Joulukuusi yleistyi kouluista koteihin – koristeilla on korostettu jopa itsenäisyyden aatteita

Kansakoulun kuusijuhlan koristeltu kuusi löysi tiensä vähitellen jokaiseen kotiin. Kuva: Markku Vuorikari

Monen kansakoulun joulujuhlaa kutsuttiin kuusijuhlaksi, sillä juhlaan oli tuotu steariinikynttilöin valaistu kuusi. Koulujen kuusijuhlaperinne on säilynyt yllättävän samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen ja ympäri maan.

Juhlaan kuuluu joululauluja, joulukuvaelma, lausuntaa, tonttuleikkejä ja lopuksi joulupukkilaulu. Todistusten jaon yhteydessä annettava lahjapussi sisälsi omenan tai mandariinin, piparkakun, makeisen ja joskus myös pienen rusinapaketin. Lahjapussi on edelleen käytössä monessa alakoulussa.

Vuosikymmeniä sitten koulujen kuusijuhlissa jaettiin itse tehtyjä tai kaupasta ostettuja joulukortteja luokka­tovereille. Kortin osoitekohtaan kirjoitettiin vastaanottajan nimi sekä osoitteen kohdalle ”Kuusella”.

Koulujen kuusijuhla on ollut perheille tärkeä koulun ja kodin yhdistäjä. Ennen opettajan, oppilaan ja vanhemman välisiä kehityskeskusteluja kuusijuhla on ollut kevätjuhlan ja ensimmäisen koulupäivän ohella ainoita kontakteja koulun ja kodin välillä, jos kaikki koulussa sujui hyvin.

Jo juhlan nimikin kertoo, mikä metsäiselle kansalle on tärkeää. Kuusipuu on liittynyt kansanperinteeseen ja ollut suomalaisten suojana ja turvana aina. Talon viereen kuuluu kotikuusi.

Kansakoulun kuusijuhlan koristeltu kuusi löysi tiensä vähitellen jokaiseen kotiin.

Joulukuusi pystytettiin keskiajan lopulla jo eurooppalaisten kaupunkien keskustoreille. Näin oli esimerkiksi Tallinnassa, Riiassa ja Strasbourgissa. 1800-luvulla joulukuusia alettiin tuoda sisään kartanoihin ja pappiloihin.

Erityisesti itsenäistymisen jälkeen suomalaisissa kodeissa korostettiin kotimaisuutta niin, että joulukuusesta hylättiin ulkomainen rihkama ja aikakauslehdet esittelivät askarteluohjeita suomalaisten koristeiden valmistamiseksi.

Koristeita valmistettiin kiiltopaperista ja oljesta, jotka sopivatkin hyvin metsäkuusen hennoille oksille. Koristeina näkyi myös karamelleja, kiilto­kuvia, lippuja ja nauhoja.

Piparkakkuja ja omenia näkee koristeina eurooppalaisissa kuusissa ja kiilto­kuvissa, mutta suomalaiseen metsä­kuusen oksille ne ovat turhan painavia. Lankatontut, pumpulilumi sekä käpykoristeet yleistyivät myös.

Kauniita käärepapereita ja elintarvikepakkausten hopeapapereita, jopa pullonkorkkeja laitettiin sivuun, jotta niistä askarreltaisiin jouluksi koristeita.

Kuusenkoristevalmistaja Kalle Aimo Weiste iski suomalaisten koriste­tarpeeseen vuonna 1924. Hän aloitti koristeiden valmistuksen kotonaan Helsingin keskustassa Saksasta tuomallaan hopeapunoskoneella. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän osti tontin Helsingin Pukinmäestä, jossa koristeita valmistetaan yhä. Puhalletuista lasipalloista tuli kaikkien suomalaisten tunnistamia.

1800-luvulla kuusessa ei vielä käytetty latvakoristetta, vaan se vakiintui vasta vuosisadan vaihteessa. Oljista valmistettu latvatähti tai kaupasta ostettu lamettatähti on symboloinut Betlehemin tähteä.

Tähden rinnalla on käytetty myös latvaenkeliä. Myös siniristilippu on koristanut kuusen latvaa vuoden 1918 jälkeen, jolloin se hyväksyttiin nuoren valtion lipuksi.

Joulukuusenjalkana on perinteisesti ollut puinen ristikko. Siinä joulukuusta ei kastella, joten kuusi varisi tupaan. Ristikko valmistettiin yleensä tuoreesta puusta, jotta puu voisi imeä kosteutta ristikosta.

Joulukuusi saattoi seistä myös hiekalla ja kivillä täytetyssä saavissa tai ämpärissä ja pieni pöytäkuusi suuressa lasipullossa. Vesisäiliölliset metallijalat tulivat markkinoille noin sata vuotta sitten.

Joulun vietto päättyi loppiaiseen, jota ennen vietettiin 6. tammikuuta, tai viimeistään tammikuun 7. päivänä vietettyyn Nuutinpäivään. Vasta sen jälkeen kuusi vietiin pois.