Marius, 31, polkee Pariisista Malesiaan

Marius yöpyy matkallaan teltassa ja kokkaa ruokansa itse. Kaupungeissa käydessään hän syö myös ulkona ja yöpyy esimerkiksi hosteleissa, joissa voi pestä pyykkiäkin. Kuva: Eija Mansikkamäki

Polkupyörän mukana kulkee koko elämä. Mariuksen retkeä voi seurata instagramissa @mariusbikeback. Kuva: Mariuksen instagram

Reissu jatkui kahden kuukauden kohdalta ilman kypärää, koska majapaikan koira puri hihnan poikki. Kypärä jäi muistoksi makedonialaisen hostelin seinälle. Kuva: Eija Mansikkamäki

Matkaillessa voi törmätä kiinnostaviin ihmisiin. Minä törmäsin Mariukseen.

Marius on 31-vuotias ranskalainen, joka istuu vielä viisi kuukautta polkupyörän selässä. Hän on matkalla kotoaan Pariisin läheltä Malesiaan tapaamaan ystäviään.

Huhtikuun puolivälissä hän söi kebabia Makedonian pääkaupungissa Skopjessa. Hän oli polkenut jo kaksi kuukautta ja 4 200 kilometriä muun muassa Sveitsin, Unkarin ja Montenegron kautta. Skopjesta matka jatkuu Bulgariaan.

"Sieltä menen laivalla Mustanmeren poikki lautalla Georgiaan."

Matka jatkuu Azerbaidzaniin, Iraniin ja niin edelleen, ja kun tullaan Vietnamin Hanoihin, koittaakin jo loppusuora.

"Iran vähän jännittää, kun siellä ei saisi yöpyä ulkona", Marius sanoo.

Matkaa kertyy keskimäärin sata kilometriä päivässä ja kaikkiaan 15 000–17 000 kilometriä. Rahaa on varattuna 2 000 euroa. Marius kertoo myyneensä matkaansa varten moottoripyöränsä ja tietokoneensa ja jättäneensä myös hammasteknikon työnsä.

Polkija nukkuu teltassa ja kokkaa itse ruokansa, paitsi isommissa kaupungeissa.

"Liikun paljon maalla, ja jos menen kysymään, saanko nukkua pihapiirissä, ehkä noin puolet antaa luvan. Joskus joku maanviljelijä on menossa varhain aamulla pellolle, ja kun hän huomaa minut, hän ihmettelee, mikset tullut sisälle nukkumaan."

Joskus Marius ohjataan teltan sijasta vaikkapa latoon.

"Viljelijät ovat minulle tärkeitä matkalla siksikin, että saan ostettua heiltä maitoa, munia ja vihanneksia, eivätkä kaikki ota edes rahaa. Mutta jos minulla on nälkä ja vieressä perunapelto eikä näkyvissä ole ketään, keneltä kysyä lupaa, saatan ottaa omin luvin pari perunaa", Marius virnistää.

Hän korostaa, ettei siitä tulisi tietenkään mitään, jos kaikki ottaisivat.

"Mutta minä olen välillä vähän paha poika, bad boy."

Vettä Marius tarvitsee matkan varrelta myös, sillä hän juo sitä 4–5 litraa päivässä. Ruuanlaittoon ja peseytymiseen riittää litra.

"Tekee ihan pahaa ajatella, että vessan vetäminen vie kymmenen litraa ja nähdä, kuinka kukkia kastellaan vesiletkulla. Minä voin ottaa yhdellä litralla suihkun!"

Mariuksen alla rullaa Genesis-merkkinen maastopyörä, johon hänellä on sekä sora- että asvalttiteitä varten omat kumit. Laukkuja kulkee kyydissä viisi, ja reittiä varten on kännykässä mobiilikartat. Joskus kartassa näkyvä tie on kuitenkin todellisuudessa ankaran louhikkoinen polku.

"Ohhoh! Huomenna matkaa on 90 kilometriä ja nousua 23 prosenttia!" hän huokaa edessä olevasta etapista Kosovoon.

Rajojen ylittäminen on Mariuksen mukaan melko helppoa: viisumeita voi ostaa maahan mennessään rajalta, ja yleinen 1–3 kuukauden oleskelulupa riittää maan halkomiseen.

Kielikään ei ole ongelma. Mies kertoo oppineensa englannin reissatessaan, ja käsillä ja piirtämälläkin pärjää.

"Minun kokemukseni mukaan ihmiset ovat lähtökohtaisesti ystävällisiä toisilleen."

Pahin vaaratilanne on tullut toistaiseksi eläinten kanssa, kun joukko kulkukoria ympäröi Mariuksen teltan Albaniassa. Täällä Skopjessa taas majapaikan koira puri kypärän hihnan poikki. Miehellä on matka-aseenaan pieni kirves.

Työn ja vakiintumineen elämän vaihtamien nomadielämään tuntuu olevan etelämpänä Euroopassa suosittua. Kohtasin nimittäin lyhyellä pyrähdykselläni myös ranskalaisen naisen, joka jätti työnsä ja reissaa bussilla vuoden. Vähän kuin pidempi interrail, siis.

Marius taas oli tavannut toisen polkijan, britin, joka oli myynyt talonsa ja pyöräilee kymmenen vuotta ympäri maailmaa.

"Poljimme yhtä matkaa, mutta vain viikon."