Tylsällä sahalla ei tehdä priimaa

Hyvinvoinnin nelikantateoriani, niin fyysisen, henkisen, sosiaalisen kuin taloudellisenkin osa-alueen merkityksellisyys on testattu arjessa moneen otteeseen ja todeksi havaittu. Kaikki neljä tekijää ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta.

Vaan mitä tehdä, kun vaatii itseltään liikoja? Olen ahne. Irrealistiset suunnitelmani karahtavat kiville kerta toisensa jälkeen, kun kaikki ei menekään ensi yrittämällä mallilleen. Ärsyynnyn. Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan on hakusessa.

Selkeät tavoitteet ja tietoisuus siitä, miksi niihin pyrkii, ovat kohdallani kunnossa. Tunnen unelmani ja motivaattoritkin on tarkkaan ainakin itselle selvitetty. Tylsällä sahalla ei tehdä tehokkaasti puuhommia, siksi olisi syytä olla monella tapaa priimaterässä. Ja näyttää esimerkkiä jälkikasvulle, mielellään muullekin maailmalle.

Kolmas onnistumisen avaintekijä, miten, on haastavin. Jotta muutos olisi aito, pitäisi uusi toimintatapa saada osaksi arkea. Automaattiseksi ja luontevaksi. Koska elo on täyttä, pitää osata rajata tarpeeksi pieniä muutoskohteita tosielämän integraation toimimiseksi. Ja hyväksyä, että kaiken ei tarvitse olla valmista tai täydellistä heti. Ei ehkä edes hautaan mennessä.

Vesipullo kahvipannun tilalle. Ei tuolle jotta voi sanoa kyllä tälle. Muutama lantti sivuun kesän rientoja varten. Hymy ja kiitollisuus matalalennossakin. Pyhä lupaus itselle: pieniä askelia haluttuun suuntaan valtavien harppausten ja turpa turpeeseen -kokemusten sijaan.