Nuoriso uskaltaa uudistaa karjalaista kulttuuria – ”On tärkeää, että tietynlaiset karjalaisen kulttuurin perusteet ja lähtökohdat säilyvät, mutta liikaa niihin ei saa jumittua"
Karjalan liiton puheenjohtaja Outi Örnin mukaan korona-aika on vahvistanut nuorten sukupolvien kiinnostusta omiin juuriinsa.
Nuorten sukupolvien kiinnostus riippuu siitä, kuinka aktiivista karjalaista toimintaa asuinpaikkakunnalla on. Kuvassa osa Teemu Toppisen karjalaisten perinne-esineiden keräilykokoelmasta. Kuva: Sanne KatainenArviolta noin 1,5 miljoonalla suomalaisella on karjalaiset juuret, arvelee Karjalan Liiton puheenjohtaja Outi Örn, joka on kotoisin Pohjois-Karjalasta.
”Kiinnostus omiin juuriin alkaa herätä yleensä 40–50 vuoden iässä. Suhtautuminen riippuu kuitenkin ihmisestä. Joidenkin karjalaistaustaisten kiinnostus omiin juuriin herää jo nuorena aikuisena.”
Nuorten sukupolvien kiinnostus riippuu Örnin mukaan siitä, kuinka aktiivista karjalaista toimintaa asuinpaikkakunnalla on.
Erityisen vireästi karjalaisuutta vaalitaan esimerkiksi Hyvinkäällä, Pirkkalassa ja Turussa, jossa nuoret aikuiset ovat aktiivisesti mukana Karjala-seuran toiminnassa.
Myös useissa Karjalan Liiton suku- ja pitäjäseuroissa on mukana aktiivisia nuoria ja nuoria aikuisia.
Moni nuori on kiinnostunut karjalaisuudesta, kun hän on päässyt käymään luovutetun Karjalan alueella. Tämä kävi ilmi Karjalan Liiton järjestämässä kirjoituskilpailussa vuonna 2020, jossa selvitettiin, mitä karjalaisuus merkitsee 15–25-vuotiaille.
Korona-aika on vahvistanut nuorten sukupolvien kiinnostusta omiin juuriinsa.
Se on näkynyt Karjalan Liiton järjestämissä verkkotapahtumissa, joissa on esitelty luovutettua Karjalaa. Parhaimmillaan yksittäistä tilaisuutta on katsonut 16 000 osallistujaa.
Nuorilla sukupolvilla on uskallusta uudistaa karjalaista kulttuuria ja suhtautua uudella tavalla juuriinsa.
Nuoret ovat rohkeita tuomaan esille erilaisuutta ja moninaisuutta, Örn iloitsee.
”On tärkeää, että tietynlaiset karjalaisen kulttuurin perusteet ja lähtökohdat säilyvät, mutta liikaa niihin ei saa jumittua. Se on ainoa tapa, jolla kulttuuri voi säilyä hengissä. Tämä näkyy esimerkiksi karjalaisissa kansallispuvuissa ja ruokakulttuurissa, joita nuoret uskaltavat muunnella ja tuunata. On tietysti myös niitä, jotka haluavat pitäytyä pelkästään vanhoissa perinteissä.”
”Karjalaisuus on valtavan rikas kulttuuri, jota pitäisi siirtää sukupolvelta toiselle. Juuret ovat osa persoonallisuutta ja tapa osoittaa arvostusta menneille sukupolville.”
”Tiedetään, että siirtokarjalaisetkin pyrkivät sopeutumaan suomalaisuuteen. Nykyään omia juuria ei tarvitse peitellä. Itse en ole koskaan kuullut kielteistä karjalaisesta murteestani pääkaupunkiseudulla asuessani”, Örn sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
