Pysäköin auton vähän matkan päähän talosta. Toivottavasti turvaväli tuon lammikon partaalla köllöttäviin krokotiileihin on riittävä. Ovat isoja ja hurjannäköisiä. Kai ne ovat kylläisiä?
Kulku pihaan käy palmulehvistön alitse. Vastaan tulee hymyilevä mies.
"Tervetuloa Alpon savannille", taiteilija Alpo Koivumäki sanoo kätellessään.
Vanhan maalaistalon pihamaa Kauhajoen Nummijärven Koivumäen kylässä on hämmentävä mutta hurmaava. Silmät imuroivat yltäkylläistä näkymää, suupielet kääntyvät hymyyn.
Hirviä, karhuemo poikasineen ja jääkarhu. Käärmeitä ja dromedaareja. Kotkia, kurkia, merimetsoja, palokärkiä ja lisää lintuja, vaikka minkälaisia. Mangrovepuita, joiden hengitysjuurten sokkelikko on auton pakosarjoista.
"Näitä on toistasataa, jos ei noita palmuja ota lukuun", Koivumäki laskee kotipihansa veistosten määrää. Suurin osa on eläimiä ja kasveja, lisäksi on joitakin ihmishahmoja.
Euroopan unionia moititaan usein, mutta nyt on kiitoksen paikka. On osittain EU:n ansiota, että saamme nauttia Alpo Koivumäen taiteesta.
"Olin maanviljelijä vuoteen 1995 asti, samaan vuoteen, jolloin Suomesta tuli EU:n jäsen", hän kertoo.
Koivumäki oli tuolloin 56-vuotias. Voimia olisi ollut jatkaa, mutta pienen lypsykarjatilan pito oli tullut tiensä päähän. Tarjolla oli kaksivuotinen luopumiskorvaus, johon Koivumäki tarttui.
Toimen miehellä oli yhtäkkiä vapaata aikaa. Silloin löytyi taide. Pari veistosta, kurjen ja rotevan maakotkan, hän oli ehtinyt tehdä jo viljelijänä ollessaan.
"Ne ovat ensimmäiseni, sitten myöhemmin ne laskeutuivat tänne savannille muiden joukkoon."
Kurkiveistoksen vieressä näyttelypihassa on kyltti ja siinä teksti:
"Kurki on ensimmäinen veistokseni. Tein sen vuonna 1993. Muistan, että tätä tehdessäni minulla oli hyvä itsetunto; en pelännyt, että muut nauraisivat veistoksilleni."
Ei kurjelle naurettu eikä ole naurettu sen jälkeen tulleille töille – paitsi ilosta, jonka Koivumäen työt katsojissa synnyttävät.
"Täältä lähtee hymy mukanaan", tiivisti tunnelmansa pariskunta, joka tutustui Alpon savanniin elokuisena maanantaipäivänä.
Ison linnun sulkapuvussa lukee "Original" samanlaisin kirjaimin kuin lonkeropurkissa. Kyllä, höyhenpeitteen raaka-aine on juomatölkeistä. Karhuemon selän ja niskan vahvat kaaret on tehty taitavasti traktorin takarenkaasta, Goodyear näyttää olleen. Karhunpoika on vielä pieni, se on luotu henkilöauton kesärenkaasta.
"Koko ajan olen näistä kierrätystarpeista tehnyt. Romusta. Joskus harvoin ostan tarvikkeita kirppareilta tai rautakaupasta."
"Muovista teen paljon. Se kestää aikaa vastaan vaikka kuinka pitkään. Otan jo tekovaiheessa huomioon, että veistokset ovat ulkona. Niiden pitää sietää säänvaihtelut."
Poisheitetty pelti ja metalli löytävät uuden kodin Koivumäen veistoksissa.
"Esimerkiksi näitä barreleita käytän. Öljypöntöstä muotoutuu usein eläimen vartalo", hän esittelee tekeillä olevaa hirveä, jonka Parkanon kaupunki on tilannut.
Koivumäen kekseliäisyys ja taidokkuus ihmetyttävät ja ihastuttavat. Hän yhdistelee estottomasti ja luovasti. Huumori kukkii.
"En tiedä, mitä taidekouluissa opetetaan eri materiaalien käytöstä. Ite-taiteilijan täydellisellä vapaudella ajattelen, että samassa työssä voi käyttää useita materiaaleja."
Koivumäen veistosten mittasuhteita ja eläinten olemusten luontevuutta kiitetään. Taiteilija osaa poimia töihinsä olennaisen.
"Käytän kuvaa lähtökohtana. Lopullisessa työssä voi olla aineksia useista kuvista, se on jonkinlainen kompromissi niistä. Kuvista haen ennen kaikkea oikeita mittasuhteita."
Alpo Koivumäki ryhtyi tekemään taidetta omasta halustaan. Hänelle on silti hyvin tärkeää, että yleisö on löytänyt teokset.
"En usko, että näitä olisi kovin monta tähän pihaan tullut, jos ei kukaan välittäisi tulla katsomaan", hän sanoo.
Alpon savannilla käyskentelijöiden määrä on kasvanut. Viime kesän Kaikki kotona -näyttelyyn kerättiin mahdollisimman kattava katselmus Koivumäen töistä. Kotipihaan palasi monta teosta muilta paikkakunnilta. Näyttely oli menestys, kävijämäärä kipusi reilusti yli 3 000:n.
Tänä kesänä päästään uudelle tuhatluvulle, sillä 4 000 kävijän raja rikkoutuu.
Tämän vuoden heinäkuussa Alpo Koivumäki täytti 80 vuotta.
"Juhlat olivat hienot. Päivä oli yllätyksiä täynnä. Olo oli kuin kuninkaalla."
Juhlan kunniaksi julkistettiin Kauhajoki-seuran kustantama Alpon savannilla -kirja, joka oli tehty päivänsankarilta salaa. "Se oli iso ja mieluisa yllätys."
Alpo Koivumäestä on sanottu, että hän on yksi rakastetuimmista ITE-taitelijoista.
"Ihan ihmeellisen komeasti ne ovat taiteestani kirjoittaneet", vaatimaton Koivumäki sanoo.
"Se on niin hieno juttu, kun ihmiset näistä töistäni pitävät. Jos nykypäivän kiireinen ihminen hetkeksi pysähtyy näitä katsomaan ja jos ne synnyttävät mukavia ajatuksia – silloin ne puoltavat paikkaansa."
