Video: "Pidän kilpailemisesta, sen vuoksi olen tämän elämäntavan valinnut" – Veera Peltokangas pyrkii kenttäratsastuksessa maailman parhaimmistoon

Veera Peltokangas ja Hiljalan Fantom voittivat tänä vuonna kenttäratsastuksen Suomen-mestaruuden Niinisalossa. Sari Haapamäen omistama kantakirjaori on ensimmäinen suomenhevonen, jolla Peltokangas on ratsastanut. Kuva: Johannes Tervo

Veera Peltokangas oli yhdeksänvuotias, kun hän lähti isänsä kanssa käytettyä autoa katsomaan.

"Menimme iskän kanssa taloon, jossa oli auton lisäksi myynnissä kolmevuotias poni."

Kaupat syntyivät sekä autosta että ponista. Se oli menoa sitten, Veera innostui ratsastuksesta toden teolla.

"Välillä meno oli tosin villiä. En ollut ratsastanut aikaisemmin. Sanotaan, että ratsastuksesta tietää jotakin, kun on pudonnut satulasta sata kertaa. Minulla sata kertaa täyttyi ponin kanssa jo alussa."

Ratsastus kiehtoo yhä. Harrastuksesta on tullut Veera Peltokankaan, 27, ammatti.

"Todella laadukas hevonen, jolla on hyvät liikkeet ja hyvä hyppykyky", Veera Peltokangas kuvailee Hiljalan Fantomia, jota myös Fantiksi kutsutaan. Kuva: Johannes Tervo

Ensimmäinen poni oli aluksi Perhon Oksakoskella Ari Anttilan ja Tiina Linnan ravitallilla, jossa hevosten käsittely tuli tutuksi. Taidot karttuivat Niina Lehtimäen ratsastuskoulussa Takalan tallilla Vetelissä.

Kilpaileminen alkoi kiinnostaa pian. Veera Peltokangas tiesi löytäneensä lajinsa, kun oli kokeillut ratsastuksen kuninkuuslajiksi kutsuttua kenttäratsastusta.

"Sitä se on, kuninkuuslaji. Hurjapäiden hommaa."

Yläasteen jälkeen Peltokangas muutti Perhosta Lapinlahdelle.

"Opiskelin lukiossa ja tein tallitöitä Paavo Huttusen omistamassa valmennuskeskuksessa, jossa jatkoin ylioppilaskirjoitusten jälkeenkin. Samalla aloittelin kansainvälistä kilpailu-uraani."

Kaikki alkaa olla valmista harjoitukseen. On aika siirtyä tallista kohti Perhon maaseutuopiston maneesia. Kuva: Johannes Tervo

"On nähtävä enemmän", Peltokangas kuvaa tuntemusta, joka vei hänet ulkomaille. Vuonna 2014 hän pääsi työhön Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven tallille Saksaan.

"Elmo ja Sanna ovat tällä hetkellä eniten kansainvälisiä arvokisoja kiertäneet suomalaiset kenttäratsastajat. Vuosi heidän tallillaan oli antoisa."

Peltokangas oli tallitöissä – "tein kaikkea karsinoiden siivouksesta lähtien" – mutta myös Jankarin ja Siltakorven valmennuksessa.

Perhon maaseutuopiston kulkuväylät ovat sen verran jäiset, että Veera Peltokangas ja Hiljalan Fantom etenevät rauhallisesti. Kuva: Johannes Tervo

Kenttäratsastuksen maastokokeessa esteradalla vauhti on toinen: suomenhevosten syyskuisessa mestaruuskilpailussa Niinisalossa tempovaatimus oli 490 metriä minuutissa. Puoliveristen hevosten korkeimman tason kilpailuissa vauhti on 570–580 metriä minuutissa. Kuva: Johannes Tervo

"Nälkä kasvaa syödessä. Tasokkaat tallit kiehtoivat. Lisäksi halusin parantaa englannin taitojani", Peltokangas kertoo päätöksestään muuttaa Englantiin.

BEC-ajokortin omistava Peltokangas talutti silloiset kaksi hevostaan kuorma-autoon, ajoi Kanaalin rantaan ja matkusti saarivaltakuntaan.

Sitä ennen hän oli lähettänyt sähköpostia useisiin talleihin. Vain yksi vastasi. Se riitti, sillä vastaus ei tullut mistä tahansa.

"Kutsu Oliver Townendin tallille oli enemmän kuin osasin odottaa."

Townend oli maailman parhaita kenttäratsastajia jo tuolloin, vuonna 2015. Nyt hän on maailmanlistan ykkönen.

Veera Peltokankaan laji on ratsastuksen kuninkuuslajiksi kutsuttu kenttäratsastus. Nyt on meneillään kouluratsastuksen harjoitus Perhon maaseutuopiston maneesissa. Kuva: Johannes Tervo

"Kolmen viikon tutustumisjaksolla vakuutuin, että haluan Englantiin."

Asia sopi myös Townendin tallille, Peltokangas oli tervetullut. Hänen uusi osoitteensa oli Ellesmere lähellä Walesin rajaa.

"Ensimmäinen vuosi oli karsea, koska en ymmärtänyt paikallisten puheesta juuri mitään."

Talli on suuri, hevosia oli noin 50. Kaikilla oli kiire, asiat kerrottiin vain kerran, sitten ne piti osata.

Periksi ei anneta -asenne auttoi. Wales-vaikutteinen englanti alkoi sujua.

Peltokangas oli Englannissa runsaat kolme vuotta, josta isoimman osan Ellesmeressä. Hän teki tallitöitä, mutta pääsi myös valmentamaan hevosia, joista Townend valitsi kilparatsunsa.

"Vajaan vuoden olin toisessa tallissa, lähellä Skotlantia."

Kouluratsastuksen lisäksi kenttäratsastukseen kuuluvat esteratsastuskoe ja maastokoe. Kuva: Johannes Tervo

Kesällä 2018 Peltokangas palasi Suomeen. "Oli pakko päästä tauolle, olin lopen väsynyt."

Hän oli tehnyt pitkiä päiviä lukiovuosistaan lähtien: opiskelua, työtä, harjoittelua, valmistautumista kilpailuihin, kilpailuja, ajoa kuljetusautolla ristiin rastiin Euroopassa. Lomat – mitä ne ovat?

Lepo kotimaisemissa tepsi. "Syksyllä 2018 kilpailuviettini alkoi herätä, kävin kisakiertueella Puolassa."

Tieto Peltokankaan paluusta Suomeen oli kiirinyt ratsastuspiireissä, hän alkoi saada valmennuspyyntöjä. Viime keväänä hän perusti oman yrityksen.

"Minulla on oppilaita. Lisäksi otan hevosia ratsastettavaksi. Omistaja maksaa kisakulujen lisäksi hevosen valmennuksesta ja kilpailutuksesta."

Kun kilpailutettavana oleva hevonen menestyy, sen myyntiarvo nousee. Onnistumiset lisäävät hevosen kysyntää myös jalostuksessa.

Muutto uudelleen ulkomaille on todennäköinen, Veera Peltokangas kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Ratsastus huipputasolla on ankaraa työtä, joka kysyy myös rahaa. "Tulen normaalituloisesta perheestä, en ole voinut keskittyä vain ratsastamiseen."

Talouden realiteetit ovat tulleet vastaan hevosenomistajanakin.

"Saksassa minulla oli erittäin hyvä ratsu, jolla kilpailin nuorten hevosten MM-kisat Ranskassa. Sain hyvän tarjouksen, myin hevosen. Oli pakko, jotta pystyin jatkamaan."

Kun ei ole varaa olympiatason ratsuun, on ostettava nuori, muutaman tonnin hevonen ja aloitettava koulutus. Se on kymmenen vuoden työ.

"Kolmevuotias hevonen, muutama vuosi koulutusta ja kuuden tai seitsemän vuoden ikäisenä nuorten ratsujen kisoihin. Parhaimmillaan hevonen on 10–13-vuotiaana."

"Minulla on kolme hevosta. Jos niistä yksi menee rikki eivätkä toiset ole kykeneviä nousemaan huipulle – siinä sitä sitten ollaan", Peltokangas miettii.

Tilanne on toinen maailmanlistan kärjessä. "Entinen pomoni Oliver Townend valitsee ratsunsa noin 50 hevosen joukosta."

Peltokangas muistuttaa, että myöskään Townendilla ei ole syntymälahjanaan isoa omaisuutta. "Hänkin on joutunut joskus luopumaan parhaista hevosistaan."

Townend on lahjakas ja ahkera, hän on onnistunut kilpailuissa ja saanut varakkaiden hevosia ratsastettavakseen. Taloudellinen riippumattomuus on suonut aikaa valmentautumiseen, jolloin on tullut lisää menestystä.

"Matka Suomesta kansainvälisiin kilpailuihin on pitkä, se on raskas myös hevosille. Esimerkiksi Saksasta reissut sujuvat vaivattomammin." Kuva: Johannes Tervo

"Valmennan kutakin hevostani saman verran", Peltokangas kertoo.

Hänen hevosensa ovat Silver Minnie, Candy Girl ja Waterlily.

"Silver Minnie on kymmenvuotias puoliverinen, jossa on täyttä verta yli puolet. Ostin hevosen Saksassa Sanna Siltakorvelta, jonka oma kasvatti Silver Minnie on."

"Kilpailemisen Silver Minniellä aloitin, kun hevonen oli kuusivuotias. Minnien paras puoli on hyppykyky. Ratsastettavana se on aika haastava."

"Olen tällä hetkellä ratsastajana neljän tähden kilpailujen tasolla, jonne olen noussut Silver Minnien ansiosta", Peltokangas kertoo.

Myös Candy Girl on kymmenvuotias.

"Olen omistanut hevosen viisi vuotta. Saksassa kilpailin Candy Girlillä paljon nuorten hevosten kisoja. Välillä Candy Girl oli Natalia-siskoni ratsuna."

"Candy Girl on kyvykäs hevonen, joka on helpompi ratsastaa kuin Silver Minnie."

Waterlily on Peltokankaan hevosista nuorin, kahdeksanvuotias.

"Waterlily on lupaava hevonen, se on ollut omistuksessani kolme vuotta. Olemme kiertäneet Waterlilyn kanssa kolmen tähden kisoja."

Veera Peltokangas perusti oman yrityksen viime keväänä. "Jatkan valmennuksia Suomessa, vaikka asuisinkin muualla." Kuva: Johannes Tervo

"Pidän kilpailemisesta. Sen vuoksi olen tämän elämäntavan valinnut. Tavoitteeni on saavuttaa maailman parhaimmiston taso", Veera Peltokangas sanoo.

Muutto uudelleen ulkomaille on todennäköinen.

"Matka Suomesta kansainvälisiin kilpailuihin on pitkä, se on raskas myös hevosille."

Ratsastuksessa on kyse kokonaisuudesta, ratsukon yhteistyöstä. Kun maailman kärkeä kurotellaan, kaiken on oltava kunnossa.

Ratsastajan lisäksi hevosella on oltava huippuominaisuudet, jotka poimitaan esiin valmennuksessa.

"Hevosistani Candy Girl on tasolla, jolta pääsy vuoden 2021 EM-kisoihin voi onnistua."

Jos EM-tavoite onnistuu, Peltokankaalla on jo seuraava mielessään: Pariisin olympialaiset vuonna 2024.

Lue lisää: Veera Peltokangas ja Candy Girl kiitävät Ypäjän maastoradalla hopeamitalin arvoisesti – maisema vaihtuu 550 metriä minuutissa!

• Aktiivisesti kilpaileva 27-vuotias kenttäratsastaja, valmentaja kaikissa ratsastuksen lajeissa, yrittäjä.
• Asuu syntymäkunnassaan Perhossa, jossa toiminut tallimestarien sijaisena maaseutuopistossa.
• Oma yritys Vepel Horses T:mi aloitti tänä vuonna.
• Työskennellyt Englannissa Oliver Townendin tallissa ja Saksassa Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven tallissa.
• Kolme hevosta omassa tallissa: kymmenvuotias Candy Girl, niin ikään kymmenvuotias Silver Minnie ja kahdeksanvuotias Waterlily.
• Kilpailusaavutuksia 2019: senioreiden SM-hopea, suomenhevosten SM-kulta.
• Vahvin ominaisuus: "Peräänantamattomuus, en luovuta. Joskus se voi tosin olla huonokin ominaisuus. Väsyneenä saatan treenata liikaa, kun en aina tunne rajojani."
• Tavoite: Nousta kenttäratsastajana kovimmalle kansainväliselle tasolle. "Olisi hienoa päästä edustamaan Suomea olympialaisiin sekä EM- ja MM-kilpailuihin."
• Juuri nyt: Miettii muuttoa ulkomaille. "Jatkan valmennuksia Suomessa, vaikka asuisinkin muualla."
• Harrastus: Lukeminen. "Tällä hetkellä luen Stephen Hawkingin viimeiseksi jäänyttä teosta Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin."