Yksinäisyys parisuhteessa on vaiettu aihe, josta harva uskaltaa puhua: ”Kun koemme yksinäisyyttä, voimme tuntea myös fyysistä kipua kehossamme”
Ehkä tunnet olevasi maailman ainoa, mutta monet muutkin kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa, kirjoittaa Janica Pörhönen Hengähdyspaikka -kolumnissaan.
Yksinäisyys parisuhteessa voi johtua monista asioista, kuten kiireisestä arjesta tai vuorovaikutusongelmista. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää1.5.202207:30
Juttelin hiljattain ystävieni kanssa yksinäisyydestä. Olemme kaikki perheellisiä nuoria aikuisia, pian keski-iän kynnyksellä. Yksinäisyyttä voi olla elämän varrella monenlaista, mutta vaikeimpana yksinäisyyden muotona meistä jokainen piti yksinäisyyttä parisuhteessa. Olemme kaikki kokeneet sitä elämämme aikana, enemmän tai vähemmän.
Yksinäisyys parisuhteessa on vaiettu aihe. Eihän silloin pitäisi tuntea yksinäisyyttä, kun on kumppani vierellä? Mutta kyllä voi.
Meillä on erilaisia tilanteita, jotka voivat johtaa yksinäisyyden tunteeseen. Esimerkiksi muistisairas puoliso, eri kodeissa asuminen, puolison harrastukset tai vuorovaikutusongelmat voivat johtaa siihen, että kokee itsensä yksinäiseksi.
Yksinäisyyden kokemus parisuhteessa on kuin tukahdutettu kynttilän liekki. Se riipaisee sydämestä kovaa, koska parisuhde on täynnä odotuksia ja toiveita, olivat ne sitten ääneen lausuttuja tai sanomattomia. Läheisyyden kaipuu ja kosketuksen puute on musertava tunne, mutta yhtä paljon voi satuttaa se, että arkisten kuulumisten vaihto on hiipunut.
Väitän, että sosiaalinen media ja television maailma kärjistävät myös yksinäisyyttä parisuhteessa. Tyypillistä on, että iltaisin kahdenkeskistä aikaa vietetään omilla älylaitteilla. Niiden sisällöt aikaansaavat aivoissamme dopamiiniryöppyjä ja korvaavat valheellisesti yhteyden tarvetta.
Yksinäisyyden aiheuttamat haavat ovat aivan todellisia: kun koemme yksinäisyyttä, voimme tuntea myös fyysistä kipua kehossamme. Tutkimuksissa on huomattu, että samalla aivoalueella näkyvät sekä fyysisen kivun että yksinäisyyden kokemukset.
Yksinäisyyden aiheuttamat haavat ovat aivan todellisia: kun koemme yksinäisyyttä, voimme tuntea myös fyysistä kipua kehossamme.
Uskon, että kaikki parisuhteessa olevat ovat joskus kokeneet yksinäisyyttä. Kun sitä kokee väliaikaisesti, on se aivan normaalia. Mutta kun etäisyys suhteessa – oli se sitten fyysinen tai psyykkinen – kasvaa turhan suureksi, vaikuttaa se väistämättä myös omaan hyvinvointiin. Yhtäkkiä voi huomata masennuksen tai ahdistuksen verhon päällään, sen raskaan painon.
Haluan sanoa sinulle, joka koet yksinäisyyttä suhteessasi: et ole yksin. Ehkä tunnet olevasi maailman ainoa, mutta monet muutkin kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa.
Kannustan puhumaan kumppanillesi. Monesti ajattelemme, että puoliso tietää, miltä meistä tuntuu. Mutta meidän on sanoitettava tarpeemme ja toiveemme. Vain siten voimme löytää kadotetun yhteyden rakkaamme kanssa.
Aina sitä ei kuitenkaan löydy, koska parisuhteessa on kyse kahdesta ihmisestä ja myös ulkoisista tekijöistä. Sitten on mietittävä muita ratkaisuja.
Itse saan lohtua siitä, että Jumalan rakkauden lähde on ehtymätön. Ihmisten rakkaus jää aina jollain tavalla vaillinaiseksi eikä ole koskaan täydellistä. Mutta Jumalan rakkaus on loppumatonta, ja niin on myös ilo siitä.
Kirjoittaja on teologian maisteri, joka tuntee eksistentiaalista yksinäisyyttä ihmisjoukossakin.
Lue lisää:
Mikään määrä hellyyttä ei ole lapsille tai aikuisille liian paljon – kosketus kuuluu ihmisyyteen
Kolumni: Yksi parhaista äidin neuvoista liittyy parisuhteeseen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
