92-vuotias Äitee testaa Lahden MM-ladut ennen kisoja
Hiihtäjälegenda Siiri Rantanen teki aikoinaan sauvansa näreistä ja treenasi lypsyjen ja päivätöiden välissä. Nyt hän pitää peukkuja suomalaishiihtäjille.
Siiri "Äitee" Rantanen on avannut latua naisten hiihdolle. Kuva: Heikki SaukkomaaJoulukuussa 92 vuotta täyttävä kolminkertainen olympiamitalisti Siiri Rantanen on yhä voimissaan. Lahdessa asuva ”Äitee” odottaa innolla lumien tuloa, sillä hän aikoo testata Lahden MM-ladut ennen helmikuun kisoja.
”Kyllä ne tytöt, Kyllönen, Pärmäkoski, Niskanen varmasti pärjäävät. Pidän heille ja muille suomalaisille peukkuja pystyssä”, Rantanen ilmoittaa.
Rantanen raivasi omalla esimerkillään 1950–1960 luvulla tietä naisten hiihdolle ja naisurheilun arvostukselle, joka silloin ei ollut yhtä korkealla kuin nyt.
”Ei meitä arvostettu lainkaan, meillä ei ollut valmentajia eikä huoltajia. Suksetkin voitelin aina itse.”
Rantanen osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Oslossa vuonna 1952 ja voitti heti pronssia 10 kilometrin matkalla.
Kilpailu oli historiallinen, sillä naisten hiihto otettiin mukaan talviolympialaisiin juuri Oslon kisoissa. Se oli myös suomalaisten juhlaa: kultaa vei Lydia Wideman ja hopeaa Mirja Hietamies.
”Lydia oli kisassa aivan ylivoimainen”, Rantanen muistelee.
”Olihan se hienoa, kun saatiin kolmoisvoitto, mutta ei sitä suuremmin silloin juhlittu eikä arvostettu.”
Neljän vuoden kuluttua Rantanen ratkaisi Suomen naisjoukkueelle viestikultaa Cortinan talviolympialaisissa.
”Odotukset eivät joukkueenjohdossa olleet ennen kisaa kovin korkealla. Päävalmentajakin totesi juuri ennen starttia, että häviätte Neuvostoliitolle ainakin kaksi minuuttia.”
Toisin kävi. Rantanen pääsi ankkuriosuudelle noin 20 sekuntia Neuvostoliiton hiihtäjän perässä. Puolimatkaan mennessä hän oli hiihtänyt venäläisen kiinni, ja sitten alkoi hurja henkien taistelu.
”Huoltajat huusivat siinä ladun varressa, että anna mennä ohi vaan. Minä ajattelin, että odotetaan nyt hiukan ja tasataan henkeä.”
”Kun lähestyimme stadionia, niin siinä oli vielä yksi pitkä nousu ja ajattelin, että siinä minä karkaan. Lähdin nousuun kovalla tempolla ja kun mäen päällä kurkkasin taakseni, ei siellä näkynyt ketään. Siinä oli sitten mukava lasketella maaliin.”
Tuo olympiakulta kolme kertaa viiden kilometrin viestissä on yhä naishiihtäjiemme viimeisin viestin olympiakulta. Rantasen ohella joukkueessa hiihtivät Sirkka Polkunen ja Mirja Hietamies.
”Aika kovia joukkueita Suomella on ollut tuonkin jälkeen, mutta jostain syystä sitä kultaa ei vain ole tullut.”
Kultajuhlia ei ole siis viime vuosina vietetty. Ne jäivät viettämättä myös vuonna 1956.
”Lahden seurahuoneella oli tarkoitus kahvitella, mutta lentomme oli neljä tuntia myöhässä ja kun saavuin Seurahuoneelle, niin siellä oli odottamassa mieheni ja kahvia oli termospannussa. Ne olivat sellaiset kultajuhlat.”
Rantanen täydensi mitaliketjuaan kolmansissa olympialaisissaan Squaw Valleyn kisoissa 1960.
Naisten hiihdon asemasta kertoo paljon sekin, kuinka naisten suksihuolto oli järjestetty.
”Yhdeltä joukkueen jäseneltämme menivät sukset poikki harjoituksissa ja hän murehti, että millä ne saa liimattua kasaan. Minä sanoin, että kyllä valmentajilla on mukana uusia naistensuksia, mennään vaan hakemaan heiltä. Tiesin, että suksia oli mukana, kun olin itse niitä Järviseltä järjestämässä.”
”Valmentajat sanoivat kirkkain silmin, ettei varasuksia ole. Silloin iskin nyrkkiä pöytään ja sanoin, että sukset tänne ja nopeasti. No, löytyihän niitä sitten varastosta, eivät vaan meinanneet antaa niitä meille. Syykin oli selvä, valmentajat yrittivät myydä niitä muiden maiden hiihtäjille.”
Siiri Rantasen urheilijanpolku huipulle ei siis ole ollut helppo. Ennen arvokisoja se kulki jokseenkin näin.
”Aamulla heräsin viiden aikoihin ja menin navettaan lypsämään lehmät. Sen jälkeen töihin ja illalla taas lehmien lypsy. Jossain välissä sitä sitten ehti hiihtämään.”
”Uran alkuaikoina sain äidin siskon sukset lainaksi, sauvat kävin katkomassa metsässä näreistä. Hyvin niillä pääsi eteenpäin.”
”Tärkeintä oli kova tahto ja halu hiihtää ja kilpailla, se kantoi pitkälle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
