Räsänen on tehnyt autoonsa jonkin verran muutoksia. Siihen on muun muassa asennettu opetuspoljin, sillä hänen poikansa opettelee ajamaan vihreällä menopelillä. Kuva: Jarno Mela
Vihreä rättisitikka on luotettava ajopeli läpi vuoden, kunhan varoo suolattuja teitä talvella
Mikko Räsänen ihastui rättisitikoihin TIntti-sarjakuvien kautta.
Mikko Räsäsen rättisitikka on mallia 2CV Sahara. Siihen on asennettu ylimääräiset valot pimeitä talvikausia varten. Kuva: Jarno MelaAuton takaikkunassa on tunkua. Sieltä kurkistelevat Tintti, Milou-koira sekä professori Tuhatkauno.
Vaikka ikkunasta kurkistelevat lelut ovat nimekästä porukkaa, on seurueen ajokki sitäkin uskomattomampi.
Kirkkaanvihreän rättisitikan ratin takana hymyilee riihimäkeläinen Mikko Räsänen.
”Ostin tämän auton Tampereelta vuonna 2009 tai 2010. Olen sitä itse rakentanut. Se esittää 2CV Saharaa.”
Alun perin Räsänen innostui rättisitikoista 2000-luvun alussa, kun hän oli ostanut perheautoksi Citroën C4:n. Hän tykästyi siihen niin, että alkoi haaveilla saman merkin harrastusautosta.
”Olen ollut pienestä pitäen Tintti- fani, joten aloin katsella Citroën Traction Avanteja.”
Koska palomiehenä työskentelevän Räsäsen palkkapussi ei veny moisiin auto-ostoksiin, oli valittava toinen malli.
”Tintissä Dupont ja Dupond ajavat rättisitikalla. Tuli sitten sellainen hankittua.”
Räsäsellä on tällä hetkellä kaksi rättisitikkaa. Toinen niistä on 2CV Perrier -mallia, jota on valmistettu vain tuhat kappaletta. Silmäterällään Räsänen ajaa vain parisataa kilometriä kesässä.
”Sillä on ajettu vähän yli 50 000 kilometriä, enkä raaski itsekään ajaa kovin paljon.”
Vihreää Saharaansa Räsänen ei sen sijaan säästele, vaan kilometrejä kertyy vuodessa 10 000–15 000. Uudemman auton penkille hän istahtaa vain jos on pakko.
Rättisitikka ei ole suinkaan vain leppoisia kesäajoja varten, vaan Räsänen ajaa Saharallaan ympäri vuoden.
”Ei siellä talvella kylmempi ole kuin ulkonakaan.”
Sen verran Räsänen vihreää silmäteräänsä varjelee, ettei hän mielellään aja suolatuilla teillä. Suolalla kyllästetty ja ympäriinsä roiskuva loska ei sovi hyvin yhteen vanhan auton kanssa.
Kaupunkiajossa rättisitikka on talvellakin luotettava menopeli. Edes käynnistämisen kanssa ei ole ongelmia, sillä öljypohjaan asennettu vastus lämmittää tarvittaessa öljyä paukkupakkasillakin.
Mikko Räsänen ajaa vain harvoin katto avonaisena. Tuuletus hoituu hyvin etuosan räppänöistä. Kuva: Jarno MelaYksi autoharrastuksen parhaita puolia on rättäristien kesken vallitseva yhteisöllisyys. Räsänen liittyi heti ensimmäisen rättisitikan ostettuaan Suomen 2CV-Kiltaan.
”Melkein joka kesäviikonloppu on killan tapahtuma jossain päin Suomea. Itse pääsen mukaan aika harvoin, koska palomiehillä on vain harvoin viikonloppuvapaita.”
Kiltatovereilta saa apua auton korjaamisessa ja muissa käytännön asioissa. Toiset rättäristit ovat myös mitä mainiointa matkaseuraa, ja kokoontumisia järjestetään myös ulkomailla.
Tänä vuonna rättisitikoiden maailmankokous järjestetään Kroatiassa. Räsänen ei pääse paikalle, mutta hän on aiemmin ollut kokoontumisessa Ranskassa ja Puolassa. Ranskaan koko perhe lensi yhdessä, Puolaan ajettiin kahdella autolla.
”Vaimo ajoi toista autoa. Minulla on neljä lasta eikä tähän autoon mahdu kuutta ihmistä. Tai tietysti ennen kuusihenkinen perhe saattoi matkustaa tällä, kun turvavöistä ei ollut niin tarkkaa.”
Aivan kuten karavaanarit, myös rättäristit tervehtivät kohdatessaan toisensa maantiellä. Sormet nousevat silloin pystyyn rauhanmerkin muotoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
