Arkkitehtimuseossa etsitään toivoa puusta – Yleisö saa luettavakseen rakkauskirjeitä rakennusperinnölle

Ilmastokriisin syventyessä puulle on tarjolla pelastajan rooli, koska puuta käyttämällä rakentamisen hiilijalanjälki pienenee. Kuva: Kimmo Haimi

Arkkitehtuurimuseon syys- ja talvikauden päänäyttely, Toivoa puusta, käsittelee puuarkkitehtuuria sen herättämän toivon näkökulmasta. 

Näyttelyn aikajänne ulottuu puurakentamisen varhaisista saavutuksista tulevaisuuden algoritmiseen arkkitehtuuriin. Se tutkii myös, millaisia tunteita puuhun varastoituu ilmastokriisin aikakaudella. 

Näyttelyssä haetaan menneisyyden aarrearkusta inspiraatiota nykyrakentamiseen ja vastauksia siihen, millaista ja kenen toivoa puuhun on eri aikoina sitoutunut. Yleisö saa luettavakseen rakkauskirjeitä rakennusperinnölle. Näitä kirjoittavat arkkitehtuurin ammattilaisten lisäksi kirjailija Tommi Kinnunen, dokumentaristi Virpi Suutari ja Pelastetaan vanhat talot -ryhmän perustaja Pia Kuurma.

Uudenlainen puurakentaminen leviää kouluihin ja päiväkoteihin. Myös puukerrostalorakentamisen toivotaan lisääntyvän, mutta toivon ja todellisuuden välillä on railo. Näyttely kysyy, miksi.

Ilmastokriisin syventyessä puulle on tarjolla pelastajan rooli, koska puuta käyttämällä rakentamisen hiilijalanjälki pienenee. Yksi materiaali ei kuitenkaan voi ratkaista kaikkia haasteita. Rakentaminen kuluttaa valtavasti maapallon resursseja, arkkitehdeilla sekä koko rakennusalalla on sanottavaa siihen, millaista tulevaisuutta kohti kuljemme.   

Tulevaisuutta näyttelyssä katsotaan ennakkoluulottomasti. Millainen voisi esimerkiksi olla laulu tulevaisuuden arkkitehtuurille? Näyttelyssä kuullaan musiikkia laulaja-lauluntekijän Matti Johannes Koivun ja kokeellisen säveltäjän Tytti Arolan musiikkia.

Näyttelyn on kuratoinut kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi. Se toteutetaan ympäristöministeriön puurakentamisen toimenpideohjelman tuella. Toivoa puusta on esillä Arkkitehtuurimuseon isossa näyttelysalissa Helsingissä 10.9.2021–9.1.2022.