Olkoon kattoni ­teidän lattianne

Näin naistenpäivänä ajatukseni kulkevat sukupolvien jatkumoon, erityisesti aineettomaan perintöön, jonka saamme ja annamme naisina.

Niin tiedostettu kuin erityisesti tiedostamaton matriarkaa­linen vaikutus kiehtoo kutsuen sukeltamaan syvemmälle muistoihin, pohdintoihin ja tunteisiin. Annan itseni lumoutua. Uppoudun aarteisiini, vanhoihin valokuviin.

Äidinäitini poseeraamassa nuorena naisena ystävättäriensä kanssa pian menetetyssä, keväisessä Karjalassa joenrannassa kauniissa hameessa, hymy ulottuen sirkeänä silmiin asti. Kuvia rintaman läheisyydestä lotta-asussa ja valkoisessa essussa, edelleen hymyssä suin.

Hymy valaisemassa kasvot myös Kivisuolla, joka oli nimensä veroinen ja jonne koti sijoituksen jälkeen rakennettiin. Hymy jo ahavoituneilla kasvoilla, kun äidinäiti pinkoo pois kuvasta paljain jaloin. Ja lopulta, seesteisempänä mutta edelleen hymyilevänä, ison perheen ja lastenlasten ympäröimänä.

Äitini pienenä tyttönä, vaaleat letit kiristettyinä rusetein, jotka kuulemma olivat punaiset, vaikkei mustavalkoinen kuva sitä paljastakaan. Äiti oman aikansa tyylikkäänä teininä, lyhyemmällä tukalla, vielä lyhyemmässä hameessa.

Äiti Helsingissä ystävättäriensä kanssa, äiti lastenvahtina, äiti töissä puhelinkeskuksessa, äiti kotibileissä, äiti pitämässä minua sylissä kastejuhlassa, äiti kanssani retkillä, mökillä, torilla, kotona.

Äiti kohottamassa minulle maljaa rippijuhlissa, sitten yli­oppilasjuhlissa. Ja lopulta äiti pitämässä ensimmäistä lapsenlastaan sylissä, toista, viimein kolmatta. Äiti mukana arjessamme ja juhlissamme. Unohdun tulkitsemaan äidin katsetta kuvissa. Miettimään tunteita ja ajatuksia siinä tilanteessa.

Katselen kuvia yhä uudestaan. Minkälaista mielikuvaa omat lapseni ja lapsenlapseni kantavat minusta mukanaan? Minkälaisen vaikutuksen, esimerkin ja roolimallin heille annan? Voin vain arvailla, vaikka tietysti toivon sen olevan hyvä. Sillä lapseni kulkevat sydämessäni aina, mielessänikin päällimmäisenä suurimman osan aikaa.

Joku toinen kirjoittaisi naistenpäivänä jostain aivan muusta, mutta minä äitiyden ketjusta, jossa jokainen sukupolvi ammentaa vahvasta edellisen äidin vaikutuksesta.

Varmasti jokainen toivoo lapsilleen vielä parempaa kuin mitä itse on saanut luotua. Jokainen tekee työnsä paitsi itseä, myös lapsiaan varten. Eletyn elämän merkitys vankkenee entisestään, kun sen heijastaa sukupolviin ennen ja jälkeen itsen.

Kirjoitan nykyajan päiväkirjaan, bujooni, koko sivun muistiin­panon lapsilleni: olkoon minun kattoni teidän lattianne. Ja tarkoitan sitä täydestä sydämestäni.

Kirjoittajan mielestä naistenpäivä on joka päivä.