Mieskin saa virkata
KOKKOLA
Enää ei joukko käsityöhön uppoutuneita uroksia ole aivan tavaton näky. Heitä saattaa tavata kokoontuneina kahvilaan, ravintolaan tai risteilyalukselle.
Elämykset ja yhteisöllisyys, siinä äijäkäsityön avainsanoja. Jyrki Tiainen ja hänen vaimonsa Katariina Tiainen, Käsityöliike Katariinan omistaja, ovat järjestäneet neulonta- ja virkkausiltoja miehille yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten, Viking Lines -varustamon ja Rosso-ravintolan kanssa. Jatkoa on luvassa.
Sormivirkkaus ja käsivarsineulonta ovat lajeja, joissa välineiksi riittävät omat kädet.
”Edellisen kerran Rossossa oli koolla lähes 50 ihmistä, ohjelmassa ruokaa, juomaa ja röyhelöhuivin virkkaaminen äitienpäivälahjaksi. Kaikilta se onnistui”, Tiainen kertoo.
”Virkkaajissa oli monenlaista miestä, rokkaria, teollisuusjohtajaa, isää ja poikaa yhdessä. Silloin tajusimme, että tässä on jotakin isompaa takana!”
Tiainen on nähnyt muun muassa lentokapteenin opettelevan sormivirkkausta tuskan hiki otsallaan – ja oppivan!
Helsingissä kolmekymppiset virkkaavat miehet ovat kokoontuneet muun muassa Kellobaarissa. Äijätapaamisten sivutuotteita ovat tutustuminen ja verkostoituminen.
Joulumatkallaan New Yorkiin Tiaiset näkivät, että jopa neljäsosa lankaliikkeiden asiakkaista oli miehiä.
Koulun käsityötunneilta on monelle jäänyt traumaattisia kokemuksia. Jyrki Tiainen uskoo, että tutustuminen uuteen tapaan tehdä käsitöitä voi vapauttaa ikävien kokemusten muistoista. Hän on usein saanut todistaa onnistumisen riemua.
Tiainen arvelee käsityön suosion kasvun johtuvan siitä, että käsityö tekee onnelliseksi. Keskittyessä kovalevy puhdistuu ja ihminen kokee voimaantumista.
Sitä paitsi on olemassa hienoja lankoja, jotka innostavat ketä tahansa. Tiainen neuloo juttelun ohessa tuubihuivia paksusta, henkäyksenkevyestä alpakkalangasta, joka ei pistele iholla.
Koulussa totuttiin siihen, että käsitöiden piti olla mahdollisimmat hyvännäköisiä. Nykyään käsityö saa näyttää käsityöltä, jäljen ei tarvitse olla kuin koneen tekemää. Epätasaisuudet ovat sallittuja.
Tiainen kertoo kiinnostuneensa käsitöistä jo lapsena, siirtokarjalaisen poikana Karvialla Pohjois-Satakunnassa.
”Mummon kanssa menin aina laitumelle lehmiä katsomaan. Koko ajan kävellessäänkin mummo kutoi sukkaa tai lapasia, minkä vuoksi ihailin häntä suuresti. Olen sen ikäinen, että ehdin juuri ja juuri nähdä myös pellavan karstaamisen ja villan kehräämisen.”
”Maatilan poikana piti jo varhain osata tehdä kaikkea. Tykkäsin siitä.”
Myöhemmin Tiainen valmistui Saksassa Steiner-koulun opettajaksi. Luokanopettajan piti osata myös neuloa.
Tiaisen nousujohteinen ura myyntitehtävissä katkesi vuonna 2009 yllättävään sydänpysähdykseen. Hän on toipunut hienosti, mutta jälkensä tapaus jätti ja johti asteittain eläkkeelle siirtymiseen.
”Täytyi vain hidastaa ja tunnustaa omat rajansa. Edelleen voi elää ihmisarvoista elämää. Neulominen ja virkkaus sopivat kaltaiselleni hyvin, koska niissä saa täysin keskittyä yhteen asiaan.”
Tiainen määrittelee itsensä puolisonsa Katariinan kauppa-apulaiseksi. Hänen valttinsa on myyntineuvottelujen käyminen kansainvälisten lankavalmistajien kanssa.
Käsityöliikkeellä on Tiaisen mukaan nykyisin neljä jalkaa: viihtyisä kauppa, nettikatariina.fi, tapahtumat ja maahantuonti Kööpenhaminasta minne päin Suomea tahansa.
Leena Nygård
MT:n verkkosivuilta löytyy
linkki Jyrki Tiaisen tekemään
ohjevideoon, jossa syntyy
sormivirkattu tuubihuivi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
