Eläinvanhukset viettävät ansaittuja eläkepäiviään Ylistarossa - katso video!
Wanha Markki on paitsi eläinvanhusten koti, myös taideateljee ja vaatekauppa.
Eläinten vanhainkoti on paikka, jossa luontokappaleille tarjotaan asuinpaikka niiden loppuelämän ajaksi. Kuva: Johannes TervoYlistarosta kotoisin oleva taiteilija Heikki Laaksonen eli 1990-luvun lopulla kiertelevää elämää.
Päätös kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle paluusta kuitenkin kypsyi mielessä.
"Järjestin taidenäyttelyitä pitkin Eurooppaa ja olin jatkuvasti liikkeessä. Se elämäntyyli alkoi riittää jossain vaiheessa, ja muutin vuosituhannen vaihteessa takaisin Ylistaroon."
Laaksosen mukana lakeuksille saapui helsinkiläislähtöinen vaimo Liisa-Christiina, joka oli asunut Etelä-Espanjassa yli 20 vuotta.
Ajatus eläinten vanhainkodin perustamisesta tuli häneltä.
"Asuin pitkään Etelä-Espanjassa, jossa on paljon tämän tyylistä toimintaa. Asioiden ei tarvitse olla kaavamaisia, vaan oma koti, puoti ja vaikkapa tällainen eläinten vanhainkoti voivat kaikki olla sujuvasti samassa paketissa", hän sanoo.
Eläinten vanhainkoti on paikka, jossa luontokappaleille tarjotaan asuinpaikka niiden loppuelämän ajaksi.
Ylistaron Kylänpäässä Seinäjoella sijaitsevan Wanhan Markin pihapiirissä käyskentelee vapaasti mitä moninaisin eläinlauma. Vain hevoset ovat omassa aitauksessaan.
Päärakennuksessa on vaatekauppa ja kahvila, pienempi mökki toimittaa taideateljeen virkaa.
Ulkorakennukset palvelevat eläinasukkien tarpeita.
"Ihan ensiksi tänne tuli kaksi vanhaa aasia. Ei mennyt kauaa, kun vuohet tekivät niille seuraa", Heikki muistelee.
Nyt, 17 vuotta myöhemmin, Wanhassa Markissa tapaa aasien ja vuohien lisäksi hevosia, poneja, alpakoita, kaneja, mikro- ja minipossuja, isoja sikoja, kalkkunoita, ankkoja sekä liudan muita lintulajeja.
"Tänne tulevat eläimet ovat lähtöisin hyvin erilaisista olosuhteista. Osa on hyvästä kodista ja toiset kriisioloista, jolloin eläimet on ollut pakko luovuttaa eteenpäin, tai jopa ottaa omistajiltaan pois", Heikki kertoo.
Vuonna 1999 Wanhan Markin pihapiiri oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kutsuva.
"Rakennus oli päässyt huonoon kuntoon ja jopa joltain osin romahtanut. Päätimme kuitenkin ostaa sen ja kunnostaa perusteellisesti."
Taiteilijan mielestä paikassa ja mäellä oli aistittavissa hyvä henki, joka rohkaisi kaupantekoon.
"Olen aina ollut jostain syystä haltioissani tontuista. Minulle tuli vahva tunne siitä, että tällainen paikka voisi olla tonttujen kotipaikka", Liisa-Christiina säestää.
Eläinten vanhainkotitoiminnan ohella Wanhassa Markissa myydään kosolti naisten vaatteita.
"Talvikuukausina täydennän vaatemallistoa Etelä-Espanjasta, Italian Milanosta ja Ranskan Pariisista käsin", Liisa-Christiina kertoo.
Heikin akvarellimaalauksia puolestaan on esillä pihapiirin taideateljeessa.
Vivahteikas maaseutuyritystoiminta vie aikaa ja energiaa, mutta taiteilijapariskunnan mukaan kyse on pohjimmiltaan elämänasenteesta.
"Pelkän rahan takia tätä ei tehdä. Totta kai asioiden pitää pyöriä, mutta kysymys on lopulta tavasta elää."
Molemmat viettävät osan vuodesta eteläisemmissä maissa.
"Akvarellimaalaaminen muuttuu tammikuussa Suomessa mahdottomaksi, kun värit katoavat maailmasta", Heikki Laaksonen sanoo.
Wanha Markki on avoinna vierailijoille kesäkuukausina toukokuusta elokuun 13. päivään saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
