300 miljoonaa maksanut remontti valmistui – Olympiastadion on yhä tuttu mutta täysin uusittu urheilupyhättö

Olympiastadionin ulkoverhoilun puurimat on uusittu ja niiden yläreunaa on hieman korotettu, jotta katsomoiden katto ei näy ulkopuolelle. Kuva: Vesa Laitinen

Kyllä täällä oikeastaan näyttää hyvin tutulta, vaikka tutkailen yli 300 miljoonalla eurolla remontoitua korkeimman vaatimustason täyttävää upouutta Stadionia.

Tutut olympiarenkaat tervehtivät pääkatsomoon tulijaa. Rimoista tehty ulkoverhoilu näyttää olevan entisensä, vaikka sitä on kunnostuksessa korotettu. Paikallaan ovat myös tornin kyljestä ja pääkatsomon katosta roikkuvat selostuskopit.

Uudeksi tätä kai voi kutsua, sillä vanhasta on hyvin vähän jäljellä. Remontin alkaessa vuonna 2016 paljastui, että Olympiastadion on arvioitua huonommassa kunnossa.

”Rakennuksesta löytyi käyttökelpoista vain betonirunko. Sähköt oli niin huonossa kunnossa, että vuoden päästä olisi virta katkennut. Käyttökielto oli lähellä”, Olympiastadionin johtaja Ari Kuokkanen kertoo.

Kaarteita kiertävä uusi katto muuttaa tunnelmaa eniten. Se sulkee ison osan luonnonvalosta, ja siksi tunnelma on hämärämpi.

Stadionin testiotteluna pelattiin naisten Kansallisen liigan ottelu HJK–PK-35. HJK voitti 2-0. Katsomoon otettiin yleisöä vajaa 2 000 henkeä. Kuva: Vesa Laitinen

Jotain vanhaa on myös kadonnut, mutta osaa siitä tuskin jää kaipaamaan. Pohjoiskaarteen kulmassa katsomon takana oli ennen mutaista maata ja sekava kasa väliaikaisia vessoja.

Nyt takakaarteen alla on sata metriä vessoja.

Ennen kaarteiden korkeammat paikat tuntuivat olevan kilometrin päässä kentästä ja ääni katosi taivaalle.

Nyt Stadion vaikuttaa merkittävästi pienemmältä ja tiiviimmältä.

Kattoa lukuun ottamatta kaikki uusi on käytännössä rakennettu maan alle.

”Tilaa on rakennettu 40 000 neliötä. Kokonaishankkeen laajuus on lähes yhdeksän hehtaaria, kun ulkoalueet otetaan huomioon”, Kuokkanen kertoo.

Puuta näkyy täällä kaikkialla. Tavallista kuusta ja mäntyä on käytetty paljon.

Uuden katon sisäpinnalla on kivipuuta. Se on kotimainen keksintö, jossa puun soluihin työnnetään paineella silikaattia eli kiviainesta. Lopputuloksena on käytännössä palamatonta puuta.

”Muuten kattoon olisi pitänyt rakentaa sprinklerit, eivätkä ne toimisi talvella”, arkkitehti Kimmo Lintula Arkkitehti­toimisto K2S Oy:stä sanoo.

Penkit näyttävät kauempaa melko samanlaisilta kuin vanhat, vaikka ovat täysin erilaiset tekniikalta. Kuva: Vesa Laitinen

Puuta on myös katsomoiden uusissa penkeissä. Niiden muotoilu ja yleisilme muistuttavat vanhoja puupenkkejä, mutta kaikki on uutta. Esimerkiksi puurimojen sijaan materiaali on puukomposiittia.

Mitä tahansa jakkaroita nykyaikaiselle stadionille ei saa laittaa. Euroopan jalkapalloliiton UEFAn turvallisuus­vaatimukset ja historiallisen ympäristön vaatimukset olivat kovat. Lista oli kymmeniä sivuja.

”Palovaatimukset olivat tiukat. Materiaalille oli määritetty lujuusvaatimuksia, ja sen sävy oli hyvin tarkka. Ulkoasun pitää seurata vanhaa linjaa”, penkit valmistaneen Metalli-­Piiroisen myyntijohtaja Seppo Korhonen listaa.

Penkit piti tehdä yksitellen, sillä jokaisella on nykyään oma istuin ja siinä pitää olla kääntyvä istuinosa.

”Projekti kesti useita vuosia. Ensin penkit piti suunnitella, ja tuotekehitys vei aikaa kolmisen vuotta. Asennus ja valmistus kestivät vuoden.”

Istuinten pitäisi kestää nyt vuosikymmeniä.

”Puu vaatii säännöllisen huollon, mitä tämä ei vaadi. Tämä ei tikkuunnu”, Korhonen sanoo.

Stadionin kiinteistöpäällikkö Ilkka Rantakivi ja suunnittelusta vastaava arkkitehti Kimmo Lintula suurimmassa maanalaisessa liikuntasalissa, joka muuttuu mediatilaksi tapahtuminen aikana. Kuva: Aimo Vainio

Varsinainen rakentaminen kesti neljä vuotta, koko projekti vuosia pidempään. Alkuperäinen 209 miljoonan hinta-­arvio ylittyi yli sadalla miljoonalla eurolla. Lopullinen hinta­lappu selviää marraskuussa. Kustannuksista ei ole vielä saatavilla tarkempaa erittelyä.

Oodi-kirjasto naapurissa maksoi 98 miljoonaa.

Tilojen kokoa tai olemassaoloa ei kyseenalaistettu, vaikka kustannusten nousu huomattiin.

”Uusi maanalainen kokonaisuus oli ainut mahdollisuus siihen, että stadion saatiin vastaamaan kansainvälisten tapahtumatuotantojen vaatimuksia”, Stadionin viestintä­johtaja Marju Paju perustelee.

Ennen lähetysautoja ja konserttigeneraattoreja oli pakko pitää yleisön tiellä Stadionin pihoilla.

Maan alle on rakennettu kokous- ja urheilutiloja sekä huoltotilat. Syvimmillään maan alla ollaan noin 14 metrissä. Tilat ovat monikäyttöisiä. Yksi iso sali on päivällä kokoushuone, illalla korissali ja jalkapallomaaottelussa mediatila.

Kustannukset Museoviraston vaatimuksista eivät olleet mukana alkuperäisessä hinta-arviossa. Yksityiskohtia käytiin läpi ovenkahvoja myöten. Alkuperäiset ikkunat kunnostettiin.

Valtio ja Helsingin kaupunki omistavat Stadionin puoliksi.

Kenttämestarit Vesa Kokko ja Juhani Vilokkinen mittaushommissa. Nurmi on leikattu ruudukoksi. Kuva: Aimo Vainio

Nurmea tutkii tarkasti kaksi miestä. Kenttämestareilla Vesa Kokolla ja Juhani Vilokkisella on ympärillään mitta­laitteita, ja jokin pottiputken näköinen vehje.

”Mittaamme kentän veden läpäisyä, kosteutta, happamuutta ja juurien mittaa. Juuri on nyt syvimmillään 18 senttiä”, Kokko kertoo.

Korren pituus on noin 2,5 senttiä. Kenttä on leikattu ruudukoksi.

Monella vastaavalla stadionilla on nykyään teko- ja luonnon­nurmen yhdistelmä. Tänne oli pakko valita aito nurmi yleisurheilun vuoksi. Keinonurmi ei kestä moukarin iskua.

”Luonnonnurmi korjaantuu iskusta yllättävän nopeasti. Mitä syvemmällä juuret ovat, sitä pienempi pala lähtee”, Kokko sanoo.

Nykyaikaisille stadioneille tyypillisiä aitioita on kahdeksan ja saunoja kaksi.

”Kunnioitimme vuoden 1938 suunnittelun henkeä, eikä silloin ajateltu aitioita. Edustussauna karsittiin kustannussyistä”, Kuokkanen sanoo.

Saunat ovat Suomen jalkapallomaajoukkueen ja vierasjoukkueen pukuhuoneissa.

”UEFAn säännöissä sanotaan, että korkean tason stadionin pukuhuoneissa pitää olla joko turkkilainen kylpy tai suomalainen sauna. Ei ollut epäselvää, kumman valitsemme”, kiinteistöpäällikkö Ilkka Rantakivi kertoo.

Stadionin alku on kivinen. Syyskuun alussa pelataan Suomi-­Wales jalkapallomaaottelu tyhjille katsomoille. Siis jos pelataan lainkaan, Walesista ei tällä hetkellä pääse ilman kahden viikon karanteenia Suomeen.

Näillä näkymin ottelu pelataan ensi viikon torstaina.

Antti Tuiskun piti esiintyä Stadionilla viime perjantaina.

”Normaalitilanteessa sopimukset ensi vuoden tapahtumista olisi jo allekirjoitettu. Varmat tapahtumat ovat muuttuneet mahdollisiksi”, Kuokkanen tuumii.

Vaikka yleisötapahtumat voivat olla vähissä, Stadioniin pääsee tutustumaan. Yksi mahdollisuus on hiihtää sinne talvella.

”Tammikuussa täällä on kuukauden ladut. Ammattilaiset hiihtävät yhtenä päivänä ja sen jälkeen ladut ovat yleisessä käytössä”, Kuokkanen kertoo.

Latureitti kulkee Stadionin ulkopuolella ja tulee pohjoisesta portista sisään. Ulos hiihdetään maratonportista.

Lue myös:

Pumppu lujilla: Olympiastadion on nyt aika makea

Olympiastadionin remontti valmistui – uuteen kattoon on käytetty 1,6 hehtaaria puuta

Olympiastadionin remontin loppulasku oli yli 300 miljoonaa euroa

• Stadionin yleisökapasiteetti urheilukisoissa on nyt 36 200 henkeä.
• Ennen remonttia vessoja oli 240, nyt niitä on noin 600.
• Stadionin torni jätettiin maalaamatta. Se remontoitiin vuonna 2010.
• Kentän lämmitys vaihdettiin sähköstä kaukolämpöön.
• Stadionille on sovittu jalkapallon Super Cup 2022. Siinä pelaavat Champions-liigan ja Eurooppa-liigan voittajat.