askeleen aika, minut nimitettiin palvelujohtajaksi. Työskentelin virassa seitsemän vuotta, ennen etenemistäni liiketoimintajohtajaksi. Tuo työ kesti viime vuoteen, jolloin aloitin toimitusjohtajana.”
Koska kyseessä on siivouspalveluyrityksen nokkamies, on häneltä myös kysyttävä, kuka kotona siivoaa.
”Olen sanonut vaimolle, että työsopimuksessani lukee, ettei kilpailevaa toimintaa sallita. Se ei ole kuitenkaan auttanut, sillä minäkin hoidan siivousta, eli en ole päässyt karkuun kotitöitä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
