Jussi Tanner lähtee vaikka maanpäälliseen helvettiin, jos käsky käy – entiset esimiehet hehkuttavat ”poikkeukselliseksi diplomaatiksi”

Konsulipäällikkö Jussi Tanner ei alleviivaa omia tekemisiään, eikä hiisku erikoistehtävistä ennen kuin se on tarkoituksenmukaista. Veronmaksajien oikeutta tietää hän kuitenkin puolustaa niin pitkälle kuin se on turvallisuussyistä mahdollista.  

”Kyllä mä lähtisin heti uudelleen, jos tällainen tilanne tulisi, ja minua sellaiseen pyydettäisiin. Ehdottomasti”, ulkoministeriössä konsulipäällikkönä työskentelevä Jussi Tanner sanoo ja katsoo suoraan silmiin.

Hän viittaa muun muassa Suomen operaatioihin al-Holissa Syyriassa ja Kabulin lentokentällä Afganistanissa. Sellaisissa tehtävissä ei voi ihan pienestä hätkähtää eikä sormi saa mennä suuhun.

Tanner on muutaman viime vuoden aikana ollut julkisuudessa enemmän kuin koko entisen elämänsä aikana yhteensä.

Yksityiselämäänsä Tanner varjelee jo perheenkin vuoksi, mutta virka-asioissa hän on suhteellisen avoin. Tai niin avoin kuin eri tehtävissä on tarkoituksenmukaista ja ylipäänsä mahdollista olla.

Esimerkiksi konsuliosaston työstä valtaosa jää vaille julkisuutta. Tavalliset kokoukset, normaalit ohjeistukset, arkinen johtaminen tai yksittäiset tapaukset maailmalla hoidetaan julkisuuteen päin viileän vähäeleisesti, eikä niistä revitä otsikoita.

Mutta poikkeuksellisista erikoistehtävistä voi ja oikeastaan pitääkin kertoa kansalle, joka operaatiot lopulta kustantaa.

”Koen, että virkamies, esimerkiksi operaation vastaava, voi omilla kasvoillaan perustella, miksi jotain tehdään, mihin se perustuu ja mikä laki velvoittaa meitä tekemään jotain. Se on mielestäni reilua kansalaisia ja veronmaksajia kohtaan”, Tanner miettii.

Al-Holia koskeviin asiallisiin kysymyksiin Tanner on vastaillut myös viestipalvelu X:ssä.

Ihan tavallinen kaduntallaaja tai edes virkamies Tanner ei taida olla.

Harvalla suomalaisvirkamiehellä on kotona esimerkiksi luotiliivi arkun päällä – jos liiviä sattuisi reissulla tarvitsemaan. Nyt liivi on tosin siirretty pois näkyviltä tai muuten vain parempaan säilöön.

Vielä syksyllä 2019 Tanner oli, ainakin monen ulkopuolisen silmin, lähes unelmapestillä eli suurlähettiläänä New Yorkissa, Suomen pysyvän edustajan sijaisena YK-edustustossa.

Sitten tuli korona, muutto Suomeen, al-Hol ja Kabul.

Al-Holin ääriolosuhteista Tanner toi tiiminsä kanssa suomalaislapsia Suomeen. Mukana tuli myös äitejä, epäiltyjen terroristien vaimoja tai entisiä vaimoja. Suomeen on kotiutettu leiriltä tällä hetkellä 26 lasta ja yhdeksän aikuista.

Tehtävä ei ole kerännyt Suomessa pelkkää kiitosta, vaan risuja tuli sosiaalisessa mediassa ja myös lainsäätäjiltä.

”Tannerista tuli ministerin erityisedustaja, ja hän otti koko al-Hol–neuvottelut ja myös lasten tulon Suomeen omalle vastuulleen tiiminsä kanssa. Siinä oli sekä neuvotteluja että sitten se tilanne, että piti miettiä jokaisen perheen kotiinpaluureitti. Siellä oli hyvin dramaattisiakin vaiheita, lapset olivat terveyden ja hengenkin vaarassa”, silloinen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) muistelee.

”Jussi kulkee tarvittaessa tulta päin ja on siinä mielessä poikkeuksellinen diplomaatti. Hän ei pelkää kentällä. Tanner uskaltaa myös muistuttaa ministereitä. Minullekin hän sanoi, että Pekka, hän ei tee politiikkaa eikä ole vihreä, vaan virkamies.”

Tanner kuvattiin joulun välipäivinä työpaikkansa Merikasarmin läheisyydessä Katajanokalla, jäänmurtajien edessä. Kuva: Mikko Soini

Tanner ei aikanaan eduskunnastakin tulleesta kritiikistä suuremmin hätkähtänyt, vaikka tietysti tunnisti sen olemassaolon. Muutaman jihadisteiksi kutsutun naisen uskottiin keskustelupalstoilla uhkaavan jopa Suomen kansallista turvallisuutta.

”On olennaisen tärkeää ymmärtää, ettei virkamies toimi sen mukaan, mitä mieltä hän itse on tai joku muu on”, Tanner painottaa.

”Ei sillä mielipiteellä ole merkitystä. Toimimme voimassaolevien lakien mukaan. Ja virkamies vastaa toimiensa lainmukaisuudesta, sehän tulee jo perustuslaista. Lain tulkintaan käytämme hankalissa tapauksissa juristeja, tietenkin”, Tanner kuittaa.

Tanner ei uusia yksityiskohtia al-Holista paljasta, mutta antaa yleisesti ymmärtää, että pakolaisleiri oli aikanaan jonkinlainen maanpäällinen helvetti.

Yleisessä tiedossa esimerkiksi on, että leirillä olleita naisia löytyi paikallisten bajamajojen ulostekaukaloista – päättöminä. Leirillä olleiden henki oli tuolloin ja on edelleen halpa, olot hirveät, eikä mitään tulevaisuudennäkymää ole.

Sellaisesta paikasta suomalaislapsia haettiin, ja sitä myös kritisoitiin.

Lyhyempikestoinen tehtävä Tanneria odotti puolestaan Afganistanissa, kun amerikkalaiset päättivät vetäytyä, ja Taleban otti maan haltuun nopeammin kuin kukaan uskoi.

”Kabulista Tanner soitti, että ilman sotilaita täällä ei tee yhtään mitään. Eduskuntaakin tarvittiin, että sinne saatiin sotilaita tueksi. Saimme lopulta noin 400 suomalaista ja Suomea auttanutta evakuointilennoille”, Pekka Haavisto muistelee tyytyväisyyttä äänessään.

”Meidän pelkona täällä Suomessa oli tietenkin myös virkamiestemme ja sotilaidemme turvallisuus. Toisaalta halusimme saada mahdollisimman paljon Suomea auttaneita lennoille.”

Kabulin kentältä oli pakko lähteä. Talebanin antama aikaraja lähestyi, turvallisuuden taanneet Yhdysvaltain joukotkin olivat osin lähtökuopissa. Tässä vaiheessa lentokentän laitamilla ammuttiin jo kovilla ja itsemurhapommittaja oli tappanut iskullaan ainakin 185 ihmistä.

Tätä ennen vellovaa ja eteenpäin puristuvaa ihmismassaa oli yritetty pitää mitenkuten aloillaan kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla. Joku ampui konekiväärillä väkijoukon yli, ilmeisesti pelotellakseen, toinen kumiluodeilla Nato-langan takaa surutta väkijoukkoon. Muutaman metrin päässä oli pelastettavia puristuksissa, lapsia ja vauvojakin, joita isät nostivat ilmaan kyynelkaasupilvestä. Eikä heitä silti voinut välttämättä auttaa, koska portille ei päässyt.

Vielä syksyllä 2019 Tanner oli, ainakin monen ulkopuolisen silmin, lähes unelmapestillä eli suurlähettiläänä New Yorkissa, Suomen pysyvän edustajan sijaisena YK-edustustossa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tanner on kuvannut tilannetta Medusan lautaksi. Ranskalaisen purjelaivan haaksirikkoa kuvaava öljyväriteos Louvressa esittää kauhuja liki toivottomassa tilanteessa.

”Tilanne oli todella vaikea, eikä amerikkalaisillakaan aina ollut joukkojenhallintaosaamista. Siellä oli tavallisia sotilaita improvisoimassa, kaikilla kovat piipussa.”

Operaatio kuitenkin päättyi suomalaisittain menestyksekkäästi, kun viime hetkillä tiesulku aukesi bussille, joka oli odottanut portilla liki 60 tuntia. Suomi sai heidät pois Kabulista ehkä venäläisten, ehkä amerikkalaisten avulla.

”Soitin Lavroville (Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov), että meillä on Kabulissa hankala tilanne, voitteko auttaa. Lavrov sanoi, että hänellä on erityisedustaja lomalla Mustanmeren rannalla, haluatko numeron. Soitin hänelle ja edustaja sanoi, että katsotaan mitä hän voi tehdä. Myöhemmin Jussi soitti minulle, että Omar oli avannut portin suomalaisbussille. Se oli aivan hilkulla, että saimme heidät Suomeen”, Pekka Haavisto kertoo.

Menestyksen takana saattoivat olla yhtä hyvin amerikkalaiset. Suomi oli Tannerin tiimin kanssa jatkuvasti yhteydessä Yhdysvaltojen 82. maahanlaskudivisioonan kanssa. Ehkä taleban-herra Omar sai pyyntöjä heiltä, tai sitten Suomen oma taktiikka toimi, kuka tietää. Tanner oli omakätisesti kirjoittanut laissez-passer-hätämatkustusasiakirjoja bussissa olleille, ja lopulta tilanne raukesi onnellisesti.

Asiakirjojen laatiminen oli Tannerin kollegan idea.

Entinen esimies, silloinen ulkoministeri Timo Soini kehuu Haaviston tavoin Tanneria niin ikään ”operatiiviseksi kyvyksi”. Soini kirjoitti muistelmakirjassaan lievästi yllättyneensä, kun Tanner lähti unelmapestiltä New Yorkin metropolista Syyrian viheliäiselle pakolaisleirille.

Ja kun tiedossa oli jo etukäteen, että tehtävästä olisi turha kiitosta odotella. Soini pohti kirjassaan, että miksiköhän.

Kysytään nyt suoraan. Miksi lähdit?

”Ei mulla tullut mieleenkään kieltäytyä, kun ministeri soittaa ja pyytää. Ei sellainen käynyt edes mielessä. Ja uskon, että moni muukin olisi lähtenyt. Ajattelin etukäteen myös, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet onnistua tehtävässä”, Jussi Tanner sanoo.

Eli kuulit siis jonkinlaista virkamieseettistä kutsua ilman moraalista paatosta?

”Jottai sellast”, Tanner sanoo raumalaisittain ja virnistää.