Nämä pihapensaat tuottavat satoa nyt: Näin hyödynnät marja-aroniaa, ruusunmarjaa ja orapihlajaa

Marja-aronia kypsyy, kun lehdet punertuvat ruskaan. Kuva: Rami Marjamäki

Suositut pihapensaat marja-aronia, ruusunmarja ja oratuomipihlaja tarjoavat suojan ja kukkaloiston lisäksi marjasatoa.

Aronia on yleinen pihojen ja puistojen koristepensas. Se on kesällä kaunis ja saa syksyllä ylleen vielä upean ruskapuvun. Kantrin haastattelema marjan tuottaja Seija Halme arvioi, että monet tekevät sadonkorjuussa virheen: Marjat poimitaan yleensä aivan liian aikaisin.

”On järkyttävää, että aroniasta kirjoitetaan aivan puuta heinää, ja neuvotaan esimerkiksi panemaan sekaan jotain toista marjaa tai hedelmää. Jos aroniat poimitaan elo-syyskuussa, ne ovat aivan raakoja, vaikka ovatkin jo mustia. Sama kuin menisi syömään vihreitä mustikoita.”

Raakojen marjojen maku on karvas. Kypsyttyään marjat muuttuvat mehukkaiksi ja ne kannattaa kerätä vasta lokakuussa lehtien punastuessa ruskaan.

Marja-aronian marjat sisältävät antioksidantteja päihittäen jopa mustikan. Aroniassa on myös C-vitamiinia, karotenoideja, folaattia, E-vitamiinia ja lukuisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten magnesiumia, kaliumia, mangaania ja rautaa.

Istutuksissa käytetään yleensä koristearoniaa, jonka marja ei ole niin iso ja makea kuin marjantuotantoon jalostetun marja-aronian. Terveysvaikutukset ovat silti samankaltaiset.

Kurtturuusun suuret kiulukat sopivat hyvin ruuanlaittoon. Kuva: Jaana Kankaanpää

Aarre-lehti kertoo, että Suomessa kasvaa kuusi luonnonvaraista ruusulajia. Koristekasveina viljellään monia lajeja, joista osa on villiintynyt luontoon. Ruusun marjat eli kiulukat ovat erinomaisia C-vitamiinin lähteitä, mutta eri lajeissa on eroja. Kurtturuusu, joka tekee suuria, punaisia kiulukoita, on paras C-vitamiinin lähde. Kurtturuusussa voi olla jopa 3 000 mg C-vitamiinia, kun esimerkiksi orjanruusussa sitä on 600 mg.

Kiulukat voi murskata siemenineen sosemyllyssä ja kuivata massana. Halutessaan marjoista voi poistaa siemenet. Marjat halkaistaan ja enimmät siemenet poistetaan lusikalla. Sen jälkeen marjat voi soseuttaa ja painella siivilän läpi. Soseen voi pakastaa rasiassa tai jääpalamuoteissa tai kuivata. Kuivatut kiulukat tai kuivatun marjamassan voi jauhaa jauhoksi, rouhia tai säilyttää sellaisenaan.

Hienompaa, siivilöityä jauhetta voi laittaa esimerkiksi smoothieen tai jogurttiin, karkeampaa siivilään jäänyttä jauhetta vaikka leipäjauhojen sekaan, puuroon sekä teeksi.

Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji ja sen kiulukoiden kerääminen heikentää pensaiden leviämistä. Maanomistajan on hävitettävä pensas omalta maaltaan sen leviämisen estämiseksi.

Ruusunmarjat koristavat kauniiksi myös ovikranssin. Kuva: Anne Joutsenlahti-Lankinen

Orapihlaja on lintujen suosiossa mutta sen hienosta mausta nauttivat myös ihmiset. Kuva: Sanne Katainen

Orapihlaja on puolestaan puumainen koristepensas, jossa on kauniit suuret marjat. Myös orapihlaja kuuluu ruusukasvien heimoon.

Aarre-lehti kertoo, että orapihlajien marjoja on käytetty ravintona kautta aikojen. Moniin muihin marjoihin verrattuna ne maistuvat sellaisenaan aluksi kuivilta ja jauhoisilta, kuivattuna makeilta.

Mehumaijalla marjoista saa erinomaista mehua. Marjat eivät tosin ole kovin meheviä eli mehua ei saa yhtä monta litraa kuin esimerkiksi viinimarjoista. Mehun maku on kuitenkin erinomainen. Marjoista voi valmistaa maukasta marjasimaa, glögiä, viiniä, snapsia ja likööriä.

Marjat voi kuivata kokonaisina tai puolikkaina, jolloin niistä voi poistaa siemenet. Kuivatut marjat säilyvät pitkään.

Marjoista ja kukista voi valmistaa siirappia, hyytelöä ja hilloa. Orapihlajan marjoja sekoitetaan usein ruusunmarjojen, omenan tai muiden happamien marjojen sekaan. Marjasose sopii myös kakku- ja leipätaikinaan sekä liharuokien mausteeksi.