Raimo Salo on dokumentaristi, muusikko, eläköitynyt ammattiupseeri ja metsien mies. 2019 tasavallan presidentti myönsi Salolle harvinaisen sotakamreerin arvon. Samana vuonna tuli myös kutsu Linnan juhliin. Kuva: Hanne Manelius
Korpimaan kutsu veti upseerin ja dokumentaristin takaisin metsään – ”Tultiin tähän vaimon kanssa ja muutettiin vanha navettarakennus asuintaloksi”
Raimo Salon tuorein dokumentti Kämppäemäntä kertoo naisten elämästä menneiden vuosikymmenten metsätyömailla.Kyyjärvi
Kivijärven ja Kyyjärven kuntaraja halkaisee Raimo Salon tontin kahtia. Hän asuttaa lapsuudenkotiaan syvien metsien keskellä Suomenselän harvaan asutulla seudulla. ”Tästä tontin rajalta pohjoiseen alkavat mittaamattomat erämaat”, Salo luonnehtii. Kuva: Hanne ManeliusKun Raimo Salo syntyi lapsuudenkotiinsa täsmälleen Kyyjärven ja Kivijärven kuntien rajalinjalle vuonna 1953, olivat Suomenselän korpikylät vielä eläviä.
Perheet olivat suuria. Monet paikalliset hankkivat elantonsa pienviljelystä sekä metsätyömailta.
”Vaikka ollaan tässä kahden kunnan rajalla, niin yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti kuuluttiin läheiseen Kivijärven Saunakylään. Kävin kansakoulunikin Kivijärven puolella”, Salo muistelee.
Nuorena poikana hän kulki isänsä kanssa läheisillä metsätyömailla.
”Meillä kotona oli pientila, jossa äitini hoiti paria lehmää. Isä Vihtori oli sekatyömies, joka kulki myös metsäsavotoilla.”
Kansakoulun käytyään Raimo pääsi opiskelemaan Kyyjärven valtiolliseen keskikouluun 1966.
Siihen aikaan muuttoliike Suomen maaseudulta Ruotsiin oli suurta. Virta vei mukanaan myös Salon, joka lähti 1971 Etelä-Ruotsiin Volvon tehtaalle.
”Työskentelin autotehtaalla vuoden ja toisen vuoden huonekalutehtaalla.”
Samaan aikaan mies innostui myös musiikista.
”Ostin Volvon tehtaalla tienaamillani rahoilla kunnon sähkökitaran. Päädyin suomalaisten siirtotyöläisten muodostaman Trollboys-bändin kitaristiksi.”
1973 Salo palasi Suomeen. Varusmiespalvelus paino jo päälle, mutta hän haki ja sai siihen lykkäystä.
”Tuntui, että pitää vielä vähän kasvaa ennen armeijaa. Ja halusin elää liikkuvaa elämää. Soitin monissa bändeissä, muun muassa vuoden päivät Markku Suomisen Finlandia-orkesterissa", Salo kertoo.
”Tienasin leipäni pääasiassa kapakkamuusikkona ja kiersi ympäri Suomea. Minulla se on aina ollut niin, että pitää päästä reissaamaan. Ja niin se on edelleenkin”, nyt 70-vuotias toteaa.
Kun Salo astui 22-vuotiaana armeijan harmaisiin Kainuun prikaatiin patteristoon, hän huomasikin viihtyvänsä puolustusvoimissa hyvin.
”Olen aina ollut pedantti järjestyksen ihminen. Tykkään kurista. Niin itsekurista kuin siitä, että yhteisössä on sopiva kuri ja järjestys.”
Varusmiespalveluksen jälkeen aliupseeriksi ylennyt Salo haki ja pääsi va. kersantiksi Hämeenlinnaan Jääkäripatteristoon syksyllä 1976. Pesti oli alkusysäys vuosikymmenien uralle puolustusvoimissa.
Salo toimi Jääkäripatteristossa kouluttajana ja suoritti sitten toimiupseerin alemman virkatutkinnon.
”Ylenin vähitellen vääpeliksi ja 1982–1983 suoritin toimiupseerin ylemmän virkatutkinnon”, Salo kertoo.
”Jatkoin vielä monta vuotta kouluttajan hommia Hämeenlinnassa, mutta sitten ylivääpelinä, vuonna 1988, irtisanoin itseni Puolustusvoimista. Bisnesmaailma oli alkanut kiinnostaa ja halusin kokeilla uutta uraa.”
Vihtori-isä vei 1960-luvulla teini-ikäisen Raimo Salon metsätyömaille. Mukana kulki silloin 12-kiloinen McCulloch-moottorisaha. Kuva: Hanne ManeliusSalo toimi vuoden kiinteistönvälittäjänä Hämeenlinnassa.
”Sitten vedin parin vuoden ajan karstulalaisen hirsitehtaan Hämeenlinnan myyntikonttoria. Se loppui siihen, kun Suomeen iski 1992 hirmuinen lama. Rautakauppa, jossa työskentelin, meni konkurssiin ja jäin työttömäksi.”
Salo hakeutui välittömästi takaisin Puolustusvoimien palvelukseen.
”Minulla oli onneksi hyvät paperit Puolustusvoimista. Pääsin töihin Riihimäelle viestijoukkoihin opistoupseeriksi. Silloin päätin, että enää en harhaile vaan teen työurani loppuun armeijassa.”
Salo eteni opistoupseerin ylimmälle kurssille ja kävi huollon puolivuotisen luutnanttikurssin.
Paluumuutto Keski-Suomeen tapahtui 1999, kun Salo siirtyi töihin Toivakan asevarikolle ja vuotta myöhemmin Tikkakoskelle Ilmavoimiin huoltoupseeriksi.
”Palasin synnyinkotiini asumaan. Olin kiertänyt maailmaa vuosikymmeniä, mutta korpimaan kutsu kävi ylivoimaiseksi. Se veti minut takaisin”, Salo luonnehtii.
”Olin asunut 30 vuotta urbaanisti kaupungeissa ja se riitti minulle. Tultiin tähän vaimon kanssa ja muutettiin vanha navettarakennus asuintaloksi.”
Keskisuomalainen on kotonaan Suomenselän jylhien metsien keskellä.
”Täällä minulla on oma paikka, maata, vettä, sähköä, vähän omaa metsää ja valtava into rakentaa.”
Raimo Salo
Syntyi 1953 Suomenselän korpeen Kyyjärven ja Kivijärven rajamaille pohjoisessa Keski-Suomessa. Teki 1990-luvun lopulla paluumuuton ja asuu synnyinkodissaan yhdessä vaimonsa kanssa.
Tehnyt pitkän uran Puolustusvoimissa.
Vuosikymmenten kokemus esiintyvänä ja levyttävänä muusikkona. Etevä laulaja. Instrumentteina kitara ja basso.
Tehnyt yli 40 dokumenttia, jotka käsittelevät pääsääntöisesti Suomen sota-ajan tapahtumia, mutta myös muita aiheita.
Salon uusin dokumentti, Suomen metsäsavotoiden historiaa naisten näkökulmasta käsittelevä Kämppäemäntä saa ensi-iltansa Ilomantsissa tämän vuoden elokuussa.
Pitkä ura Puolustusvoimissa päättyi eläköitymiseen yliluutnanttina 2006.
Salo ei jäänyt lepäämään laakereillaan vaan keskittyi musiikin tekemiseen ja julkaisemiseen.
Laulava upseeri julkaisi levytyksiä jo armeijauransa aikana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.
”Kun jäin eläkkeelle, tulivat elokuvat kuvioihin mukaan. Kun kirjoitin yhden kappaleen sanoitusta sotilaan kaatumistarinasta, ajatus jäi elämään. Mietin leskeä siinä haudan reunalla.”
Salo lähti kiertämään Suomea haastatellen sotaleskien omaisia. 2006 valmistui dokumentti Sotalesken suru.
”Se oli iso projekti, johon palkkasin ohjaajaksi jyväskyläläisen tohtorin Esa Sirosen, kuvaajaksi Matti Halisen ja leikkaajaksi Veera Kanalan. Sain promottua dokumentin Yleisradiolle, jossa se esitettiin itsenäisyyspäivänä.”
Ammattiupseerista kuoriutui siten dokumentaristi.
Tähän päivään mennessä Raimo Salo on tehnyt yli 40 dokumenttia. Viimeisimmät dokumentit Salo on myös ohjannut, käsikirjoittanut ja editoinut itse.
Valtaosa dokumenteista käsittelee Suomen sotahistoriaa.
”Isänmaan asia on rakas. Koen kantavani kunniavelkaa isälleni, joka oli kolmen sodan; talvi-, jatko- ja Lapin sodan, veteraani. Minulla on myös entisenä ammattisotilaana paljon tietoa, osaamista ja kontakteja, joista on apua sota-aiheisia dokumentteja tehtäessä.”
Raimo Salon uusin dokumentti Kämppäemäntä kuljettaa katsojan menneiden vuosikymmenten metsätyömaille. Kuva: Raimo Salon Kämppäemäntä-dokumenttiSalon tuorein dokumentti, Kämppäemäntä, pureutuu Suomen metsätyömailla työskennelleiden naisten muistoihin savotoilta.
”1940- ja 1950-luvuilla, ennen metsätalouden koneistumista savotat olivat suuria ja metsätyömailla oli kämppiä, joissa työntekijät yöpyivät. Kämppäemännät apulaisineen huolehtivat siellä hakkuuporukan muonituksesta.”
Metsätyömaiden kämppäemännät olivat huomattavan nuoria, yleensä alle 20-vuotiaita naisia.
”Työ oli kovaa ja päivät pitkiä. Herätys oli puoli viisi aamulla ja työ jatkui iltamyöhään.”
Kämppäemäntä-dokumentissa kerrotaan kahdeksan nyt jo yli 80-vuotiaan naisen kokemuksista metsätyömailla.
”Joitakin ahdistelutapauksia raportoitiin, mutta yleisesti ottaen sisäinen kuri piti ja kämppälaki huolehti siitä, että naisia kohdeltiin työmailla hyvin ja kunnioittavasti”, Salo toteaa.
Kun metsätalous koneellistui ja kämpät ajettiin alas, otti suuri maaltamuutto lisää vauhtia.
”Metsätalous takasi sotien jälkeen tämän maan nousun ja tarjosi työtä valtavalle määrälle ihmisiä”, Salo summaa.
Kämppäemäntä-dokumentin ensi-ilta on Ilomantsissa elokuun 10. päivänä. Sen jälkeen dokumenttia tarjotaan valtakunnan tv-kanaville jakeluun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
