Parsa viihtyy Pellossa
Anthony Pickenon aivan lumoutunut Pellon Nuasjärven vaaramaisemastaja yöttömästä yöstä. Antti Raatikainen Kuva: Viestilehtien arkistoANTHONY PICKEN
PELLO (MT)
Loputtomalta tuntuneen taipaleen päässä, missä kännykässä ei ole kuuluvuutta, keltaisen puutalon oven avaa iloinen brittimies Anthony Picken.
Hän on muuttanut Pelloon viljelläkseen parsaa.
Miten ihmeessä hän on tänne päätynyt ja miksi? Miten voi keskieurooppalainen herkku menestyä karussa pohjolassa?
”Elämä ei saa olla liian helppoa”, Picken toteaa.
Suomeen hän muutti yksitoista vuotta sitten kansainvälisestä tiedekonferenssista löytyneen suomalaisen vaimon perässä.
”Halusin Suomessakin työskennellä kasvien parissa”, puutarha-alalla työskennellyt Picken kertoo. Hän ehti olla töissä muun muassa Järvikylän tarhalla.
Pariskunta muutti aina vain pohjoisemmaksi ja päätyi lopulta asuttamaan Pickenin vaimon äidin sukutilaa, Teeriniemeä, Pellon Nuasjärvellä.
Picken kasvatti parsan taimia ensin Pieksämäellä kasvihuoneessa.
Vuonna 2007 hän istutti taimet Teeriniemen tilan maille apunaan koko vaimon suku.
Viljely onnistui ja löi kaikki ällikällä.
”Sata prosenttia taimista selvisi ja kasvit näyttivät tyytyväisiltä. Oli suuri yllätys, että parsa viihtyy täällä näin hyvin.”
Parsa tarvitsee kasvaakseen vettä läpäisevän hiekkamaan. Picken kehuu etelään viettävää rinnettä Nuasjärven rannassa erinomaiseksi kasvupaikaksi.
”Järvi varastoi lämpöä, eikä rinne altistu hallalle”, hän kiittelee.
Picken asui aikaisemmin Keski-Englannissa Eveshamin seudulla, joka on kuuluisaa parsa-aluetta. Alun perin Pickenin ajatus oli viedä ”yöttömän yön parsaa” kotimaahansa Britanniaan, mutta logistiikka olisi käynyt liian hankalaksi ja kannattamattomaksi.
Parsaa kasvaa nyt hehtaarin alalla. Siitä puolet tuottaa satoa, jota kertyy noin 50 kiloa vuodessa. Picken myy koko sadon Rovaniemelle Ounasvaaran Sky-hotelliin.
Parsanviljely on Pickenille ja hänen vaimolleen syy asua Pellossa, mutta elantoa se ei pelkästään tarjoa.
Picken työskentelee päätoimisesti turistioppaana. Hän vetää revontulimatkoja ja yöttömän yön safareita. Myös vaimo on töissä tilan ulkopuolella.
Kesäkuusta huolimatta tiistaipäivä ei tunnu lainkaan kesältä. Lämpötila on kahdeksan astetta ja tuuli ujeltaa kymmenen metriä sekunnissa.
Picken painaa pipon korville ja esittelee viljelyksiään onnellisena käyttäen ylitsepursuavia adjektiiveja, jotka suomeksi käännettynä kuulostavat korneilta.
”Täällä on aivan fantastista, kun järvi on tyyni ja keskiyön aurinko paistaa.”
Parsan päät pilkistävät mullasta vasta siellä täällä. Kylmyys jarruttaa parsan kasvua, mutta ne ovat aivan tuloillaan.
”Vielä eilen päivällä pellolla ei näkynyt yhtään parsan versoa. Yöllä esiin oli tullut muutama, nyt niitä näkyy jo useita”, Picken kertoo helpottuneena.
”Ne ovat kuin tulivuori – mitä kauemmin kasvuunlähtö kestää, sen nopeammin ne tulevat esiin. Eräänä kesänä parsa kasvoi niin nopeasti, että sitä piti kerätä kolme kertaa päivässä”, hän muistelee.
Normaalisti parsaa aletaan kerätä toukokuun lopulla, Picken kertoo. Sesonki on ohi yleensä juhannukseen mennessä.
Suomessa parsaa kasvattaa vain muutama viljelijä.
Kokonaisviljelyala on Pickenin tiedon mukaan noin 12 hehtaaria.
Kysyntää olisi.
”Haluatko maistaa?” Picken kysyy ja tarjoaa mullasta nostamaansa punavihreää parsan versoa.
Haukkaan epäileväisesti, kunnes maku saa suun leveään hymyyn.
Mehukasta ja makeaa, aivan kuten Picken mainosti. Ei yhtään valjua tai kitkerää kuin Keski-Euroopasta tuotu parsa joskus.
Tätä lisää!
Suvi Niemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
