Muistatko näitä vanhoja pakkauksia? – Menneiden vuosikymmenten alusasulaatikot, maustepurkit ja lypsyvoiderasiat kiehtovat keräilijää

Alusasuja ja sukkia valmistettiin ennen useassa tehtaassa Lahdessa, Helsingissä ja Tampereella. Kuva: Heli Rantala

Töysäläisen maatilan emännän Heli Rantalan keräilyharrastus alkoi lehmämukeista. Niitä oli käytössä ja niitä riitti myös seinille, hyllyille ja vitriineihin. Lypsykarjatilallisen harrastus alkoi liikaa muistuttaa ammatista.

Keräilyinnostuksen seuraavassa vaiheessa peltipurkkeja, kahvi- ja karamellipurkkeja oli jo satamäärin. Purkkien kerääminen sai jäädä, kun ne tulivat yleisemmin muotiin ja niiden hinnat kohosivat pilviin.

Keräilyn uusi suunta löytyi tuotepakkauksista. Moni keräilijämies kerää vanhoja olutpulloja ja tupakkarasioita, Rantala otti tähtäimeen naisten tavarat.

Rantalalle alkoi kertyä saippuarasioita, pahvisia suklaarasioita, mainosjulisteita ja vanhan ajan kemikaliopakkauksia. Hän laittoi niistä kesänäyttelyn tilansa vilja-aittaan, jonne hän kantoi myös hankkimiaan vanhoja myymäläkalusteita ja vitriinejä.

”Historia ja vanhat tavarat ovat aina minua miellyttäneet. Pidän museoista, vanhoista huonekaluista ja käyttöesineistä."

Suklaarasioiden kuvitusaiheissa on kukkasia ja kauniita naisia. Kuva: Heli Rantala

Lypsyvoidepurkkeja koristi usein lehmän kuva. Kuva: Heli Rantala

Vanhat maustepurkit saattavat nostaa mieleen nostalgisia muistoja lapsuudenkodista tai mummolasta. Kuva: Heli Rantala

Vanhoissa puuterirasioissa on herkkää aistillisuutta. Kuva: Heli Rantala

Atlas-alusasut ovat monelle tuttuja Suomen Trikoo Oy:n valmistamana. Tuotemerkki on nykyisin Nanson. Kuva: Heli Rantala

Ennen kuin Heli Rantala siirtyi parikymmentä vuotta sitten maatilan töihin, hän ehti toimia vuosia kirjapainoalalla ja sanomalehdessä kuvanvalmistajana. Kirjapainoalan töistä jäi kiintymys kauniiseen painojälkeen ja graafiseen sommitteluun, joka vanhoissa tuotepakkauksissa on nähtävissä.

Vanhojen pakkausten kanssa Rantala tekee tutkimusmatkan lähihistoriaan. Pakkausten lisäksi hän selaa ahkerasti Anttilan vanhoja kuvastoja sekä parimetristä vanhojen lehtien pinoa. Niistä hän löytää samoja tuotteita, joita on hankkinut kirpputoreilta, osto- ja myyntiliikkeistä ja huutokaupoista.

”Mitä enemmän tavaraa on, sitä ronkelimmaksi tulee. Ihan mitä tahansa ei tule enää raahattua kotiin. Toisesta päästä pitää laittaa jo kiertoon, tyrkytän tutuille keräilijöille tai myyn pois”, Rantala sanoo.

”Tykkään sommitella esineitä ja sitten räpsäisen kuvan, että ihmiset saavat nostalgisoida niiden kanssa.”

Kuvat Rantala laittaa Instagram-tililleen, jossa on lähes 2 000 seuraajaa.

Keräämistään pakkauksista ja esineistä Rantala sommittelee asetelmat. Järjestelmäkameraa hän käyttää vain harvoin. Instagram-tilin kuvat ovat puhelimen kameralla otettuja, jotta kuvat voi kätevästi siirtää someen.

Rantala jakaa Instagramissa tietoa kuvaamistaan esineistä, kertoo välillä esineisiin liittyviä tarinoita tai saattaa mainostaa pienyrittäjää. Sosiaalinen media on Rantalalle kuitenkin vain harrastus, vaikka hän julkaisee uuden kuvan lähes päivittäin. Seuraajina hänellä on ”kaikki tuttavat ja sukulaiset”, mutta myös ”kollegoita” eli toisia vintage-keräilijöitä, bloggareita ja nostalgisista esineistä kiinnostuneita.

Rantala tekee nyt ostoksia erityisesti nettikirpputoreilta. Koronan jälkeen käynnistyvät tutkimusmatkat kirpputoreille ja osto- ja myyntiliikkeisiin. Myyjiltä kuulee joskus myös tavaroihin kuuluvia tarinoita, jotka ovat plussaa.

”Niin kauas ajan kuin lypsyjen välillä kerkiää.”

• Rompetorit, peräkonttikirpputorit sekä muut kiertävät kesätapahtumat ympäri Suomea.
• Tampereen Tallipihalla eli Finlaysonin puuvillatehtaan patruunantalon talouspihalla järjestetään Suvi-Vintage elokuun alussa. Jos kierrät samalla myös Finlaysonin tehdasalueen ja museokeskus Vapriikin, et voi välttyä vintagelta.
• Juthbackamarkkinoita on järjestetty elokuun lopulla Uusikaarlepyyssä jo vuodesta 1975. Siellä on noin 700 myyjää, hyvä tunnelma ja paljon keräilijäkollegoja.