Oopperalaulaja Helena Juntunen laittaa joulua pitkään ja ilolla

Helena Juntunen työskentelee joulun kahta puolta Suomen kansallisoopperassa, missä hän on Lepakko-operetin Rosalinde. Oopperatalon arkkitehtuuria voi ihailla myös henkilökunnan puolella, missä on näin vaikuttava portaikko. Kuva: Jarno Mela

Joulun aika alkaa meillä valoista, kertoo oopperalaulaja Helena Juntunen. ”Me asutaan maalla, mörön kainalossa eli pilkkopimeässä. Ei ole katuvaloja, joten jouluvalot on meille odotettu juttu. Valot eivät ole ei pelkästään tunnelmaa, vaan näkemistä varten. Pyhäinpäivänä ne yleensä laitetaan.”

Pikku hiljaa joulua kohti koti puetaan muutenkin jouluun.

”Joulu on itselle tullut lähelle omien lasten myötä”, Juntunen sanoo. Perheeseen kuuluvat puolison lisäksi 10- ja 8-vuotiaat lapset, jotka ovat innokkaita joulun laittajia.

”Joulutavaroita on kymmenen isoa laatikkoa ja niitä laitetaan pieteetillä. Hirveän mielelläni laitan niitä, se on parasta mitä tiedän, mutta inhoan joulutavaroiden pois pistämistä”, Juntunen tunnustaa. ”Niinpä meillä on miehen kanssa semmoinen sopimus, että mies hoitaa ne sitten pois.”

Juntusten joulunaika on myös tuoksua. ”Ollaan kovia ruuanlaittajia, joulukakkujen leipominen alkoi jo marraskuun alkupuolella, sillä niiden tekeminen on pitkäkestoinen prosessi. Englantilaistyyppisiä joulukakkuja pitää juottaa useampi päivä.”

”Tähän kauteen liittyy myös se, että linnunruokasäkit nostetaan taas esiin, ruokitaan pikkulintuja ja seurataan niitä. Kun ensimmäiset punatulkut tulevat lintulaudalle, niin minulla sekin liittyy jouluun”, Juntunen tunnelmoi.

Juntunen perheineen viihtyy maalla Siuntiossa, missä he ovat asuneet jo 11 vuotta.

Kansainvälistä uraa tekevälle oopperalaulajalle koti on maailman tärkein paikka. ”En lähde kotoa ilman, että minulla on allekirjoitettuna työsopimus”, Juntunen painottaa.

Oopperaproduktiot kestävät viikkoja eikä Juntunen viihdy hotelleissa, joten hän pyrkii maailmalla järjestämään itselleen aina asunnon. ”Tuntuu etten ole hotelleissa kokonainen, en pysty itse esimerkiksi hoitamaan ruokahuoltoa, joka on minulle hyvin tärkeää. Pitää pystyä itse keittämään kahvit ja syömään aamupalaa ilman että pitää pukeutua.”

Oopperalaulajalle oma pukuhuone on paitsi tila pukeutua myös paikka olla hetki itsekseen ja rauhoittua hektisten harjoitusten välissä. Kuva: Jarno Mela

Työ maailmalla on kaukana lomamatkailusta. ”Mää oon siellä vaan tekemässä töitä. Aina kaikki kysyvät, että kävitkö siellä tai täällä. En ikinä käy missään.”

Oopperaproduktioissa työpäivä on kaksiosainen ja kestää iltamyöhään. Vapaa-aika menee perusasioihin: lepoon, liikkumiseen, kaupassa käymiseen ja kokkailuun. ”Minulla on siellä vain yksi tehtävä ja se on olla siinä työtilanteessa täysillä läsnä. Kaikki muu liittyy siihen.”

Tänä vuonna joulun ympärillä Juntusen työkuviot ovat yhtä operettia. Marraskuun lopulla Kansallisoopperassa ensi-iltansa saaneen Lepakko-operetin näytökset jatkuvat joulun yli 5.1. asti.

Johann Straussin Lepakossa Juntunen oli ensimmäisen kerran mukana 17-vuotiaana Oulussa. ”Sitten 30 vuotta välissä ja nyt taas, toki eri roolissa.”

”Lepakko on hirveän hauska, kukaan ei kuole”, Juntunen sanoo pilke silmäkulmassa.

Toki joululaulutkin ovat kuuluneet Juntusen jouluihin lapsesta saakka. ”Aina ne sykähdyttävät”, hän toteaa. ”Nuorena laulajana ne toimivat myös mittatikkuina: kun niihin palataan joka vuosi, huomasi, mitä on vuoden mittaan oppinut.”

Joululauluista Juntusta on erityisesti koskettanut Ilkka Kuusiston säveltämä Yrjö Jylhän runo Pyhä yö. Talvisodassa rintamalla sotinut runoilija yhdistää siinä joulun tarinan ja sodan.

”Se on liikuttavan ajankohtainen. Lauloin sen viime jouluna Kallion kirkossa EBU:n (Euroopan yleisradio­unioni) suorassa lähetyksessä, joita tulee joka maasta”, Juntunen kertoo ja alkaa lausua:

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies

oli siellä missä me muutkin,

jäi hältä vaimo ja kotilies,

ja vieri viikot ja kuutkin.

Hän harvoin kirjoitti Marjalleen

ja harvoin kirjeitä saikin,

mut jouluaaton kun ehtooseen

tuli säästi joukkomme harvenneen,

niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille

ja Marjatalle, ja Marjatalle!

Se syntyi mustimman orren alle,

on tuskin peitettä sille.

Johann Strauss: Lepakko Suomen Kansallisoopperassa 5.1. asti. oopperabaletti.fi

Helena Juntunen, Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän. Otava.