Someriidan saa aikaan jopa hiihtämisestä – eräs tärkeä ihmisyyden taito katoaa meiltä verkon syövereihin
Kun kasvotusten käytävä vuorovaikutus siirtyy someen, väärinkäsitykset kasvavat ja ääripäät korostuvat.18.1.202320:30
Olen metsätieteiden opintojeni aikana ollut usein kenttäkurssilla erään savolaisen ystäväni kanssa. Yhdessä vietettyjen viikkojen aikana minun – uusimaalaisen – puheeseen hiipivät sanat mie ja sie.
Toisella ystävälläni on tapana työntää nenänvartta pitkin valuvat silmälasit tietyllä tavalla takaisin paikalleen. Hänen seurassaan minäkin teen niin.
EU:n metsäpolitiikkaa seuraavana henkilönä aihe on toisinaan pinnalla myös töiden ulkopuolisissa keskusteluissa. Metsänomistajakavereideni kanssa pohdin, onko jatkuvalla syötöllä tulevissa asetuksissa enää mitään järkeä. Ilmastoahdistusta potevien kavereiden kanssa mietin, että onneksi jotain edes yritetään tehdä.
Ilmiö ei ole mitenkään epätavallinen. Päinvastoin: Ihmisillä on useinkin tapana mukauttaa omaa käyttäytymistään keskustelukumppanin eleisiin ja puheeseen.
Yksilökohtaista on, miten usein ja millä suuruudella käytöksen peilaamista tapahtuu. Minä taidan olla ihmiskameleontti, sillä imaisen keskustelukumppanin murteen, eleet ja äänenpainon osaksi omaa viestintääni minuutessa.
Käytöksen peilaaminen edistää empaattista vuorovaikutusta. Se voikin parantaa ymmärrystä sellaisten ihmisten välillä, joilla on varsin erilaiset mielipiteet.
Siksi on huolestuttavaa, miten kasvotusten käytävä keskustelu on siirtynyt internetin palstoille ja sosiaalisen median kanaviin. Rivien välistä lukemalla ei saa tulkittua viestiä samalla tavalla kuin kasvotusten, ja pelkälle nimimerkille vastatessa ei aina tule ajatelleeksi, että kärkevillä kommenteilla voi pahoittaa toisen mielen.
Eri sukupolvetkin kirjoittavat aivan eri tavalla. Somessa syntyy väkisinkin väärinkäsityksiä, jotka selviäisivät kasvotusten saman tien.
Empaattisen keskustelun sijaan somessa alkaa helposti suututtaa. Miksei toinen kirjoittelija ymmärrä, miten asiat oikeasti ovat?
Hiilinielut, maatalous, koronavirus, hoitajapula... lista mielipiteitä jakavista aiheista jatkuu loputtomiin. Eikä aiheiden tarvitse edes olla kovin poliittisia: Someriidan saa aikaan vaikka hiihtämisestä tai marjojen poimimisesta.
Vielä muutama vuosi sitten ihmettelin, miten hiihtäjät voivat niin raivostua, jos joku ulkoiluttaa koiraa ladun tuntumassa. Pari vuotta sitten innostuin hiihtämisestä, kun ala-asteen liikuntatunneilta jääneet kauhukuvat hikisistä ylämäen kapuamisista ja alamäissä pyllähtelystä olivat tarpeeksi hälvenneet.
Ladulla kävelijät alkoivat heti kismittää.
Koitan pitää tämän muutoksen mielessä aina, kun somessa tekisi mieli näpäyttää hölmön kuuloisia mielipiteitä. Erilaisia ajatuksia ei aina pysty käsittämään, mutta yleensä niille löytyy jokin ymmärrettävä selitys.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
