Sotilaspastori hyväksyy tappamisen kun kyse on puolustuksesta: "Esivalta on Jumalan palvelija toteuttaessa tehtäväänsä"
Sodat tuntuvat nykyajan varusmiehistä kaukaisilta, mutta kuolemasta puhuminen pysäyttää
"Tuntuu, että nuoria kannatellaan liikaa", pohtii sotilaspastori Henri Kivijärvi. Kuva: Markku VuorikariSotilaspastori ei voi välttää keskustelua kuolemasta. Miten selittää nuorille alokkaille, että Raamatun käsky ”älä tapa” ei pidäkään armeijassa paikkaansa?
”Itse asiassa Raamatun käännös heprean kielestä ei ole ollut länsimaissa aivan tarkka. Raamatussa kielletään murha. Silloin on kyse kahden ihmisen välisestä suhteesta”, selittää Upinniemen varuskunnan sotilaspastori Henri Kivijärvi.
Raamatussa puhutaan myös esivallasta, jonka tehtävä on suojella kansalaisia.
”Esivalta on Jumalan palvelija toteuttaessa tehtäväänsä. Siitä syntyy idea myös puolustusvoimista. Maailmalla on monta armeijaa, joita käytetään sotimiseen, mutta meillä kyse on puolustamisesta. Tappaminen on siis sallittua, kun on kyse tästä tehtävästä.”
Sotilaspastori joutuu vastaaman monenlaisiin moraalia koskeviin kysymyksiin.
”Nokkelimmat kysyvät aina, että miten me suhtaudumme siihen, että meitä pyydettäisiin puolustamaan Viroa. Siihen vastaan, että se on yksi niitä kuuluisia omantunnon kysymyksiä.”
Kun alokkaat astelevat ensimmäisenä päivänä varuskuntaan, porteista astuu sisään joukko mitä erilaisimpia nuoria.
”Nuoret ovat kuulleet villejä juttuja kaukaisista sodista ja maustaneet mielikuvitustaan amerikkalaisten elokuvien antamilla malleilla.”
Ensimmäisen vuorokauden aikana intissä tapahtuu valtavasti. Kun alokkaat marssitetaan tutustumaan sotilaspastoriin, nuorten mielissä myllertää.
”Teillä oli kaksi päivä sitten pitkä tukka, kitara ja kukkapaita. Nyt teiltä on viety kitara ja tukka ja teillä on kaikilla päällänne samanlaiset vihreät kamppeet. Ketä ahdistaa?” kysyy Kivijärvi.
Puolet käsistä nousee.
”Toinen puoli valehtelee.”
Sotilaspastori toteaa, että suuren elämänmuutoksen kuulukin ahdistaa. Kivijärven mielestä entistä useampi nuori ei ole tottunut elämässään vastoinkäymisiin.
”Tuntuu siltä, että nuoria suojellaan ja kannatellaan lapsina liikaa. Jos alle kaksikymppiseen mennessä ei ole kokenut yhtään suurta pettymistä elämässään, sellaisen kohtaaminen voi tuntua ensimmäisen kerran valtavalta taakalta.”
Nykypäivän nuoret saavat toteuttaa elämäänsä hyvin yksilöllisesti.
”Kun olet saanut elää täysin omien toiveittesi mukaan, se vasta ahdistaakin, että yhtäkkiä joku alkaa antaa sinulle käskyjä.”
Käskeminen kuuluu kuitenkin armeijaan.
”Se liittyy tähän järjestelmään. Käskemistä tarvitaan, että saadaan asioita tapahtumaan riittävän nopeasti. Kaikki tähtää sotatilanteeseen.”
Sota tuntuu nuorista kaukaiselta asialta. Nuoret kouluttajat eivät halua sanoa ääneen, että kyse on tappamaan opettamisesta.
Sotilaspastori pitää välttämättömänä, että tappamisesta puhutaan. Viimeistään se on tehtävä ennen sotilasvalaa. Hetki ennen valaa Kivijärvi kertoo erään veteraanin tarinan.
”Veteraani kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti, miltä hänestä tuntui lähteä poterosta ulos ja huomata vihollisen lähestyvän metsän reunasta. Miltä tuntui pelko ja se ensimmäinen liipaisimen veto. Toista kertaa hän ei muistanut.”
”Se ratkaisu tehdään vain yhden kerran. Siihen kiteytyy sotilaan eettisen toiminnan ydinkysymys.”
Kivijärvi kertoo jopa lietsovansa nuorten kanssa keskustellessaan kysymyksiä esille.
”Nuorten pitää miettiä asioita itse ennen sotilasvalaa, ettei tule luvattua jotain mitä ei ymmärrä.”
Monen nuoren käsitys sodasta perustuu amerikkalaisiin elokuviin, joita on kahdenlaisia: joko tietoisesti kärjistettyjä sodanvastaisia tai tappamisen jännittävänä tai merkityksettömänä esittäviä tappokone-elokuvia.
”Kumpikin vaihtoehto on kaukana todellisuudesta.”
Sotilaan koulutuksessa puhutaan kuolemasta myös käytännönläheisesti. Sotilaspastori on Upinniemen varuskunnassa ainoa, joka kuluttaa säännöllisesti ruumispusseja. Niitä tarvitaan, kun varusmiehille kerrotaan kaatuneiden huollosta.
Merivoimissa alikersanttikin voi joutua käskemään kenttähautauksen.
”On tilanteita, että kaikki pitäisi tuoda kotiin, mutta se ei onnistu. Ollaan eristyksissä jollain luodolla. On pakko toimia. Jo sellaisen ajatuksen tuominen nuoren mielenmaisemaan on järisyttävä.”
Joka kerta tilanteen harjoittelu synnyttää reaktioita.
”Jo sen ajatteleminen, että mä taistelen jonkun kanssa rinta rinnan ja sitten joudun laittamaan sen saman ihmisen ruumispussiin ja hautaamaan. Sotatilanteessa sellaista luksusta ei ole, että ehtii ajatella. Silloin pitää vain toimia ja osata tehdä oikeat ratkaisut.”
Sotatilanteessa pitää osata kohdata myös kuoleva toveri. Sellaisesta puhumien saa nuoret vakaviksi.
”Mutta välillä haluaisin puhua jostain muustakin kuin kuolemasta. Aina, kun puhutaan kuolemasta, haetaan paikalle pappi.”
Sotilaspastori tietää tehtävänsä. Puolustusvoimat maksaa sotilaspastorin palkan.
Henri Kivijärvi muistuttaa, että Suomi on maailman viimeisimpiä valtioita, jolla on asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus.
”Tämänkaltainen armeija on kiistattomasti paras tapa toteuttaa maanpuolustus. Kyse on osaamisesta ja maanpuolustustahdon säilyttämisestä.”
Sotilaspastorin työ on mitä suurimmassa määrin ihmisläheistä.
”Perinteisesti pappien työtä ajatellaan sielunhoitona. Täällä se harvemmin liittyy uskonnolliseen kokemukseen. Useammin keskustellaan tyttöystävästä, joka ei ymmärrä mitä varusmiespalvelusta suorittamassa oleva nuorukainen täällä kokee.”
Työ on luottamuksellista. Etenkin puolustusvoimissa se on tärkeää. Papille puhuttua asiaa suojaa rippisalaisuus.
”Minulta ei voida kuulustella ja minä saan olla eri mieltä.”
Puolustusvoimat tarvitsee sellaisen tahon olemassaolon. Ääriesimerkki on sotatila ja tilanne, kun joukkojen moraali on hajoamispisteessä.
”Pappi voi astua siinä tilanteessa esiin ja sanoa asioita, joita ei muuten voi sanoa. Puhevalta on tässä ympäristössä mahdollisuus.”
Kun nuoret päättävät varusmiespalveluksen ja jättävät puolustusvoimat taakseen, kaikilla on edessään uusi alku.
”Viimeisellä kotiutusoppitunnilla keskustellaan paitsi siitä, mitä on opittu täällä sotilaina, niin myös siitä, mitä itse kukin on oppinut itsestään näissä olosuhteissa.”
Monille nuorille on vielä ennen varusmiespalelusta epäselvää mitä sitä tekisi isona.
”Suurimmalle osalle varusmiespalvelus opettaa elämänhallintaa. Samalla löytyy myös vastauksia niihin elämän ja tulevaisuuden suuriin kysymyksin. Jos niin käy, tämä on ollut hyvä juttu.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
