Välivuosi on vuosi elämää, ja nuoren kannalta tärkeintä on mielekäs tekeminen – hankalin tilanne on heillä, jotka jäävät yksin ilman tukea

Välivuodella tarkoitetaan tavallisesti aikaa, joka nuorella aikuisella jää lukion ja korkeakouluopintojen väliin Kuva: Jutta Mykrä

Kuvittele 19-vuotias nuori, jolla on oppimisvaikeuksia ja jonka lapsuudenperheessä alkoholi on maistunut paremmin kuin jälkikasvusta huolehtiminen. Tällä nuorella on taskussaan rimaa hipoen suoritettu ylioppilastodistus, mutta hänellä ei ole tietoakaan korkeakoulupaikasta tai ylipäätään suuntaa elämälleen.

Kuvittele seuraavaksi 19-vuotias nuori, joka on hyvä kohtaamaan toiset ihmiset ja kuuntelemaan heitä. Hän teki lukiossa aina parhaansa, ja sai puristuksesta palkinnoksi ylioppilastutkinnon. Nyt hän tarvitsee hengähdystauon miettiäkseen, mitä mahdollisuuksia elämällä on tarjota.

Nämä välivuoden viettäjät voivat aivan hyvin olla yksi ja sama henkilö. Ulkopuolisella tulkitsijalla vain on hyvin erilainen näkemys nuoren tilanteesta.

Välivuodella tarkoitetaan tässä jutussa ja yleiskielessä tavallisesti aikaa, joka nuorella aikuisella jää lukion ja korkeakouluopintojen väliin. Korkeakouluja puolestaan ovat yliopistot ja ammattikorkeakoulut.

Nuoren oma kokemus välivuodesta ei synny tyhjiössä, vaan ulkopuolisilla näkemyksillä voi olla vahvakin vaikutus lopputulokseen, huomauttaa Vamos Urapalveluiden projektipäällikkö ja valmentaja Tomi Pohjalainen.

”Jos aina joutuu kohtaamaan viranomaiset, instituutiot ja yhteiskunnan vaatimukset ongelmien kautta, se ei voi olla vaikuttamatta itsetuntoon ja siihen, miten yksilö katsoo tulevaisuuteen.”

Vamos on Diakonissalaitoksen palvelu työelämän ulkopuolella oleville 16–29-vuotiaille, ja Vamoksella on toimintaa 11 paikkakunnalla ympäri maata. Asiakkaissa on vuosittain satoja välivuoden viettäjiä.

”Toiminnan ydinajatus on kiireetön kohtaaminen. Moni asia ratkeaa, kun yksilön itsetunto vahvistuu ja hän alkaa uskoa tulevaisuuteen”, Pohjalainen sanoo.

Yhteiskunnallisen keskustelun ja arvojen koventuminen on Pohjalaisesta huolestuttavaa. Julkisessa keskustelussa elämä nähdään hänen mukaansa liian kapeasti jonkinlaisena yksisuuntaisena tienä, jossa harha-askeliin ei ole varaa.

Esimerkiksi välivuoden viettämisen taustalla saattaa olla jotain paljon monimutkaisempaa kuin se, että kalliin valmennuskurssin käynyt ja vahvojen turvaverkkojen ympäröimä nuori jäi yhtä pistettä vaille maan tavoitelluimmasta opiskelupaikasta.

Kun nuoren tilanteen taustoja aletaan ajan kanssa perata, syynä voi olla vakavia mielenterveyden haasteita, neuropoikkeavuutta, palvelujen ulkopuolelle jäämistä ja ulosottoon menneitä velkoja. Kun näihin juuriongelmiin on haettu apua, voidaan Pohjalaisen mukaan aloittaa identiteettityö, jotta nuori löytää omat vahvuutensa ja oppii sanoittamaan ne.

Suomi on iso maa, eikä maantiede valitettavasti kohtele välivuoden viettäjiä tasapuolisesti, Pohjalainen muistuttaa. Pääkaupunkiseudulla on aivan erilainen kattaus työ- ja opiskelupaikkoja ja ylipäätään laajempi palveluverkosto kuin pienellä muuttotappiopaikkakunnalla.

”Ei pienessä kunnassa ole välttämättä edes lääkäriä, joka kirjoittaisi lausunnon, jonka avulla nuori pääsisi ammatilliseen kuntoutukseen”, Pohjalainen kertoo.

Opiskelemaan lähtemisessä hankalimmalta ei välttämättä tunnu opiskelu sinänsä, vaan elämänmuutos, jonka se vaatii. Pienen paikkakunnan nuoren elinpiiri voi olla alun alkaenkin kapea, mutta muutto uudelle paikkakunnalle vaatii muutoksia elämän kaikille alueille ja lisäksi uusien sosiaalisten verkostojen luomista. Pohjalainen lisää, että sanavalmius toki kasvaa harjoittelemalla, mutta juuri uuden elämäntilanteen alun valtava kuormitus saattaa etukäteen tuntua ylivoimaiselta.

Korkeakoulujen aloituspaikkojen jakamisen uudet tuulet eivät ole muuttaneet sitä, että välivuosi on tilastojen valossa enemmän sääntö kuin poikkeus.  Kuva: Kari Salonen

Vaikka välivuoden viettämisen taustalla ei vakavia ongelmia olisikaan, opiskelemaan pääseminen voi olla vuosien savotta. Vuonna 2016 korkeakoulujen yhteishaussa otettiin laajasti käyttöön niin kutsutut ensikertalaiskiintiöt. Tämä tarkoittaa, että osa tutkintoon johtavien opintojen aloituspaikoista on varattu henkilöille, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan korkeakoulupaikkaa.

Lisäksi vuodesta 2020 lähtien yli puolet uusista opiskelijoista on valittu korkeakouluihin todistusvalinnalla, eli yleisimmin ylioppilastodistuksella. Vähintään puolet todistusvalinnan aloituspaikoista on varattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville.

Opiskelemaan on edelleen mahdollista hakea, vaikka takana olisi useita vastaanotettuja opiskelupaikkoja ja suoritettuja tutkintoja. Käytännön tasolla ensikertalaiskiintiöt ja todistusvalinta kuitenkin muuttivat opiskelupaikkojen vastaanottamisen logiikkaa.

Aiemmin esimerkiksi lääketieteelliseen pyrkinyt ylioppilas saattoi hakea kaiken varalta myös opiskelemaan kemiaa ja ottaa vastaan kemian opiskelupaikan ilman, että hänen tilanteensa lääketieteellisen hakuprosessissa muuttui seuraavassa yhteishaussa. Nykyään sama henkilö ei välttämättä halua menettää asemaansa ensikertalaisena hakijana, joten hän saattaa jatkaa ylioppilastutkintotodistuksena arvosanojen korottamista.

Tämä on huomattu myös oppilaitoksissa, joissa on paljon välivuoden viettäjiä, kertoo Jyväskylän Korpilahdella sijaitsevan Alkio-opiston rehtori Jaana Laitila. Kun todistusvalintauudistus astui voimaan kolme vuotta sitten, Laitilan mukaan kentällä tiedettiin heti, että muutos johtaa paineiden kasautumiseen lukioon.

Työssään Laitila on huomannut, että viime vuosina yhä useampi nuori on jäänyt lukioelämänvaiheeseen sen sijaan, että he siirtyisivät seuraavalle askelmalle ja alkaisivat suorittaa korkeakoulutasoisia opintoja avoimina opintoina. Lisäksi moni nuori suorittaa lukion alun alkaenkin neljässä, eikä kolmessa vuodessa, jotta mahdollisuudet huippuarvosanoihin paranisivat.

Laitila on ollut Alkio-opiston rehtorina 12 vuotta, ja sinä aikana opiston opiskelijoiden ikäjakauma on liikkunut ylöspäin. Aiemmin suurin osa opiskelijoista tuli opistoon suoraan lukiosta, mutta nykyään määrä on noin puolet.

Suomi on iso maa, eikä maantiede valitettavasti kohtele välivuoden viettäjiä tasapuolisesti. Kuva: Jaana Kankaanpää

Korkeakoulujen aloituspaikkojen jakamisen uudet tuulet eivät ole muuttaneet sitä, että välivuosi on tilastojen valossa enemmän sääntö kuin poikkeus. Ylioppilaiden pitämiä välivuosia on Tilastokeskuksen Koulutukseen hakeutuminen -tilastossa tarkasteltu vasta vuodesta 2015 alkaen, kertoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Anna Loukkola. Opiskelemaan pääsemisellä tarkoitetaan tässä tutkintoon johtavaa koulutusta, eli korkeakoulupaikkojen lisäksi ammatillista koulutusta.

Vuonna 2015 ensikertalaiskiintiö ei vielä ollut voimassa, ja tuolloin samana vuonna valmistuneista ylioppilaista opintojen pariin siirtyi 33 prosenttia. Vuosina 2016–2019, eli ensikertalaiskiintiön alkuvuosina, suoraan lukiosta korkeakouluopintoihin pääsi 28–30 prosenttia, ja todistusvalinnan alkuvuosina 2020 ja 2021 lukema oli 32–34 prosenttia. Viime vuoden tilastoja ei ole vielä saatavilla.

Vuosi ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen koulunpenkillä oli vuonna 2015 kaikkiaan 57 prosenttia edeltävän vuoden ylioppilaista. Vuonna 2018 lukema oli 50 prosenttia ja vuonna 2020 lukema oli noussut jälleen 57 prosenttiin.

Kaksi vuotta ylioppilastodistuksen saamisen jälkeen valtaosa on päässyt opiskelemaan. Vuonna 2015 opiskelemassa oli 69 prosenttia, heikoimmillaan määrä oli 65 prosentissa vuonna 2018 ja vuonna 2019 opiskelemaan oli päässyt 70 prosenttia kahden vuoden takaisista ylioppilaista. Kolme vuotta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen opiskelemassa oli vuosina 2015–2018 kaikkiaan 72–74 prosenttia.

Tilastojen perusteella näyttää siis, että esimerkiksi vuonna 2019 kolmatta välivuottaan jäi pitämään 30 prosenttia kahden vuoden takaisista ylioppilaista, mutta pitää muistaa, että kaikilla ylioppilailla ei ole alun alkaenkaan tavoitteena hakeutua koulutukseen. Myöskään ulkomaille kouluttautumaan lähteneet eivät näy välivuositilastossa. Lisäksi osa hakee koulutuksiin vain kerran tai pari, mutta saavuttaa välivuosinaan sen verran vakiintuneen ammatti-identiteetin esimerkiksi yrittäjänä, ettei koe koulutukseen hakemista enää tarpeelliseksi.

Välivuosi-sanan mielekkyyttä voi ylipäätään kyseenalaistaa, sillä nuori saattaa opiskella välivuoden aikana hyvinkin määrätietoisesti tai löytää oman juttunsa nimenomaan välivuoden ansiosta.

Alkio-opistossa opiskelija saa samalla opintomaksulla suorittaa niin paljon opintoja kuin haluaa. Opiston rehtori Jaana Laitila kertoo, että opistossa on tavallista suorittaa lukuvuoden aikana 1–1,5 vuoden korkeakouluopintoja vastaava määrä opintopisteitä, ja monet opiskelevat samalla lisäksi luovia aineita.

Harva korkeakoulujen tutkinto-opiskelija venyy moisiin opintosuorituksiin. Jos mielii valmistua tavoiteajassa, pitäisi korkeakoulussa opiskella 60 opintopistettä vuodessa, mutta esimerkiksi vuonna 2020 ammattikorkeakoulusta valmistuneista vain 57 prosenttia valmistui tavoiteajassa, ja yliopistosta vuonna 2020 ylemmän korkeakoulututkinnon saavuttaneista tavoiteajassa valmistui 34 prosenttia (Tilastokeskus 17.3.2022).

Opisto-opiskelijoiden opiskeluintoon vaikuttaa muutama seikka. Ensinnäkin kansanopistojen linjoilla opiskellaan päätoimisesti ja samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Lisäksi opistot sijaitsevat usein pienillä paikkakunnilla, ja usein opintomaksuun kuuluvat myös majoitus ja ruokailut opistolla. Laitila kertoo, että tiiviissä ja samanhenkisessä porukassa kaukana kaupungin sykkeestä opiskeluinto saattaa päästä kukkimaan ainutlaatuisella tavalla.

Opistossa oppii kaikenlaista muutakin kuin opetussuunnitelman sisältöjä, Laitila mainitsee. Opisto tarjoaa esimerkiksi turvallisen tavan opetella itsenäistä elämää.

”Ei näillä nuorilla ole hätää, sillä he ovat löytäneet tänne ja heistä pidetään huolta. Olen paljon enemmän huolissani niistä nuorista, jotka jäävät yksin ilman tukea”, Laitila muotoilee.

Välivuosi-sanan mielekkyyttä voi ylipäätään kyseenalaistaa, sillä nuori saattaa opiskella välivuoden aikana hyvinkin määrätietoisesti tai löytää oman juttunsa nimenomaan välivuoden ansiosta. Kuva: Pekka Fali

Eräs välivuoden viettämiseen liittyvä ydinkysymys piileekin juuri siinä, löytääkö nuori itselleen sopivaa ja mielekästä tekemistä välivuoden ajaksi. Tähän ongelmaan pureutuivat vuonna 2022 Joensuun Norssin eli Tulliportin normaalikoulun lukion opinto-ohjaajat Visa Tuominen ja Kati Huttu-Pantsari.

”Havaitsimme, että monet lukion päättävät aikoivat pitää välivuoden, mutta eivät lukion loppuvaiheessa olleet vielä suunnitelleet sitä mitenkään. Välivuoteen liittyen on valtavasti hyvää tietoa saatavilla, mutta sitä piti koota monesta eri suunnasta”, Tuominen kertoo.

Näistä pohdinnoista syntyi idea Välivuosi.net-sivustosta. Tuominen ja Huttu-Pantsari hakivat ja saivat sivuston toteuttamiseen rahoitusta Opetushallitukselta ja käytännön apuna olivat muun muassa Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjaajaopiskelijat.

Kuluneen 16 kuukauden aikana sivustolla on ollut tuhatkunta vierailijaa kuukaudessa. Sivuston kävijöitä on tuntunut kiinnostavan erityisesti välivuotta viettäneiden henkilöiden kertomukset sekä tiedonhaku siitä, kannattaisiko lähteä kansanopistoon opiskelemaan avoimia korkeakouluopintoja vai pitäisikö korottaa ylioppilastutkinnon arvosanoja.

Välivuosi.net-sivuston rahoitus on päättymässä tammikuussa 2024.

”Meidän näkemyksemme mukaan tällaiselle palvelulle on ollut kysyntää. Ainakin nettisivut jäävät elämään vielä joksikin aikaa hankkeen päättymisen jälkeen, jollei jatkorahoitusta tule”, Huttu-Pantsari kertoo.

Eräs välivuoden viettämiseen liittyvä ydinkysymys piilee siinä, löytääkö nuori itselleen sopivaa ja mielekästä tekemistä välivuoden ajaksi Kuva: Suvi Elo / Jaana Kankaanpää