Arvio: Näytelmäversio 80-luvun elokuvahitti Sademiehestä on riipaisevan kaunis kuvaus veljeksistä

Raymond (Risto Korhonen) hermostuu vieraista tilanteista. Taustalla Charlie (Lari Halme) ja tohtori Bruener (Matti Hakulinen). Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen teatteri

Kesken kiireisen työpäivän Charlie Babbitt ( Lari Halme) saa tiedon isänsä kuolemasta. Charlie ei ole vuosiin ollut puheväleissä isänsä kanssa, mutta siitä huolimatta hän tulistuu, kun suurin osa perinnöstä valuu hänen käsiensä ulottumattomiin.

Perintörahoja jäljittäessään Charlie löytää jotain, mikä mullistaa hänen elämänsä. Charliella on veli, autistinen Raymond ( Risto Korhonen). Veljekset lähtevät yhdessä matkalle, jonka aikana aluksi kireät välit alkavat pehmentyä.

Tampereen Teatterin tulkinta vuonna 1988 julkaistusta Sademies-elokuvasta on ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka hyvä näyttelijätyö on onnistuneen esityksen perusta.

Lari Halme esittää näytelmän alussa Charlien niin itseriittoisena ja töykeänä, että häntä tekisi mieli motata tai ainakin käskeä olemaan hiljaa. Välillä hänen raivostuttavuutensa menee jopa huumorin puolelle, mikä keventää tunnelmaa.

Sademiehen ehdoton tähti on kuitenkin Risto Korhonen, joka tulkitsee Raymondin roolin kunnioittavasti ja koskettavasti. Hänen liikkeensä ja puhetapansa mukailevat uskottavasti autistisen henkilön olemusta. Vaikka Raymondin tölväisyt saavat yleisön välillä nauramaan, ovat kaikki vilpittömästi hänen puolellaan.

Oikeastaan kaikki muut henkilöhahmot tuntuvat vähän turhilta – olisin mieluusti seurannut yksinomaan hennon veljessuhteen syventymistä.

Jo ennakkonäytöksessä näytelmän rytmitys on suurimmaksi osaksi kohdillaan. Alun toimistokohtaus tosin on hieman löysä ja pitkäpiimäinen. Charlien yrityksen taloudellinen rappio tulisi selväksi vähemmälläkin touhottamisella ja päälle puhumisella. Lisäksi näyttämön laidoilla olevien näyttöjen tarkoitus jää epäselväksi. Karaokevideomaisia taustamateriaaleja heijastavat ruudut ovat lähinnä mauttomat.

Kokonaisuutena Sademies on upea teos. Sen ansiot ovat vahvoissa näyttelijöissä ja kauniissa lavasteissa. Raymond myös rikastuttaa usein varsin samanlaisiin muotteihin valettuja roolihahmoja, harvoin teattereissa nähdään autistisia päähenkilöitä. Tällaista tarinoiden moninaisuutta soisi olevan jatkossa enemmän.

Sademies Tampereen teatterissa kevätkaudelle 2019 saakka.