”Äitiys on monelle tosi kova kakku” –Huono Äiti kehottaa ottamaan apua vastaan ja antamaan mummoillekin mahdollisuuden

Sari Helin ulkoilee mielellään koiransa Pluton kanssa sekä Helsingissä että mökillä Heinävedellä, missä hän viettää paljon aikaa ympäri vuoden. ”Siellä ei ole mukavuuksia, mutta ei tässä olla ihan eilisen teeren tyttöjä”, Helin naurahtaa. Kuva: Annika Haapanen

Hiljattain julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Suomessa äidit ovat uupuneempia kuin vähemmän tasa-arvoisissa maissa. Yrittäjä Sari Helin ei ihmettele tulosta.

”Suomalaiset äidit käyvät töissä, kantavat päävastuun lapsista, pyörittävät perherulettia, ja monella on vielä niskassa hirveät asuntovelat. Se on tosi kova kakku.”

Ahdistusta lisää se, ettei kaikilla ole oikein ystäviäkään, joiden kanssa pääsisi tuulettamaan ajatuksiaan. Huono Äiti -yhteisöltä on jopa pyydetty, että se alkaisi pyörittää ystäväpiirejä.

”Aikuisten naisten yksinäisyys on oikea ongelma. Jos äiti voi huonosti, niin lapsetkin voivat huonosti”, Helin huomauttaa.

Helin sanoo olevansa onnekas siinä, että hänellä on ala-asteelta asti peritytyviä rakkaita koulukavereita, joiden kanssa hän pitää yhteyttä, sekä läheinen suhde veljeensä. Lisäksi hän on löytänyt Huonon Äidin kautta uusia ystäviä sivuston seuraajista.

Huono Äiti syntyi Helinin asuessa Yhdysvalloissa miehensä ja pienen lapsensa kanssa.

”Leikkikentällä kaikki äidit siellä olivat niin terhakoita ja kehuivat lapsiaan. Mulla oli hirveä univelka yhden lapsen kanssa ja ajattelin, että okei, tää on se huono äiti -fiilis. Aloin tutkia, mitä on äitien välinen solidaarisuus, ja syntyi ajatus nettiyhteisöstä.”

Suomeen palattuaan Helin jatkoi toimittajan töitä Ylellä, mutta ajatus nettiyhteisöstä jäi hautumaan. Kun Helinin vanhemmat kuolivat vielä työikäisinä, se oli sykäys sille, että pitää lopettaa hautominen, jos haluaa elämässään tehdä jotain.

”Sain vanhemmiltani myös vähän perintöä. Rahoilla perustin firman, sillä isokokoista nettisivustoa ei ole halpa pyörittää.”

Aluksi Helin kirjoitti Huono Äiti -blogia. Tarkoituksena oli silti luoda yhteisö, koska parhaassa tapauksessa yhteisö alkaa luoda materiaalia itselleen ja se on myös tuotteistettavissa, jolloin liiketoiminta on kannattavaa.

Huonon Äidin seuraajissa on monenlaisia naisia, myös lapsettomia, joista eräs totesi Sari Helinille, että tiedätkö, kuinka huonoksi äidiksi me itsemme koetaan, kun emme pysty edes saamaan lapsia, vaikka todella haluaisimme. Kuva: Annika Haapanen

Virallisesti Huono Äiti -sivusto syntyi vuonna 2010. Viime vuonna sivuilla oli 4,7 miljoonaa käyntiä. Pelkästään palvelimen ylläpitoon uppoaa viisisataa euroa kuukaudessa.

Huonon Äidin suosion Helin uskoo johtuvan rehellisyydestä. ”Sivusto saattoi olla ensimmäinen, joka pohjautui arjen jakamiseen eikä kiiltokuvamaisen, teeskennellyn elämän esittelyyn. Samastuttavuus puhuttelee.”

Sivustoa seuraavat etupäässä työssäkäyvät naiset, eniten 35–44-vuotiaat, ympäri Suomen. Puheenaiheina ovat naiseus, parisuhde, äitiys, ikääntyvien vanhempien hoivaaminen, etätyöt, ystävyys.

Sivuilla yleisö saa avautua, mutta Huonon Äidin palkkalistoilla on myös kuusi pää- tai sivutoimista henkilöä.

Helin saa jatkuvasti viestejä siitä, miten kullanarvoista on, että saa nimettömänä jakaa naiseuden ja äityiden kipuja.

”Yhteinen tunnustaminen pilke silmäkulmassa auttaa monia. Meillä on hirveän kovat standardit siitä, miten pitää elää ja näkyä ulospäin. Kuitenkin Suomessa tulot ovat aika pienet keskimäärin, niin siinä sitten räpiköidään, vaikka pitäisi osata hellittää.”

Sosiaalinen media ei asiaa yleensä helpota. ”Ei pidä uskoa kaikki valhekuvia, joita Instassa näkee. Niiden katselu kannattaa jättää vähemmälle.”

Helin rajoittaa tietoisesti omaa somen käyttöään. Hän herää aikaisin, mutta on opettanut itsensä siihen, ettei ota ensimmäisenä kännykkää käteen, vaan se saa odottaa lentotilassa, jossa se on aina yöajan, ettei tule viestejä.

”Aikuisten täytyy oikeasti vahtia omaa ruutuaikaansa, sillä siihen löpsähtää helposti tunti päivässä, jonka voisi käyttää vaikka mihin ihanaan. Minä kontrolloin laitetta eikä se minua. Tänäkin aamuna heräsin kuudelta ja laitoin kännykän pois lentotilasta kello 8. Oli ihanat aamun tunnit, täysi rauha.”

Rauhan mahdollistaa sekin, että Helinin lapsista vanhempi on juuri päättänyt lukion ja nuorempi on yläasteikäinen. Helin asuu heidän kanssaan Helsingissä.

Äitinä Sari Helin sanoo olevansa tiukka ja monella tavalla vanhanaikainen.

”Edellytän lapsiltani aika paljon, koska he ovat etuoikeutetussa asemassa, saavat harrastaa ja asiat ovat taloudellisesti hyvin. Kännyköitä ei tuoda ruokapöytään, imurointiin osallistutaan. Opetin pojan jo varhain avaamaan oven äidille, kun mennään kauppaan.”

Helin kertoo saarnaavansa ravintoaineista ja saavansa taatusti raivokohtauksen, jos lapset tilaavat mäkkäristä noutokuljetuksella ruokaa kotiovelle.

Vastapainoksi hän uskoo olevansa äitinä aika hauska. Kodin ovet ovat aina auki lasten kavereille, joita on usein yökylässä, ja juuri ajokortin saanut poika saa lainata äidin autoa ajeluihin kavereiden kanssa.

”Mutta kun olen mummojen kasvattama, mitä muuta minusta voi tulla?”

Helinin toinen mummo oli maalaistalosta, toinen karjalainen pitokokki. Karjalainen mummo oli tullut evakkona Kaukolasta Ruoveden kautta Nokialle, ja hänen luonaan Helin oli lapsena aina, kun vanhemmat olivat töissä. Ruoka-ajat olivat säännölliset, ja perjantaisin oli leipomispäivä: kaksisataa karjalanpiirakkaa, pullat ja leivät. Mummo marjasti, sienesti, teki käsityöt.

”Olen tosi kiitollinen, että sain kasvaa niin, että mummo oli koko ajan läsnä. Olihan se mieletön ylellisyys, en ollut edes päiväkodissa, ja pappakin oli kotona.”

Helinin omat vanhemmat kuolivat, kun hän oli 39-vuotias, joten hänen lapsilleen ei ehtinyt muodostua suhdetta isovanhempiin.

”Se on suuri tappio. Jos on ookoo-isovanhemmat, jotka haluaisivat auttaa, ja suusta pääsee semmonen ajatus, että sun äitis ei tule tänne auttamaan, niin siinä kohtaa kannattaa pysähtyä. Mummoille kannattaa antaa mahdollisuus ja osoittaa myös kiitollisuutta”, Helin kannustaa.

Omille vanhemmilleen Helin on kiitollinen siitä, että he opettivat elämänarvoja, korostivat tasapuolisuutta ja kannustivat. ”Ne oli aina vähän että jee, jee Sari, sä oot tosi hyvä. Sieltä tuli rohkeus, ja yrittäjällä pitää olla rohkeutta. Sain lapsuudesta eväät, että pystyn mihin vain.”

Tällä viikolla Sari Helinin rohkeutta taas punnitaan, kun hänestä tulee ravintoloitsija metsämuseo Lustoon Punkaharjulle. Siellä hän haluaa noudattaa kotoa ja mummoilta perittyjä arvoja. ”Huono Äiti ei tee mitään, mikä ei kunnioita suomalaisia raaka-aineita ja työtä.”

Sanottakoon lopuksi, että Huono Äiti on brändi, kun taas huono äiti, niin, millainen hän on?

”Yleisesti ottaen sellainen, joka oikeasti laiminlyö lapsiaan. Niitäkin on, mutta silloin yhteiskunnan pitäisi pystyä ottamaan lapsista koppi.”