PASSIPAIKALLA Korkeissa käsissä

Äijäporukka vietti leutoa kesäiltaa. Saunottiin, rillattiin, syötiin ja juotiin, etenkin.

Kesken pihvin yksi muisti: Ai niin. Seppo Tiitisestä tulee eduskunnan seuraava pääsihteeri.

Toiset epäilivät aika tavalla. Suojelupoliisista ei vuosikymmeniin oltu noustu korkeisiin siviilivirkoihin. Tiitinen oli julkikepulainen ja keskustapuolue syvällä oppositiossa. Edellinen pääsihteeri ei lähde vielä vuosikausiin eläkkeelle.

Mutta tietäjä vakuutti, että asiasta on sovittu presidentin ja Kalevi Sorsan (sd.) kanssa. Hän ei pukahtanut, kuka oli sopinut.

Pikkuhiljaa asia eteni korkeiden herrojen piirustusten mukaan. Seppo Tiitinen istui puhemiehen oikealla puolella neljännesvuosisadan kuin Urho Kekkonen presidenttinä.

Harmaa valttia

Tiitisen valinnan aikaan asiat olivat lujasti korkeissa käsissä. Seuraajan valinnassa jokainen riviedustajakin kuvitteli olevansa kuninkaantekijä.

Pääsihteeri joutui käyttämään kaiken juonikkuutensa ennen kuin sai haluamansa seuraajan, lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavolan (sit.).

Paavola joutuu vielä taistelemaan vallasta vaalin hävinneen hallintojohtaja Pertti Rauhion (sd.) kanssa, mutta se on toinen juttu.

Vastoin hokemaa, pääsihteeri ei ole puoluepaikka. Tiitisen edeltäjä Erkki Ketola työskenteli ikänsä talon sisällä.

Ketola ehdittiin kerran sivuuttaakin. Veikko Vennamo (smp) oli paitsi viihdyttävä suunsoittaja myös inhottava lakimies, joka ehtimiseen haastoi virkamiehiä ja poliitikkoja käräjille. Pääsihteeri Olavi Salervo oli hänen arkkivihollisensa.

Salervon eläköityessä haluttiin pöytä puhdistaa ja valita ilmeisen seuraajan Erkki Ketolan sijaan pääsihteeri ulkopuolelta. Pohjoismaiden Neuvoston pääsihteeri Eiler Hultin jaksoi muutaman vuoden selata lakikirjaa kärsivän näköisenä lasit otsalla, kunnes uupui työnsä ääreen.

Tasavallan palvelija

Seppo Tiitinen teki pääsihteerinä tasavallalle ja eduskunnalle suuria palveluksia, ei vähiten uuden perustuslain silmukoiden takojana.

Riitta Uosukainen (kok.) oli poliitikkona vielä pahempi sähläri kuin voi kuvitella. Mutta kun pääsihteeri piirsi puhemiehelle selkeät nuotit, Madame puhkesi tehtävässä riemastuttavaan hehkuun.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) yritti alistaa eduskunnan VM:n torppariksi. Pääsihteerin taustaohjauksella eduskunta onnistui vahvistamaan asemaansa ylimpänä valtiomahtina.

Puhemiehenä Niinistö pestasi konsultin muuttamaan eduskuntaa rationaaliseksi laintuotantolaitokseksi, makkaratehtaaksi. Siitä projektista oli tuloksena vain suolainen lasku valtiolle.

Vihaiset dosentit

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) hätisti kalikalla kintuille pyrkiviä kaiken maailman dosentteja. Se on rinnakkaisilmaisu pakinoitsijoiden pilkkaamalle päivystävälle dosentille.

Akateemiset piirit loukkaantuivat. Dosentti Erkki Tuomioja (sd.) ilmaisi närkästyksensä eduskunnan täysistunnossa. Dosentti Jussi Niinistö (ps.) sentään ei laittanut lusikkaa soppaan. Harva edes muistaa, että Paavo Väyrynen (kesk.) tekee kaikki esityksensä dosentin arvovallalla.

Kun väitellyt tohtori osoittaa syvempää perehtyneisyyttä oppiaineeseensa, joku yliopisto saattaa kutsua hänet dosentiksi. Dosentuurista ei kerry maallista mammonaa. Sen sijaan dosentti otetaan jäseneksi tiedeyhteisöön ja korkeakoulun nappulaksi akateemiseen rahanjakopeliin.

Pitää muistaa, että dosentti on asiantuntija vain omalla kapealla sektorillaan. Jakaessaan lausuntoja päivänpolitiikasta, hän on lehtitietojen varassa ja yhtä syvällinen asiantuntija kuin kadunmies.

Pekka Alarotu

Avaa artikkelin PDF