Simbergin töissä kuolemakin on levollisesti askareitaan suorittava lähellä kulkija

Kun Ateneumin taidemuseo järjesti vuonna 2006 äänestyksen rakastetuimmasta suomalaisesta maalauksesta, voittajaksi nousi Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli. Teoksessa kaksi pikkupoikaa kantaa omatekoisilla paareilla enkelityttöä, jonka siivessä on murtuma ja otsaa peittää side.

Mieleen jäävintä taidetta Simbergiltä (1873–1917) edustavatkin nuo lentämättömät enkelit ja inhimilliset pirut. Katsojan on helppo samaistua taiteilijan symbolismiin. Jokainen tuntee mielen taistelun kiusausten ja kilvoittelun välillä.

Aikuisvuosinaan vaikeita sairausjaksoja potenut Simberg maalasi kuolemankin usein levollisesti askareitaan suorittavaksi lähellä kulkijaksi. Siitä tuli vähemmän pelottava tuttava. Oman viikatemiehensä Simberg kohtasikin jo 44-vuotiaana.

Simberg osasi tehdä konkreettiseksi sellaista, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Jo lapset viehättyvät maalausten sadunomaisuudesta. Mutta aikalaisyleisö ei ollut aina myötämielistä.

Hurjalta tuntuu, että Tampereen tuomiokirkon alastomista, elämän köynnöstä kantavista pikkupojista ja katon perisyntiä edustavasta käärmeestä äänestettiin. Vain yksi ääni pelasti työt jälkipolville.

Filosofian tohtori Helena Ruuska on tehnyt suuren työn käydessään läpi aineistoja ja kulkiessaan taiteilijan jalanjäljillä eri puolilla Eurooppaa. Hienon teoksen lähtökohta on Simbergin synnyinkoti, lapsuus ja nuoruus suuren perheen jäsenenä, käytännöllisen kaksoisveljen rinnalla.

Runsas kuvitus taiteilijan elämänkaaresta ja maalauksista myötäilee kerrontaa. Teos oli tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas.