Dinosauruksen munan fossiili on tuotu Kiinasta Ruotsiin 1960-luvulla, ja hiljattain Hurmeet ostivat sen kokoelmiinsa. Kuva: Raino Hurme
Metsäradion entisellä juontajalla on upea kartano ja haarniskakokoelma – mutta yksi miljoonia vuosia vanha esine lyö ällikällä
Raino Hurmeen elämä sai uuden suunnan, kun silmiin osui kartanon myynti-ilmoitus. Radion entisestä suosikkiäänestä on kovaa vauhtia tulossa kiireinen eläkeläinen.
Raino Hurme löysi kodin myös lukemattomille esineille, kun vanha kartano Somerolla siirtyi perheen omistukseen 2005. Kuva: Sanne KatainenSomeron kirkon silhuetti nousee komeasti Kirkkojärven takana, kun maisemaa katsoo Raino Hurmeen, 65, terassilta. Viimeisen päälle laitettua pihaa koristelevat antiikin tyyliset patsaat.
Toisin oli vuonna 2005, kun Hurme ja hänen puolisonsa Soili Suominen-Hurme saapuivat asuntonäytölle ensi kertaa.
”Järveä ei näkynyt lainkaan pajukon ja ohdakkeiden takaa. Nokkoset ja vatut olivat vallanneet pihan kuin prinsessa Ruususen tarinassa, ja maasturin pohja otti kiinni jo ennen kohdetta.”
Pariskunta ihastui ränsistyneen päärakennuksen kauniiseen kuistiin, ja maatilalla kasvaneena Hurme kiinnitti huomion kahteen asiaan: katto oli suora ja kivijalka pitävä. Molemmat asiat kertovat hyvästä rakennustavasta ja -tekniikoista yli sata vuotta sitten.
Somero on suurelta osalta savimaata, eikä tämä tontti tee poikkeusta. Perustus oli Härkälässä saatu pitäväksi latomalla muhkean kivijalan alle jopa parin metrin syvyyteen hirsikehikko – aikansa paalutus.
”Hirret säilyvät lahoamatta kosteassa savimaassa melko hyvin, minkä vuoksi Museovirasto varoitti salaojittamasta rakennusta kovin läheltä. Maan kuivuminen lahottaisi hirret, ja rakennus lähtisi painumaan”, sanoo Hurme.
Elämänmuutos käynnistyi noin 15 vuotta sitten, kun Hurmeen isä oli kuollut. Matkalla hautausmaalle silmiin osui lapsuudesta tutun rakennuksen myynti-ilmoitus.
”Talo tiedettiin kunnalliskodiksi, ja muistin nähneeni mammoja istumassa sen pihalla liinat päässä.”
Vanhuksille löytyi myöhemmin uusi paikka, ja tilan osti apteekkari-taiteilija. Hän piti kartanon päätaloa kesäisin ateljeena, mutta kunnostamattomana se veteli jo viimeisiään.
Uudet omistajat päättivät pelastaa päärakennuksen, vaikka he olisivat voineet asua hyvin myös pihapiirin kunnostetussa asuinrakennuksessa.
”Kartanoon on uponnut näinä vuosina paljon tupakkia, mielenrauhaa ja rahaa”, Hurme sanoo ja huokaisee.
Ensin uusittiin katto, jonne asennettiin samalla aurinkopaneeleita. Energian hinnan noustua ne tuottavat nyt varsin mukavasti, sillä sähköyhtiö ostaa ylijäämäsähkön. Edellisellä viikolla paneelit tuottivat joinain päivinä jopa 70 kilowattituntia.
Seinät ja lattiat jätettiin pinnoiltaan ennalleen, mutta lahot korjattiin ja selluvillaa puhallettiin painuneisiin eristeisiin.
”Lattialankut ovat kiinni 4–5 tuuman rautanauloilla. On selvä, että niitä ei saa pois rikkomatta lankkuja.”
Yhteistyötä on tehty niin Museoviraston kuin vanhoihin kartanoihin erikoistuneen arkkitehdin kanssa. Remontit ovat edenneet noin 20 000 euron vuosibudjetilla. Samalla 1882 valmistunut rakennus valottaa vähin erin salaisuuksiaan.
Tilan historia ulottuu jo keskiajalle, ja esimerkiksi pihapiirissä oleva holvikellari on rakennettu 1500-luvun lopulla. Se paljastui yllättäen ja on nyt kunnostettu. Kesähelteilläkään lämpö ei nouse siellä paljon kymmenen asteen yläpuolelle.
”Eräissä häissä seurue vietti kesäkuumalla siellä aikaansa virvokkeita nauttien”, Hurme naurahtaa.
Viitisen vuotta sitten kartanon näyttely- ja majoitustoiminta alkoi muuttua päätyöksi. Pariskunta päätti jättää ansiotyöt ja palata osittain takaisin Somerolle.
Tuttu ääni radiossa vaikeni, sillä Hurme oli juontanut Metsäradiota kolmisenkymmentä vuotta. Pitkän uran aikana maailma muuttui, ja Metsäradion kuulijamäärät laskivat miljoonan huippulukemista. Lopulta työnantaja päätti lopulta muuttaa sen luontoradioksi.
Päätös on saanut myös kritiikkiä kuulijoilta, kuten voit lukea tästä MT:ssä tänä vuonna julkaistusta mielipidekirjoituksesta.
”Olin työskennellyt 33 vuotta maa- ja metsätaloustoimittajana, ja olisi ollut vaikeaa löytää enää sillä sektorilla kovempia haasteita.”
Kuka?
Raino Hurme, 65, on eläkkeellä oleva maaseutuyrittäjä Somerolta.
Työskenteli 33 vuotta Yleisradiossa maa- ja metsätaloustoimittajana ja muistetaan Metsäradion äänenä.
Perheeseen kuuluu puoliso Soili Suominen-Hurme sekä 25-vuotias poika.
Harrastaa esineiden keräilyä, ja erityisesti itämaisten esineiden kokoelma on kattava.
Härkälän kartanosta on tullut vähitellen koti ja uusi työpaikka sen jälkeen, kun pariskunta vuonna 2005 hankki sen.
Toimittajan ura ei ollut itsestäänselvyys.
Hänen isoisoisänsä oli ostanut maatilan Someron Pitkäjärven rannalta 1800-luvun lopulla. Kun Hurmeen oma ammatinvalinta oli ajankohtainen, sukutilalla oli 50 hehtaaria peltoa ja 30 metsää.
”Viljatilana se olisi ollut sivutoiminen työ. Mukaan olisi ollut pakko saada myös karjaa, jotta elämä ei olisi ollut nitkuttamista eteenpäin.”
Pellot ovat nyt vuokralla, mutta sukutilan metsiä Hurme on hoitanut. Tukkien myynnistä tullut raha on auttanut kartanon remontoinnissa.
Hurmeiden nykyisen asunnon vuonna 1882 rakentaneen Emil Gammalin lähtökohdat olivat jotain muuta kuin Pitkäjärvellä tilalliseksi ryhtyneen isoisoisän. Tällä kartanolla oli parhaimmillaan 11 torppaa ja 1500 hehtaaria maata. Muutaman kymmenen vuoden aikana valtaosa maaomaisuudesta jouduttiin kuitenkin pilkkomaan pienemmiksi tiloiksi.
Emil Gammalia ja Raino Hurmetta yhdistää yhteisen talon lisäksi myös pankkihistoria. Gammal oli aikoinaan perustamassa Someron Säästöpankkia, ja Hurme on 100 vuotta myöhemmin sen hallituksessa. Pankki selvisi kuivin jaloin ja itsenäisenä 1990-luvun pankkikriisistä ja on Suomen suurimpia maatalousrahoittajia.
Myös pankit ovat saaneet kuulla kunniansa, kun maataloussektorin vaikeuksia on yritetty ratkoa. Hurme ymmärtää tuottajien kiukun mutta sanoo, että yhteisellä asialla ollaan.
”On kaikkien etu, että maatilojen toiminta jatkuu. Jos 1,5 miljoonan navetta menee konkurssiin, ei siitä paljon pankille jää. Noin kalliin investoinnin jälleenmyyntiarvo on minimaalinen.”
Hän lisää, että tulevaisuudessa tiloilta kysytään entistä enemmän laskentataitoa ja kykyä ajoittaa vaikkapa lannoitteiden osto oikeaan hetkeen. Lisäksi konekalustolla on järkevä hankkia tuloa myös silloin, kun töitä omalla tilalla ei ole.
Hurmeen perheessä elanto tulee tulevaisuudessa eläkkeiden lisäksi yhä enemmän matkailusta, ja siihen hyvän markkinaraon antavat keräilyesineiden näyttelyt. Lisäksi päärakennuksessa on vaihtuvia näyttelyitä, kuten tänä kesänä Päivi Arvosen valokuvia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta.
Vanhan tavaran keräily on pariskunnan rakas harrastus, ja kartanossa ne ovat saaneet arvoisensa kodin. Varsinkin Kiinan ja Japanin kokoelmat ovat ainutlaatuisen kattavat. Vastaavia Samurai-haarniskoja ei löydy Lontoota lähempää.
He pyrkivät ostamaan esineitä vain luotettavista antiikkihuutokaupoista, mutta taitavat väärennökset löytävät tiensä niihinkin.
”Erityisesti rahojen ja metalliesineiden aitouden varmistaminen sataprosenttisesti on joskus lähes mahdotonta.”
Esineiden arvon määrää ostaja. Jos maksuhalu ja -kyky kohtaavat, saattaa tulla yllätyksiäkin.
”Kerran eräs kiinalainen lautanen oli myynnissä huutokaupassa 200 eurolla ja hävisin kisan 150 euron tarjouksellani. Se huudettiin 50 000 eurolla, kun USA:ssa asuva kiinalaistaustainen miljardööri tahtoi sen.”
Vaimo Soili Suominen-Hurme ihmettelee toisinaan, miksi mies puhuu ostamatta jääneistä esineistä eikä hyvistä, onnistuneista kaupoista.
Jälkimmäisiin kuluu esimerkiksi miljoonia vuosia vanha dinosauruksen munan fossiili, jonka Hurmeet onnistuivat hankkimaan viisi vuotta sitten Ruotsista.
”Näitä tulee vastaan vain kerran elämässä.”
Kun Raino Hurme tuli ensi kertaa tontille, oikealla näkyvästä maakellarista ei näkynyt mitään. Se paljastui 1500-luvun rakennelmaksi ja tilan vanhimmaksi. Kuva: Sanne KatainenLue lisää:
Metsäradio elää kuulijoiden mukana
MT:n juttu Raino Hurmeesta vuodelta 2012: Metsäradion syke pysyy metsässä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
