Uhkien kierre murentaa unionin yhtenäisyyttä

Susanna Huhtinen Kuva: Viestilehtien arkisto

Euroopan unionin vetovoiman on voitu katsoa perustuvan demokratian, poliittisen vakauden ja taloudellisen vaurauden pohjalle. Nyt maanosa seisoo kuitenkin usean samanaikaisen pulman edessä.

Euroopan haasteet nivoutuvat toisiinsa ja muistuttavat asiantuntijoiden mukaan tulehtunutta kierrettä, jossa ongelmat johtavat uusiin ongelmiin.

Kansainvälinen finanssikriisi kärjistyi, kun investointipankki Lehman Brothers romahti Yhdysvalloissa syyskuussa 2008. Asuntomarkkinoiden lainakriisinä alkanut ilmiö johti kriisiin rahoitussektorilla ja lopulta miltei maailmanlaajuiseen taantumaan.

Katastrofin puhkeamisen jälkeen Euroopan maille kävi ilmi, että Kreikka oli vääristellyt kirjanpitoaan. Sen budjettialijäämä oli luultua huomattavasti suurempi.

Maan oli pyydettävä pelastusta unionilta. Tarinan jatko on piinallisen tuttu lähihistorian uutislähetyksistä.

Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman tutkija Tuomas Iso-Markku kuvailee vaurautta yhdeksi Euroopan unionin perustavista lupauksista.

”Rauhan ja vakauden pohja on tehnyt EU-järjestelmästä hyväksyttävän unionin sisällä, mutta se on ollut myös laajentumisen pohjana. Se on yksi syy EU:n vaikutusvallalle.”

Unionin naapurit ovat lähentyneet EU-maita osin siksi, että ne ovat halunneet osansa vauraudesta. Iso-Markun mukaan EU on nyt vähemmän vetovoimainen. Osaltaan kriisi on myös heikentänyt unionin painoarvoa kansainvälisissä suhteissa.

Liike- ja pankkihistoriaa tutkiva Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta sanoo, ettei euro tosiaankaan näytä sopivan yhteiseksi valuutaksi kovin erilaisille kansantalouksille.

Kuismasta oman keskuspankin ja valuutan puuttuminen näyttää tehneen kriisistä nousemisen lähes mahdottomaksi. Hänestä on ilmeistä, että onnistuakseen euro vaatii yhteistä talouspolitiikkaa ja rahapolitiikkaa. Liittovaltiokehitykseen ei ole ollut kaikilla halukkuutta, Kuisma toteaa.

”Mentiin liian nopeasti liian vaikeaan harjoitukseen. Haluttiin syventää integraatiota, mutta lopputuloksena yhtenäisyys rakoilee vahvasti.”

Tuomas Iso-Markku huomauttaa, että taloudellisen tilanteen heikkeneminen myös ruokkii populismia. Osittain se myös kasvattaa EU-maiden välistä kamppailua markkinoista ja resursseista.

Kuisma uskoo jopa euron murtumisen prosessin olevan jo käynnissä. Hän ei silti väitä ennustavansa tulevaa.

”Tähän on investoitu niin paljon poliittista pääomaa, että virheen myöntämiseen menee vuosia. Valuvikaa ei silti voi korjata rikkomatta koko valua ja aloittamatta alusta.”

Euroopan unionin suurin naapuri Venäjä on viime aikoina herännyt vanhojen voimiensa tuntoon. Presidentti Vladimir Putinin johdolla maa on horjuttanut Ukrainan itsenäisyyttä ja saanut Euroopan varpailleen.

Venäjä haastaa koko EU:n tähänastisen toimintamallin eli laajentumisen ja naapuruuspolitiikan.

Unioni on tähän mennessä nokitellut itänaapurin kanssa vain pakotteiden kautta, mutta Venäjä koetaan silti turvallisuusuhaksi.

Tuomas Iso-Markku arvioi Venäjän suurvaltapolitiikan vaikuttaneen koko EU:hun kansainvälisenä toimijana. Välit ovat selvästi kiristyneet.

”Suurin osa jäsenmaista näkee tilanteen uhkakuvana koko Euroopan turvallisuusjärjestykselle. Lisäksi konfliktiin liittyvät energia- ja kauppa-asiat koskettavat maita suoraa turvallisuusuhkaa laajemmin.”

Jäsenvaltiot suhtautuvat hyvin erilaisin tavoin Venäjän uhkaan.

Iso-Markun mukaan on merkillepantavaa, että ristiriidoista huolimatta jäsenmaat ovat pystyneet yhteistoimintaan esimerkiksi pakotteissa.

Välimeri on Euroopan Akilleen kantapää monella tapaa. Sen yli kuljetetaan massoittain laittomia turvapaikanhakijoita EU-alueelle. Ongelmat ovat kuitenkin ennen kaikkea meren toisella puolen. Välimeren alueen epävakaisuus on suurin syy pakolaiskysymyksen kärjistymiseen.

Arabikevään vaikutukset näkyvät yhä. Termillä viitataan mielenosoitusten ja kansannousujen sarjaan, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta vuonna 2010.

”Alueella on jo kauan ollut taloudellisesti heikot olot, ja tämä osaltaan johti arabikevään vallankumouksiin. Tätä siirtymävaihetta ei onnistuttu kontrolloimaan. Siinä EU:kin epäonnistui”, Tuomas Iso-Markku arvioi.

EU tuki pitkään nimellisesti demokratisoitumiskehitystä ja maiden talouskehitystä. Unionin panostus oli kuitenkin vähäistä, ja se vaikutti tyytyvän vakaisiin oloihin, joiden takana oli autoritäärinen hallinto.

Arabikevät puhkesi samalla, kun EU:n talouskriisi oli pahimmassa vaiheessaan. Poliittiset ja taloudelliset resurssit maiden tukemiseen olivat heikoimmillaan. Kun arabikevät kaatoi osan hallinnoista, EU oli uskottavuusongelman äärellä. Se oli ainakin epäsuorasti tukenut vanhoja hallitsijoita, jolloin se ei ollut uskottava apu uudistuksiin.

Iso-Markun mielestä pakolaisongelma tuo esiin eurooppalaisen solidaarisuuden puutteen.

Kiistelyn jälkeen EU:n sisäministerit sopivat lopulta heinäkuussa jakavansa 55 000 pakolaista jäsenmaiden kesken.

Pakolaisten lisäksi Välimeren alueen kuohunta lisää terrorismin pelkoa. Terrorismia ja poliittista radikalismia tutkiva tohtori Teemu Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, etteivät terrorismin uhkakuvat ja todellisuus ole täysin kohdanneet.

Eurooppalaiset pelkäävät Syyrian ja Irakin konfliktien heijastuvan niiden alueelle Isisin terroritekoina. Sinkkosen mukaan uhka on realistinen, kuten Charlie Hebdon tapaus Ranskassa osoitti. Ääri-islamistinen terrorismi on silti terrorismin harvinaisin muoto Euroopassa.

Sinkkosen mukaan terrorismi ylipäätään on harvinaista Euroopassa.

”Talouskriisin alettua oli spekulaatiota siitä, liittyykö äärivasemmiston ja -oikeiston reaktioihin terroritoimintaa. Pienessä mittakaavassa pelko on toteutunut, ja äärivasemmistolainen toiminta on hieman radikalisoitunut.”

Terroriteot ovat esimerkiksi tuhopolttoja. Tapauksia on muutamia kymmeniä vuosittain.

”Islaminvastaisuus on nousussa ja se herättää keskustelua yli maiden rajojen. Siihen liittyy myös oikeistopopulismin nousu. Kun rasistinen puhe tulee hyväksytymmäksi, se ruokkii ruohonjuuritason väkivaltaa.”

Sinkkonen ei usko ääriliikkeiden keikauttavan koko EU:n venettä.

”Jos yhteinen päämäärä tiiviistä liitosta kadotetaan, syyt ovat jossain muualla kuin ääriliikkeissä.”

Matti Riitakorpi

Avaa artikkelin PDF