"Eri rypäleistä tulee erimakuista viiniä, niin tietenkin eri maidoista tulee erimakuista jäätelöä", sanoo luksusjäätelön valmistaja

Petri Laukontaus uskoo, että Suomessa osataan arvostaa maatiaisrotujen maitoa vasta kun sillä on menestytty ulkomailla. Olennainen osa Suomen jäätelön brändiä ovat tyylikkäät jäätelöpurnukat. Kuva: Carolina Husu

Mikään ei vihjaa ulospäin, että teollisuusalueen betonirakennuksessa on jäätelötehdas, josta viedään ylellistä jäätelöä Euroopan statuskaupunkeihin. Jäätelötehtaan perustaja ja omien sanojensa mukaan myös talonmies on Petri Laukontaus, Suomen Jäätelön toimitusjohtaja.

Kantavana ideana yrityksen jäätelössä on Suomen alkuperäisrotujen maito. "Eri rypäleistä tulee erimakuista viiniä, niin tietenkin eri maidoista tulee erimakuista jäätelöä", Laukontaus sanoo.

Myös Suomen ulkopuolella ollaan kiinnostuneita suomenkarjan maidosta tehdystä jäätelöstä, nimittäin Muji-niminen iso kansainvälinen yritys otti yhteyttä Laukontaukseen. Japanilainen lifestyle-ketju halusi ottaa täksi kesäksi myyntiin Suomen Jäätelön tuotteita. "Pariisi, Lontoo, Barcelona, Müchen, Milanoon menee ensi viikolla", Laukontaus luettelee. "Ihan piristävä juttu, maailman pienin kohtaa maailman suurimman."

Laukontaus haluaisi, että Suomi-jäätelö saisi tukevan jalansijan maailmalla. "Kun on ruotsalainen lihapulla, niin eikö voisi olla suomalainen jäätelö?" Hän uskoo yrityksellään olevan hyvät mahdollisuudet menestyä ulkomailla. "Osittain myös näen, että täytyy ulkomailla käydä menestymässä, että Suomessa ymmärretään, mikä arvo on suomenkarjalla." Hänen kokemuksen mukaan suomalaisista yllättävän harva on suomenkarjasta kiinnostunut, kun taas japanilaiset innostuvat sellaisista asioista.

Maito tulee Ahlmanin tilalta Tampereelta, missä on ainoastaan kyyttöjä, lapinlehmiä ja länsisuomenkarjaa. Jäätelömauissa on monia tuttuja: suklaa, lakritsi, pistaasi. Pelkistetyin mauista on maitojäätelö, jota Laukontaus kehuu erinomaiseksi tuoreiden mansikoiden kanssa.

"Kyllä se sen verran hyvää on, että Skandinavian ensimmäisen kolmen Michelin-tähden ravintolan keittiömestari Oslossa sanoi, että ehdottomasti parasta teollista jäätelöä, mitä he ovat ikinä maistaneet." Lisäksi kausimakuja valmistetaan raparperista kotimaisista marjoista silloin kun ne ovat kypsiä."

Hennonvihreä kuusijäätelö on yrityksen eniten myyty jäätelö. Erityisesti ulkomaille on se kelvannut. Kuusijäätelö on tehty yhteistyössä muotoiluyritys Artekin kanssa. Laukontaukselta oli kysytty, miltä Artek maistuu. "Puultahan se tietysti maistuu", hän vastaa. Satokausi kuusessa on armollinen. "Kuusi on niitä harvoja raaka-aineita, joita Suomen luonto tarjoaa tuoreena ympäri vuoden."

Jäätelötehtaassa valmistetaan jäätelöä ja sorbetteja kolmatta kesää. Päivässä tehdään parista sadasta pariin tuhanteen litraan. Työntekijöitä on kahdesta viiteen riippuen sesongista. Ravintoloille valmistetaan jäätelöitä myös valtarotujen maidosta, jotta ne saadaan laktoosittomana.

Laukontauksella on pitkä historia elintarvikealalla. Ensimmäiset kastikkeet hän teki vuonna 1994 isänsä autotallissa. Sitä seurasi jakso palkollisena eri elintarvikeyrityksissä. Vuonna 1998 hän perusti ensimmäisen elintarviketehtaansa, jossa valmistettiin muun muassa lihapullia ja lentoyhtiöiden bisnesluokkaan ruokakomponentteja. "Kaikkea sitä tuli kokeiltua" hän pohtii. Hän myi yrityksen pois vuonna 2008 ja teki maisemanvaihdoksen Pariisiin, jossa hän kävi patissiere- eli leivontakoulutuksen.

Vuonna 2010 hän perusti juurileivontaan erikoistuneen leipomon. Yrityksen ensimmäinen investointi oli jäätelökone, jolla Laukontaus ryhtyi tekemään jäätelöä ravintoloille. Leipää meni kuitenkin paljon, ja jäätelönteko jäi pakon sanelemana sivummalle, kunnes hän päätti myydä leipomon pois. "Siirryin leivästä sitten lempilapseeni jäätelöön", Laukontaus kertoo. "En ole koskaan ollut hirveän hyvä aamuherääjä", hän lisää.

Monivaiheisesta urastaan huolimatta Laukontaus näkee siinä jatkumon. Inspiraationa hänellä on kaikessa se, että hän on halunnut tarjota jotain, mitä ei ole ollut aikaisemmin saatavilla. Hän on myös pyrkinyt tekemään niin hyvää, kun saatavilla olevista raaka-aineista on ollut mahdollista.

"Sen takia me käytetään niin paljon suomen karjan maitoa. Se on niin ylivoimainen raaka-aineena jäätelössä." Suomen karjan maidossa on enemmän rasvaa ja valkuaista kuin valtarotujen maidossa.

Myös kulttuurihistoriallinen perspektiivi on Laukontaukselle tärkeä. "Haluamme tukea ja voimistaa ajattelua, että suomenkarjan maitoa voi käyttää ja maksaa siitä hyvän hinnan." Tulevaisuudessa hänen haaveissa onkin, että Suomen jäätelöstä tulisi sen verran iso, että joku tila voisi siirtyä kokonaan suomenkarjaan, koska jäätelötehdas pystyisi ostamaan sen kaiken maidon.

Laukontaus ajattelee, että teollisessa mittakaavassa on mahdollista tehdä yhtä hyvää kuin pienessä kattilassa tai paistinpannussa kotona. Hän on valmis tekemään investointeja, jotta autenttisuus ruuanlaitossa säilyy.

"Meidän jäätelökone on lisävarusteltu niin, että se on mahdollisimman lähellä pientä jäätelökonetta. Se ei vatkaa jäätelöön ilmaa, vaan pyörii paljon pienemmillä kierroksilla. Meidän litra painaa melkein kilon." Hän huomauttaa, että jäätelöissä kannattaakin katsoa kilohintaa eikä litrahintaa.

Puhelin pirisee, ja keskeytyksiä tulee Laukontaukselle tämän tästä. Pienyrittäjänä hän on tottunut olemaan jokapaikanhöylä. "Tässä on kuitenkin niin monta vehjettä ja värkkiä ja työvaihettakin jäätelön teossa, että se on pienimuotoinen ihme, jos kaikki toimii koko ajan hienosti."

Usein paperihommat seuraavat kotikirjoituspöydälle, ja kesälomat ovat viime vuosina jääneet haaveeksi. Nytkin muu perhe on lähtenyt lomalle, mutta Laukontaus on jäänyt pyörittämään tehdasta. Sieltä toimitetaan jäätelöitä noin pariin sataan myymälään Suomessa.

Myymälöissä on kilpailu kiristynyt, kun kotimaan jäätelömarkkinoille on viime vuosina tullut monia uusia tulokkaita. "Hyllytilan saaminen vaatii enemmän ja enemmän duunia." Laukontaus uskoo kuitenkin, että hyville jäätelöntekijöille riittää tilaa.

Haasteista huolimatta Laukontaus näkee itsensä jäätelökoneen ääressä vielä tulevaisuudessakin. Hänellä ei kuitenkaan ole erityisesti tarvetta kasvattaa jäätelötehtaan kokoa. Mieluummin hän haluaisi yritykselleen vakautta nykyajan sinkoilevassa ruokakentässä.

"Toivoisin, että saavuttaisin sellaisen aseman jäätelössä, ettei olisi tällaisten nopeasti vaihtuvien trendien heiteltävänä eivätkä muutoksen tuulet niin helposti riepottelisi."