Aika nostaa punajuuret, perunat, ja sipulit ‒ katso vinkit sadon korjuuseen ja säilytykseen

Punajuurten ei kannata antaa kasvaa liian ­suuriksi. Talikko on juurten nostossa hyvä apuväline, sillä ohuet juurenkärjet, ”hiirenhännät”, olisi hyvä säilyttää ehjinä. Kuva: Säde Aarlahti

Syksyinen kasvimaa täyttyy sadon­korjuun tunnelmasta. Enää eivät salaattien ja herneiden lehdet verso kilpaa toistensa kanssa samoin kuin kesän valoisimpaan aikaan. Sen sijaan kurpitsat pullottavat varsiensa keskellä yhä muhkeampina, ja porkkanoiden ja punajuurten hartiat kohoavat maasta ­leveinä ja lupaavina.

Tänä vuonna kuivuus ja loppukesällä yleistyneet sateet kiusasivat kasvatuksia. Esimerkiksi juureksista ja myöhään kylvetyistä salaateista on kuitenkin saatu monin paikoin hyvää satoa. Sen, mitä oma kasvimaa ei anna, voi hyvin täydentää kaupan hyllystä tai suoraan lähituottajan kojusta.

Useimpien kasvisten maku on parhaimmillaan tuoreena. Tämä pätee esimerkiksi maissiin, jonka tähkät menettävät makeuttaan jo muutaman tunnin varastoinnissa. Myös pavut, parsakaali ja kukkakaali ovat herkullisimmillaan vastapoimittuina. Heinäkuulta alkanut kesäkurpitsojen sesonki jatkuu ensipakkasiin saakka. Myös yrteistä riittää vielä mukavasti versoja tuomaan kesän makua ja tuoksua ruokapöytään.

Maissin tähkät ovat valmiita korjattaviksi, kun emikukintojen vihreät töyhdöt ovat muuttuneet ruskeiksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Tähkät olisi hyvä käyttää heti, sillä niiden makeus laskee nopeasti. Kuva: Säde Aarlahti

Kun öinen sää alkaa kylmetä nollan tuntumaan, on aika huolehtia useimmat kasviksista talvivarastoon. Juureksista etenkään punajuuret eivät kestä juurikaan pakkasta. Noston yhteydessä varotaan katkomasta juurenkärkiä, jotta punajuuret eivät lähde nahistumaan varastossa. Naatit listitään muutaman sentin mittaan kiertämällä ne käsin poikki ja sato talletetaan viileään, kosteaan kellariin. Juuret säilyvät hyvin ilman väliainettakin.

Perunoiden naatit katkotaan noin pari viikkoa ennen suunniteltua nostoa, jotta mukuloiden kuoret vahvistuvat varastointia varten. Tänä vuonna naattien leikkaaminen on ollut aiheellista myös siksi, että olosuhteet ovat suosineet perunaruton leviämistä. Kun naatit saadaan poistettua heti ensimmäisten ruton merkkien ilmaannuttua, saadaan estettyä ruton leviäminen mukuloihin.

Jos naatteja ei ole poistettu ennalta, voidaan perunan kuoria vahvistaa säilyttämällä satolaatikkoja ensin parin viikon ajan kuivassa ja lämpimässä, noin 15 asteen lämmössä. Talvivarastoinnin aikana kellarin tulisi olla täysin pimeä ja viileä.

Alkusyksy on kesäkurpitsojen juhla-aikaa. Jos kaikkea satoa ei ehdi käyttää tuoreena, voi kesäkurpitsaa ­keittää ja pakastaa talven keittoihin ja patoihin. Kuva: Säde Aarlahti

Talvea varten varastoitavat kurpitsat ovat valmiita korjattaviksi, kun niiden kuori on kovettunut niin, että kuoreen ei jää jälkeä kynnenpainalluksesta. Jos lämpötila uhkaa laskea yöksi pakkasen puolelle, tulee vielä kypsymässä oleva sato peittää moninkertaisella harsolla tai suojata styroksilla. Valmiit ja kypsät kurpitsat sen sijaan kestävät pientä yöpakkasta.

Sadonkorjuun yhteydessä kurpitsojen kannat leikataan poikki niin, että kuhunkin kurpitsaan jää reilu varrentynkä. Nosto tehdään varoen ja kolhimatta, sillä varastoinnin aikainen pilaantuminen lähtee useimmiten liikkeelle kuoren naarmusta.

Sadonkorjuun jälkeen kurpitsat nostetaan parin-kolmen viikon ajaksi ilmavaan ja valoisaan paikkaan noin 25–30 asteen lämpöön. Tämä varmistaa pitkän säilyvyyden. Vasta lämpökäsittelyn jälkeen ne siirretään viileään ja kuivaan talvivarastoon.

Sipulit varastoidaan viileässä ja kuivassa paikassa, jossa on hyvä ilmanvaihto. Lämmin keittiö ei ole hyvä säilytyspaikka edes valkosipuleille. Kuva: Säde Aarlahti

Porkkanat eivät hätkähdä syksyn ensimmäisiä kylmiä jaksoja. Jäätyneestä maasta niitä voi kuitenkin olla vaikea kaivaa ylös ilman että juuret katkeilevat. Naatit katkotaan käsin kiertämällä jättämättä tynkiä. Hyvässä kellarissa porkkanat säilyvät laatikoissa sellaisinaan. Laatikoihin voidaan laittaa väliaineeksi myös turvetta ja hiekkaa tai kuivia syyslehtiä. Kellarin puuttuessa porkkanat voidaan raastaa ja pakastaa tai kuivata lastuiksi.

Kaikki satokasvit eivät pakkasta pelkää. Purjo, talvikaali ja lehtikaali voidaan kerätä kasvimaalta vasta, kun sää painuu pysyvästi pakkasen puolelle. Kylmää kestävät palsternakat ja mustajuuret voidaan varastoida jopa kasvupaikallaan, tosin tarpeen tullen niiden pitkiä juuria on mahdotonta saada kaivettua irti jäätyneestä maasta.