Vapaus on suurin syy suomalaisten onnellisuuteen
Hapannaamaisuus saattaa olla ainakin talvisaikaan monilla suomalaisilla yleinen piirre. Se ei välttämättä kerro siitä, miten onnellisia nämä ihmiset ovat.Suomi on kansainvälisissä tutkimuksissa sijoittunut toistuvasti maailman onnellisimpien maiden joukkoon.
Tätä tulosta ovat monet suomalaiset epäilleet: ”Mitä? Ei kai nyt tällaisessa maassa voida olla onnellisia, kun suurin osa vuodesta on pelkkää pimeyttä ja kylmyyttä, itsemurhaluvut ovat maailman kärkeä ja masennuslääkkeet ja viina tekevät kauppansa.”
Aina on niitä, jotka murtuvat elämän rasitusten alla. Myös tietty hapannaamaisuus saattaa olla ainakin talvisaikaan monilla suomalaisilla yleinen piirre, mutta se ei välttämättä kerro siitä, miten onnellisia nämä ihmiset ovat.
Onnellisuus on jotain syvempää ja kokonaisvaltaisempaa kuin ulkoinen hehku. Onnellisuus on tunnetta siitä, että asiat ovat kutakuinkin niin kuin niiden pitääkin olla. Todellinen onnellisuus muistuttaa hengellistä kokemusta: kaikki on hyvin, minulta ei mitään puutu, olen juuri siellä missä minun pitääkin olla ja saan elää elämääni niin kuin haluan sitä elää.
Kyynikko saattaa todeta, että monet ihmiset ovat onnellisia siksi, että he tyytyvät niin vähään; toki onnellisuus määrittyy myös suhteessa ihmisen itsensä ja ympäristön odotuksiin.
Väitän silti, että Suomessa on useimpiin muihin maailman maihin verrattuna sellaisia asioita, jotka lisäävät kaikkien täällä asuvien onnellisuutta. Niistä tärkein on vapaus.
Afganistanin tapahtumat ovat taas yksi muistutus siitä, miten tärkeä arvo on vapaus. Etenkin naisten ja tyttöjen vapaudet ovat siellä nyt pahasti uhattuina.
Tiede-lehdessä raportoitiin jokin aika sitten tutkimuksesta, joka käsitteli suomalaisten ja ranskalaisten lasten kasvatusta. Vaikka maat ovat elintasoltaan lähes samalla viivalla, suomalaislapset ovat onnellisempia.
Syyksi tutkijat totesivat sen, että Suomessa lasten kasvatus on vapaampaa ja hierarkiat matalampia kuin esimerkiksi Ranskassa.
Suomalaiseen elämäntapaan kuuluu, että luontomme on kuin yksi suuri leikkikenttä, jossa saa jokamiehenoikeuksien turvin liikuskella – toki maanomistajan oikeuksia, luontoa ja hyviä tapoja kunnioittaen. Monissa maailman maissa edes tavalliseen metsään ei pääse kävelemään ilman, että maksaa pääsymaksun ja tilaa mukaansa oppaan.
Kirjoittaja on perheenisä, Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja ja luontokuvaaja Nurmijärveltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

