82-vuotias entinen nyrkkeilijä räjäytti itselleen huoltoaseman Kotkan kallioon – urheilutausta on auttanut bisneksessä vuosien varrella – "Minulla oli erittäin kova kunto"

Risto Rämä ehtii jo nauttia eläkepäivillään kahvikupillisen Kotkan Ritoililla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Risto Rämä Oy myy paljon varaosia ja huoltoja. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuva: Jaana Kankaanpää

Rämä louhu huoltoaseman Kotkan Jylpyn kallioon, asema toimii edelleen vireästi. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuva: Jaana Kankaanpää

Huoltoasemia Kotkassa pitkään pyörittänyt Risto Rämä päätti 1980-luvun alussa rakentaa oman huoltoaseman. Lainaa oli luvattu pankista miljoona markkaa ja asemalle hyvä paikka katsottuna Kotkan Jylpystä isojen teiden risteyksestä.

Ongelma oli, että aseman paikalla kohosi kahdeksan metriä korkea kallio. Sen pois louhimiseen olisi teetettynä kulunut liki koko asemaan varattu budjetti.

Rämä osti itse liki romukuntoiset koneet ja louhi kalliota yötä päivää kuukausien ajan. Aamulla ohikulkijat näkivät Rämän kaivurin puikoissa ja illalla kotiin tullessa sama työ jatkui. Moni jo ihmetteli, ettei tuosta taida valmista tulla.

Mutta niinpä vain tuli. Mursketta tarvittiin paljon teihin ja satamaan ja louhinta kannatti. Lainaa riitti huoltoaseman pystyttämiseen ja samalla paikalla toimii huoltoasema vielä tänäkin päivänä.

Rämän omistama Ritoil käsittää nykyisin viisi kylmäasemaa, jotka sijaitsevat Kotkassa, Kouvolassa, Tampereella ja Porissa.

Ensimmäinen Rämän oma asema eli Jylpyn Ritoil kuuluu Risto Rämä Oy:n, jossa on tehty sukupolvenvaihdos. Sitä jatkavat Risto ja Paula Rämän kaksi tytärtä ja heidän aviomiehensä. Yhtiö pyörittää palveluasemaa, jonka kulmakivet ovat huolto, varaosakauppa ja lounaskahvila. Töissä yhtiössä on parikymmentä henkilöä.

Valkealassa Rämälän kylässä vuonna 1937 syntynyt Risto Rämä oli melkoinen nyrkkeilijä nuoruudessaan. Raskaan sarja SM-mitaleita kertyi useita ja mies oli valittu Ruotsi-Suomi -maaotteluun, mutta kilpaileminen katkesi siihen, että mies aloitti Gulf-ketjun yrittäjänä vaimonsa kanssa vuonna 1964. "Työt alkoivat aamukuudelta ja loppuivat illalla yhdeltätoista. Työ piti hoitaa ja vanhempien talo oli kiinnitetty. Nyrkkeilemään ei kerta kaikkiaan ehtinyt."

"Urheilu kuitenkin kannatti. Minulla oli erittäin kova kunto. Ilman sitä olisi mitenkään jaksanut painaa töitä koko ikänsä."

Rämä oli Gulfin, Teboilin ja E-öljy -ketjujen jälkeen hyvin vahvasti mukana SEO-ketjussa sen hallitusta myöten. Moni alkava yrittäjä on saanut häneltä hyviä neuvoja. SEO:n kanssa tuli kuitenkin erimielisyyttä ja Rämä erotettiin ketjusta. "Silloin päätin, että perustan sitten oman ketjun, ja siitä alkoi Ritoilin tarina."

Rämä puski huoltoaseman kallioon ja myöhemmin osti kylmäasemia eri puolelta Suomea. Asemia tuli ketjuun usein konkurssien kautta, koko ketjun rakentaminen kesti kymmenkunta vuotta.

Rämä toi aikanaan Neuvostoliitosta rautateitse polttoainetta. Kilpailevat firmat ottivat rautatielastin purkamisesta terminaaleillaan kohtuuttoman palkkion, vaikka Rämä kävi itse pumppaamassa polttoaineen junavaunusta säiliöautoon. Niinpä hän päätti rakentaa itse Kotkan satamaan oman ison miljoonien litrojen Stanoil-terminaalin.

Sinne ei tullut Neuvostoliitosta vaunullistakaan tavaraa maan hajottua, mutta Rämä vuokrasi terminaalia kemianyhtiöille ja pärjäsi sillä tavalla.

Rämä kertoo aina luottaneensa yrittämiseen, työntekoon, uskaliuteen ja rehellisyyteen. Koulutustakin hänellä on, kansakoulu.

Yrittäjänä hän on toiminut jo pikkupojasta asti. Kun Kouvolan kansakoulussa kerrottiin, miten vetyä valmistetaan, hän alkoi sitä tuottaa tinuri-isänsä tarvikkeista eli suolahaposta ja sinkistä. Vedyn hän pumppasi ilmapalloihin ja lähti myymään vappuna.

Pallot kuitenkin surkastuivat eikä kaupaksi mennyt yhtään. Mutta Risto sisuuntui ja vei paremmin sidotut pallot seuraavana päivänä myyntiin. Niissäkään ei vety pysynyt ja syyksi selvisi se, että suolahappo haurastutti pallot.

"Mutta siitä lähtien on ollut yritystä ja sisua, ja sillä ollaan pärjätty."

Rämä on aina puoltanut suomalaista työtä ja hankkinut suomalaisia tarvikkeita vaikka vähän ulkomaisia kalliimmallakin. Työväki on pidetty töissä huonompinakin aikoina.

Yksi kannattavuuden kulmakivistä oli kovan työn lisäksi se, että polttoaineiden kuljetus on hoidettu omin voimin.

Yhteistyön kariutumista SEO:n kanssa Rämä harmittelee vieläkin, vaikka asiat on saatu sovittua. Silloin bisnes kannatti kohtalaisen hyvin, koska SEO sai hankittua polttoainetta halvemmalla kuin yksittäiset yrittäjät.

"Kun yrittäjälle jäi bensiinistä palvelumaksua 40 penniä litralta, päätin antaa siitä 20 penniä asiakkaille. Kauppa kävi hurjasti ja asemille oli parhaimmillaan pitkät jonot", Rämä muistelee.

SEO:n jälkeen Rämä hankki polttoaineen Shellin kautta, jonka St1 osti muutama vuosi sitten. Nykyisin polttoaineita maahan tuovat Neste, St1 ja Teboil.

Nykyisin huoltoasemayrittäjille ei jää bensiinin myynnistä käteen enää mitään. "Tähän pitäisi kilpailuviraston puuttua. Nykyään isot maahantuojat myyvät bensiiniä halvemmalla kylmäasemilla kuin ne tarjoavat tukkukaupassa pienkauppiaille." Rämän mielestä tilanne on lainvastainen, koska isot maahantuojat käyttävät monopoliaan hyväkseen.

Kilpailuvirastosta kerrotaan, että virasto on tutkinut bensiinin polkumyyntisyytteitä useita kertoja tällä vuosituhannella, mutta väärinkäytöksiä ei ole havaittu. Tilanne eroaa esimerkiksi Valion maidon myynnistä siten, että polttoainekauppiailla on mahdollisuus tuontiin.

Jos taloustilanne kävisi kehnoksi, Rämä suunnittelee myyvänsä kylmäasemien tontit yksi kerrallaan, jolla uskoo pärjäävänsä eläkepäivien loppuun asti.